Sammy Babitzin

suomalainen muusikko

Aleksandr ”Sammy” Babitzin (ven. Александр Бабицын; 11. heinäkuuta 1948 Helsinki29. huhtikuuta 1973 Jyväskylä) oli suomalainen laulaja ja muusikko. Hän kuului tunnettuun Babitzinien musikaaliseen sisarussarjaan. Babitzinin musikaalinen ura alkoi 1960-luvun alkupuolella, ja se päättyi äkillisesti vuonna 1973 kuolemaan auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana kesken hänen menestyskautensa. Varhaisen kuolemansa lisäksi Babitzin muistetaan varsinkin vuoden 1972 Syksyn sävel -kilpailun voitosta Kari Kuuvan säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella ”Daa-da daa-da”.

Suku, perhe ja varhaisvaiheetMuokkaa

Alexandr (Sammy) Babitzin syntyi Helsingissä 11. heinäkuuta 1948 kuusilapsiseen perheeseen toiseksi vanhimpana.[1] Sammyn isän Leon (s. 1914 Pietarissa Venäjällä) perhe oli paennut bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankumousta Suomeen. Sammyn äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli osittain juuriltaan saksalainen Reininmaalta.[2][3] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä. Sammyn vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[2]

Sammyn vanhemmat olivat tavanneet toisensa venäläisessä sisäoppilaitoksessa Karjalankannaksella ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. He olivat solmineet avioliiton jatkosodan aikana vuonna 1943. Isä Leo eli Suomessa Nansen-passin turvin.[4] Sammyn lisäksi pariskunnan lapsiksi syntyivät niin ikään musikaaliset Kirill (Kirka) (1950–2007), Marija (Muska) (s. 1952), Georgij (Ykä) (s. 1955) ja Anna (s. 1960).[5] Lisäksi perheeseen oli jo aiemmin syntynyt Leo (1946–1948), joka hukkui kaksivuotiaana.[2][6] Äiti Elisabeth uskoi, että lapset olivat perineet musikaalisuutensa hänen suvustaan.[4]

Putkimiehenä työskennellyt Leo ja kotiäiti Elisabeth asuivat lastensa kanssa Helsingin Eirassa Huvilakadulla näiden ollessa pieniä. Kotitaloa vastapäätä oli pieni baari, jossa soi aikakauden rockin kärkinimien Elvis Presleyn, Tommy Steelen ja The Shadowsin musiikki. Sammy, Kirka ja Muska kävivät baarin ikkunan takana ihmettelemässä sisällä ollutta jukeboxia. Babitzinien perheen kotikielenä oli venäjä,[2] ja perheen lapset kävivät Lönnrotinkadun ja Mannerheimintien kulmauksessa sijaitsevaa venäjänkielistä Tabunoffin lastentarhaa ja koulua. Ortodoksisena perheenä Babitzinit kävivät lauantaisin ja sunnuntaisin Uspenskin katedraalissa.[7] Myöhemmin perhe muutti Helsingin Maunulaan.[2]

Kun kanadalainen laulajatähti Paul Anka tuli vuonna 1959 esiintymään Helsinkiin Linnanmäen huvipuistoon, otti 11-vuotias Sammy kaksi vuotta nuoremman pikkuveljensä Kirkan mukaansa. Musiikin esittämisestä innostunut Sammy soitti naapurin pojan kanssa kitaraa ja myös alkoi hankkia vähitellen esiintymispukuja ja kasvattaa tukkaansa. Vanhempiensa pettymykseksi hän lopetti koulunsa kesken ja ryhtyi työskentelemään Musiikki-Fazerin palveluksessa aluksi tsupparina ja myöhemmin mopolähettinä. Sammy alkoi tuoda kotiinsa jukeboxeja varten tarkoitettuja singlelevyjä, joilla esiintyivät Paul Ankan lisäksi esimerkiksi Elvis Presley, Duane Eddy, Little Richard ja The Beatles. Sammyn kotiinsa tuomien levyjen lisäksi Babitzinin sisarukset kuuntelivat aikakauden nuorisomusiikkia soittaneita Radio Luxembourgia, Radio Londonia ja Radio Nordia.[7]

UraMuokkaa

Sammy Babitzin aloitti muusikon uransa 1960-luvun alkupuolella rautalankayhtyeissä The Steelers ja Linnanmäen Rondo Four. Yhtyeet levyttivät muutaman singlelevyn, mutta Babitzin ei ollut levytyskokoonpanoissa kuitenkaan mukana. Koska yhtyeet eivät saavuttaneet kunnollista menestystä, Babitzin päätti vaihtaa musiikkityyliä ja yhtyettä.[1] Linnanmäellä ollessaan Babitzin meni kysymään suurta tanssiorkesteria johtaneelta Leo Lindblomilta, saisiko hän laulaa tämän orkesterin säestämänä yhden kappaleen. Tämä johti siihen, että Babitzin sai kiinnityksen Lindblomin yhtyeeseen laulusolistiksi ja kitaristiksi. Samoihin aikoihin Babitzinin kanssa orkesterin solistina esiintyi myös Seija Simola. Leo Lindblomin mukaan Sammy Babitzin lauloi yhtyeen solistina ”kaikkea ikivihreistä amerikkalaisista slovareista ja lattareista ajan nuorisosävelmiin asti”.[7]

Babitzin pääsi levyttämään ensimmäisen kerran vuonna 1966 taiteilijanimellä Sammy-boy. Lindblomin yhtyeen kanssa tehdyissä levytyksissä hän esitti nimimerkki Untamon eli Untamo Korhosen säveltämät ja sanoittamat tanssi-iskelmät ”Saanhan sinut takaisin” ja ”Mennyt kesä”, jotka päätyivät saman singlelle. Seuraavan kerran Babitzin levytti niin ikään nimellä Sammy-boy toukokuussa 1968 singlen, joka sisälsi käännöskappaleen ”Varjojen yö” sekä Toivo Kärjen sävellyksen ”Ensimmäinen”. Taiteilijanimi Sammy-boy oli jo jäänyt pois, kun Babitzin levytti saman vuoden heinäkuussa singlen Hukkaan / Yhdentekevää. Molemmat kappaleet olivat Toivo Kärjen sävellyksiä. Seuraavan kerran Babitzin levytti vuoden 1969 maaliskuussa kaksi käännöskappaletta sisältäneen singlen Ei jäänyt mitään / Jos minuutin saan ajastasi. Näistä vuosien 1966–1969 levytyksistä mikään ei saavuttanut suurta suosiota, mutta Sammy Babitzin oli kuitenkin niiden myötä löytänyt oman tyylinsä iskelmällisen musiikin esittäjänä.[1][8]

Babitzin osallistui vuoden 1969 Syksyn sävel -kilpailuun Seppo Paakkunaisen säveltämällä ja Jukka Kuoppamäen sanoittamalla kappaleella ”Pois tärkeys”, mutta hänen sijoituksensa jäi vaatimattomaksi. Kappale julkaistiin samana vuonna singlellä, jonka B-puolelle päätyi käännöskappale ”Sinutko saan”.[1][8]

Seuraavana vuonna 1970 Sammy Babitzin pääsi vihdoinkin kunnolla suuren yleisön tietoisuuteen – tosin jossain määrin pikkuveljensä Kirkan siivellä. Tuolloin ilmestyi heidän duettosinglensä, joka sisälsi yhdysvaltalaisen folkrock-duon Simon & Garfunkelin kahden hittikappaleen käännösversiot ”Mrs. Robinson” ja ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Samana vuonna Babitzin levytti vielä niin ikään käännöskappaleista muodostuneen soolosinglensä Kukat kauniit aamuin sulle toisin / Paljon muuttuu.[1][8]

Babitzinin levytysura jatkui vuoden 1972 kevään tai alkukesän mittaan edelleen käännöskappaleilla, kun hän levytti singlen Kuin tuhka tuuleen / Paina puuta. Sen A-puolen kappaleesta tuli pikkuhitti ja siten vihdoin hänen ensimmäinen varsinainen menestyksensä. Babitzinin lopullinen läpimurto tapahtui saman vuoden Syksyn sävelen myötä, johon hän osallistui Kari Kuuvan säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella ”Daa-da daa-da”. Kappale sai kilpailussa yli 40 000 postikorttiääntä, ja siitä tuli vuoden suurin hitti Suomessa.[1][8]

Kari Kuuva on kertonut, että hän tutustui Sammy Babitziniin nimenomaan ”Daa-da Daa-da” -kappaleen myötä. Kuuvan mukaan Frederik olisi halunnut esittää kappaleen Syksyn Sävelessä, mutta Toivo Kärki oli tyrmännyt sen, koska siinä laulettiin hänen mielestään vastenmielisesti sanoilla ”Hiki pintaan täytyy saada...”. Kuuva on kertonut sittemmin tavanneensa eräällä keikkamatkalla Babitzinin, joka oli tiedustellut itselleen sopivaa kappaletta Syksyn Sävelessä esitettäväksi. Kuuva on kertonut tajunneensa silloin, että juuri Sammy Babitzin olisi oivallinen esittäjä ”Daa-da Daa-dalle”.[9][10]

”Daa-da daa-da” levytettiin vuoden 1972 lokakuussa, ja se julkaistiin singlellä, jonka B-puolelle valittiin ”Pienen pojan nukkeshow” -käännöskappale. Syksyn sävel -voittonsa myötä Sammy Babitzin tuli tunnetuksi kautta Suomen. Hän pääsi keikkailemaan runsaasti, ja hänen tulevaisuutensa suomalaisen kevyen musiikin alalla näytti lupaavalta. Samana vuonna Babitzin levytti vielä Kuuvan säveltämän ja sanoittaman jouluiskelmän ”Autoileva joulupukki”, joka julkaistiin samalla singlellä Lea Lavenin esittämän ”Yksinäinen joulu” -kappaleen kanssa.[1][8]

Seuraavan vuoden 1973 helmikuussa Sammy Babitzin osallistui Eurovision laulukilpailun Suomen karsintoihin kappaleella ”Riviera”, joka oli jälleen Kari Kuuvan sävellys- ja sanoitustuotantoa. Hän esitti sen yhdessä Koivistolaisten eli laulavan sisarusparin Anja ja Anneli Koiviston kanssa. Kappale ei kuitenkaan päässyt edustamaan Suomea Luxemburgissa järjestettyyn kansainväliseen loppukilpailuun. Babitzinin vuoden 1973 muut levytykset olivat ”Riviera”-kappaleen kanssa samalle singlelle sijoitettu ”Pois mene rakkaani” sekä single Pikku-Kallen päivän huuli / Nainen sekä vain albumilla julkaistut ”Sinut kun saan”, ”Paloi rinnassani tuli”, ”Jo-jo” sekä ”Dangan daga dai”. Näistä vuoden 1973 levytyksistä ”Pois mene rakkaani”, ”Nainen”, ”Paloi rinnassani tuli” sekä ”Dangan daga dai” olivat myös Kuuvan sävellyksiä ja sanoituksia ja muut ulkomaisia käännösiskelmiä.[8][1]

KuolemaMuokkaa

Sammy Babitzinin elämä päättyi yllättäen 24-vuotiaana auto-onnettomuudessa saatuihin vammoihin sunnuntaina 29. huhtikuuta 1973. Onnettomuus tapahtui edellisenä iltana vähän ennen kello 21:tä Äänekosken Hietamalla valtatie 13:lla Babitzinin ollessa matkalla esiintymään Saarijärvelle Kukonhiekan lavalle.[11] Alfa Romeo 1750 GTV -merkkistä autoa ohjasi mies, joka oli Babitzinin ystävä.[11] Babitzin oli ostanut onnettomuusauton vain kaksi päivää aikaisemmin, muttei saanut ajaa sillä, koska hänellä ei ollut ajokorttia.[12] Babitzinin lisäksi autossa olivat matkustajina hänen naisystävänsä sekä sattumalta autoon mukaan otettu liftaajatyttö.[11]

Kuljettaja menetti Alfa Romeon hallinnan Suojoen sillan liukkaalla kannella. Auto alkoi heittelehtiä voimakkaasti ja törmäsi tien vasemmanpuoleiseen reuna-alueeseen. Törmäyksen jälkeen auto lähti pyörimään ympäri ja päätyi lopuksi poikittain tielle. Auton kyydistä pudonneet Babitzin ja hänen naisystävänsä löydettiin makaamasta tien vierestä läheltä siltaa. Auton kuljettaja puolestaan makasi tiellä parinkymmenen metriin päässä autosta. Alfa Romeossa neljäntenä mukana ollut liftaajatyttö sen sijaan istui pahemmin loukkaantumattomana 50 metrin päässä kynnöspellolla. Häntä lukuun ottamatta kaikki muut onnettomuuden uhrit olivat tajuttomia.[11]

Ambulanssi saatiin paikalle nopeasti, ja se lähti kiidättämään Babitzinia ja hänen tyttöystäväänsä Keski-Suomen keskussairaalaan Jyväskylään. Autoa kuljettanut mies vietiin sairaalaan puolestaan poliisiautolla. Babitzin kuoli onnettomuudessa saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä Keski-Suomen keskussairaalassa. Myös hänen naisystävänsä ja autoa ohjannut mies kuolivat onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Auton kyydissä ollut liftaajatyttö oli ainoa onnettomuudesta eloonjäänyt. Babitzinin omistama onnettomuusauto Alfa Romeo 1750 GTV romuttui onnettomuudessa erittäin pahoin, ja se kuljetettiin onnettomuuspaikalta Äänekosken poliisilaitoksen takapihalle.[11]

Tutkijalautakunta piti onnettomuuden ratkaisevana syynä sitä, että sillan vaneripintainen kansi oli ollut onnettomuushetkellä erittäin liukas. Myötävaikuttaneiksi tekijöiksi tutkijalautakunta katsoi auton liian suuren tilannenopeuden sekä sen, ettei kukaan autossa olleista käyttänyt turvavyötä. Silminnäkijähavaintojen perusteella Alfa Romeon nopeus oli onnettomuushetkellä ollut 130–160 kilometriä tunnissa. Tieosuudella ei vielä onnettomuuden sattuessa ollut nopeusrajoitusta.[11]

Sammyn veli Kirka oli Oulussa saadessaan tiedon veljensä traagisesta kuolemasta. Hän oli nopeasti tämän jälkeen lentänyt ensimmäisen aamuvuorokoneen ohjaamossa Helsinkiin. Sen jälkeen hän oli ehtinyt kotiinsa ennen poliiseja kertomaan tapahtuneesta vanhemmilleen. Tämän jälkeen oli Kirkan mukaan alkanut mieletön kaaos, kun tiedotusvälineet alkoivat hyökkäillä Babitzinien sisarusten syvästi järkyttyneiden vanhempien kimppuun.[13]

Sammy Babitzinin hautajaisiin Helsingin ortodoksisella hautausmaalla osallistui tuhansia ihmisiä.[1]

Kuoleman jälkeenMuokkaa

Sammy Babitzinin ainoaksi jäänyt LP-albumi Sammy julkaistiin pian hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1973.[1][8] Albumin tuottaneen kapellimestari Ari Oinosen mukaan Babitzinin kuoleman jälkeen levy-yhtiössä pohdittiin pitkään ja vakavasti, olisiko albumin julkaiseminen ylipäätään soveliasta. Lopulta levy päätettiin kuitenkin julkaista.[14] Vuosien 1972 ja 1973 levytyksistä koottu 12 kappaletta sisältävä albumi myi yli kultalevyyn oikeuttavan määrän.[1][8] Levy-yhtiön edustajat luovuttivat kultalevyn Sammy Babitzinin vanhemmille Leolle ja Elisabethille.[14] Vuonna 1993 albumi julkaistiin uudelleen LP:nä sekä myös CD:nä.[8]

Vuoden 1975 toukokuussa eli hieman yli kolme vuotta Sammyn kuoleman jälkeen hänen veljensä Kirka ja Ykä (Georgij) ja siskonsa Muska ja Anna esiintyivät yhdessä Sammyn muistokonsertissa. Esitykset nauhoitettiin, ja ne julkaistiin livealbumilla Babitzinit konsertissa. Levyn musiikki koostuu suurimmaksi osaksi Sammyn tunnetuksi tekemistä kappaleista.[1]

Vuonna 1996 julkaistiin 20 suosikkia -kokoelmasarjassa Daa-da daa-da -niminen CD-levy, joka sisälsi 20 Sammy Babitzinin levytystä vuosilta 1968–1973.[8] Seuraavana vuonna ilmestyi remix-versiona Kirkan ja Sammyn ”näennäisduetoksi” teknisesti muokattu esitys kappaleesta ”Daa-da daa-da”. Se julkaistiin CD-singlenä, ja se päätyi myös Kirkan Hetki lyö -CD-kokoelmalle.[1]

Vuonna 2006 ilmestyi Sammy Babitzinin kaikki äänitteet sisältävä tupla-CD Kuin tuhka tuuleen – Kaikki levytykset 1966–1973.[8] Suomalaisen musiikkilehti Soundin numerossa 10/2006 julkaistussa levyarviossa toimittaja Pekka Laine antoi tupla-CD:lle kaksi tähteä viidestä. Laineen kirjoittama arvio on kokonaisuudessaan seuraava:

”En ole varma tämän kokoelman mielekkyydestä. Vuonna 1973 auto-onnettomuudessa kuolleen Sammy Babitzinin levytetty tuotanto on niin niukka, että yhdenkin levyn mittaisen best ofin tekeminen on paha rasti. Hän ei ehtinyt levyttää pariakymmentä hyvää kappaletta, joten kahden cd:n pituiseksi venytetty ja sinänsä huolellisesti toteutettu läpileikkaus kesken katkenneesta urasta tuntuu musiikillisesti hullulta. Aikalaisiin Kirkan isoveljen karisma on tehnyt suuren vaikutuksen, siksi taajaan häntä muistellaan. 24-vuotiaana eteen tullut tragedia sinetöi lopullisesti legendan. Pakko todeta karusti, ettei näissä levytyksissä ole hirveästi katetta tarunhohtoiselle maineelle.

Sammy-Boy näytti kuvissa nuorekkaalta popparilta ja Kuin tuhka tuuleen- sekä Daa-Da Daa-Da -klassikoiden kaltaiset mahtiraidat jotenkin tukivat tyylikästä ilmettä. Ne ovat kuitenkin harvinaisia sattumia synkästi soivan iskelmäpuuron keskellä. Pitää olla todella kova 1960- ja 1970-luvun Suomi-iskelmän friikki, jos yskimättä kahlaa tämän ”hittiparaatin” läpi. Huonoa tangoa, kuppaisia foxeja, svengistä vapaita beat-iskelmiä, epävireistä soittoa, vasurilla vetäistyjä värssyjä ja usein todella kornia laulua – näitä iskelmäteollisuuden pimeästä ja kyynisestä puolesta kertovia piirteitä Sammy Babitzin -retrospektiivi on tulvillaan.

Kokoelman jälkimmäinen puolisko sisältää pieniä valon pilkahduksia. Erityisesti hyvin orkestroiduissa Kari Kuuva -sävellyksissä on kiistatonta hehkua.”[15]

YksityiselämäMuokkaa

Sammy Babitzin meni 15-vuotiaana kihloihin samanikäisen Riitta Kilpalan kanssa. Naimisiin he menivät 18-vuotiaina vuonna 1967. Heidän poikansa Mikael syntyi kolme kuukautta häiden jälkeen. Parin avioliitto päättyi eroon vuonna 1969.[16] Babitzin oli kuollessaan seurustelusuhteessa naisen kanssa, joka menetti henkensä saman auto-onnettomuuden seurauksena kuin Babitzinkin.[11]

HenkilökuvaMuokkaa

Kirka on muistellut isoveljeään Sammya vuonna 1993 näin:

”Daa-da daa-da laulun sanat ”aina kiire, kiire jonnekin on” kuvasivat täsmällisesti Sammyn luonnetta. Hän oli hyvin levoton. [– –] Sammy jätti hyvän säväyksen ihmisiin. Hänellä oli hirveästi kavereita ympäri Suomea. Sammy oli hulivili, rämäpää ja levoton sielu, mutta myös erittäin herkkä ja sydämellinen ihminen. Hän ei ollut koskaan ilkeämielinen. [– –] Sammy oli hyvä laulaja ja nimenomaan rock-laulaja. Pinnalle päästäkseen hänenkin oli mentävä iskelmämusiikin pariin, niin kuin kaikkien tässä maassa. [– –] Sammy oli hyvin tulinen ja temperamenttinen. He olivat Muskan kanssa samanlaisia, minä olen heihin verrattuna flegmaattinen.”[17][18]

Kirka on myös sanonut, että ”Sammyn elämä oli hyvin tämmöinen James Dean -tyyppinen: oli mimmejä, lapsia, avioliittoa, kihlaa, eroa ja nopeita autoja.”[1]

Leo Lindblomin mielestä ”Sammy olisi päässyt pitkälle; hänellä oli hyvä vaihe menossa vaikka hänestä tuli vapaa laulusolisti. Sammy oli ilmeinen luonnonlahjakkuus, joka ei opetellut, vaan oppi kaiken”.

Kari Kuuva on muistellut Sammya vuonna 2013 muun muassa seuraavasti:

”Sammysta oli tullut minulle lyhyen tuttavuuden aikana erittäin hyvä ystävä. Sammy oli sillä tavalla hullu kuin minäkin. Meillä todella synkkasi. Me sauhuttiin Helsingin yössä Helsinki-klubilla ja Rivolissa syömässä. Iskettiin naisia ja... Ja ennen kaikkea tehtiin biisejä. Meillä oli kymmenkunta biisiä ainakin luonnoksina jatkoa varten. Ystävä ja paras solisti, jonka kanssa olin tehnyt töitä, olikin yhtäkkiä poissa... Joku on sanonut Kirkasta ja se sopii myös Sammyyn, se sopii ilmeisesti kaikkiin Babitzineihin, että tukka hulmuten takki auki. Sammylla ja Kirkalla oli kummallakin maailmaa syleilevä asenne... Sammy oli avoin, vilpitön ja rehti. Hän oli valtavan kova innostumaan. Kun Sammy innostui, sillä ei ollut mitään rajaa. Kun joku idea syntyi, se piti toteuttaa siltä seisomalta... Sillä vauhdilla, mitä Sammylla oli elämässään, se olisi voinut viedä vaikka turmioon. Sammylla meni vähän liiankin lujaa. Jos joku olisi onnistunut suitsimaan Sammya oikealla tavalla, niin epäilemättä hän olisi edelleenkin kärkitähtiä. Ainesta hänessä oli sekä laulajana että esiintyjänä. Sitä karismaa oli niin, että sen vaan pölisi. Hän olisi varmasti edelleen pop-musiikin kunniavanhus.”[9]

Sammy Babitzinille tyypillisenä piirteenä on pidetty myös tarkkuutta ulkonaisissa seikoissa; vaatetuksen ja huolitellun ulkomuodon on sanottu merkinneen hänelle esiintyvänä artistina paljon.[1] Sammyn on myös muisteltu kertoneen hyville ystävilleen mielellään venäläisistä juuristaan.[4]

DiskografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Tiitto, Veikko: Pomus - Pomus.net - Sammy Babitzin pomus.net. Viitattu 30.3.2021.
  2. a b c d e Muska Babitzinin suru: Veli hukkui vesitynnyriin www.iltalehti.fi. 13.10.2008. Viitattu 31.3.2021.
  3. Raila Kinnunen, Tää on mun juttuni, Apu luettu 23.5.2008
  4. a b c Niiniluoto, Maarit: ”On meillä jokaisella nuoruuteen aikaa ” – Sammy Babitzin elää suomalaisten mielissä, s. 3. Oy EMI Finland Ab, 2006. (Teksti on julkaistu Sammy Babitzin – Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset 1966–1973 -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  5. *Babitzin, Kirill & Kinnunen, Raila: Enimmäkseen Kirkasta. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23644-6.
  6. Kirkan viralliset kotisivut: Kirka-story: 1950 www.kirka.com. Viitattu 31.1.2007.
  7. a b c Niiniluoto, Maarit: ”On meillä jokaisella nuoruuteen aikaa ” – Sammy Babitzin elää suomalaisten mielissä, s. 4–5. Oy EMI Finland Ab, 2006. (Teksti on julkaistu Sammy Babitzin – Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset 1966–1973 -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  8. a b c d e f g h i j k Takku, Pekka; Tiitto, Veikko: Sammy Babitzin – Diskografia 1966–2006 www.veikkotiitto.fi. Viitattu 30.3.2021.
  9. a b Leponiemi, Timo: Kari Kuuva: "Sammy Babitzin oli hullu" Yle Uutiset. Viitattu 30.3.2021.
  10. Niiniluoto, Maarit: ”On meillä jokaisella nuoruuteen aikaa ” – Sammy Babitzin elää suomalaisten mielissä, s. 6. Oy EMI Finland Ab, 2006. (Teksti on julkaistu Sammy Babitzin – Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset 1966–1973 -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  11. a b c d e f g Sammy Babitzinin kuolema Suojoen sillalla 28.4.1973 arkistot.info. Viitattu 31.3.2021.
  12. Vuorinen, Terho: Sammy Babitzinin kuolemasta 40 vuotta - muistatko missä olit kun kuulit uutisen? Ilta-Sanomat. 17.3.2013. Viitattu 31.3.2021.
  13. Poliisit ilmestyivät yllättäen Kirkan ovelle ja kertoivat musertavan uutisen veljen kuolemasta: "Vanhemmat täysin poissa tolaltaan" mtvuutiset.fi. 24.12.2018. Viitattu 31.3.2021.
  14. a b Niiniluoto, Maarit: ”On meillä jokaisella nuoruuteen aikaa ” – Sammy Babitzin elää suomalaisten mielissä, s. 9. Oy EMI Finland Ab, 2006. (Teksti on julkaistu Sammy Babitzin – Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset 1966–1973 -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  15. Laine, Pekka: SAMMY BABITZIN: Kuin tuhka tuuleen - Kaikki levytykset 1966-1973 Soundi.fi. 21.4.2007. Viitattu 31.3.2021.
  16. Niiniluoto, Maarit: ”On meillä jokaisella nuoruuteen aikaa ” – Sammy Babitzin elää suomalaisten mielissä, s. 5. Oy EMI Finland Ab, 2006. (Teksti on julkaistu Sammy Babitzin – Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset 1966–1973 -CD-kokoelman kansivihkosessa.)
  17. Vatka, Miia: Sammy Babitzinin kuolemasta 43 vuotta: Muistatko vielä "Daa-da daa-dan"? www.iltalehti.fi. Viitattu 31.3.2021.
  18. Aarnipuro, Marja: Sammy oli hurmaava hulivili. Iltalehti, 24.4.1993.

Aiheesta muuallaMuokkaa