Eurovision laulukilpailu

vuosittainen laulukilpailu Euroopan yleisradiounionin aktiivisille jäsenmaille
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2024.

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest eli ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson eli CEC) eli Euroviisut[1] on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat.[2]

Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Eurovision laulukilpailun logo vuodesta 2015 lähtien. Sydämeen lisätään aina isäntämaan lippu.
Eurovision laulukilpailun logo vuodesta 2015 lähtien. Sydämeen lisätään aina isäntämaan lippu.
Tyyli laulukilpailu
Kestoaika 120–250 min
Alkuperäiskieli englanti
ranska
Verkko Eurovisio
Esitetty 24. toukokuuta 1956 –
Tuotantokausia 67
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen, ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joita ei ole julkaistu ennen edeltävän vuoden syyskuuta.[3]

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[4][5] Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 George Campey, joka oli Evening Standard -lehden toimittaja ja myöhemmin BBC:n tiedottaja. Hän oli kirjoittanut jutun kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.[6] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania ja kansainvälisesti osittain tunnustettua Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Lakanneista valtioista kilpailuun eivät osallistuneet Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.[7] Eurovision laulukilpailu on maailman suosituimpia ei-urheilulähetyksiä.[8][9][10][11] Kaikki kolme lähetystä tavoittavat vuodesta riippuen 160-200 miljoonaa katsojaa.[12][13][14] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.[15]

Kilpailun rakenne muokkaa

Eurovision laulukilpailu muodostuu kolmesta televisioitavasta lähetyksestä: kahdesta semifinaalista ja finaalista. Finaaliin suoraan etenevät kilpailun suuret rahoittajamaat, eli Espanja, Iso-Britannia, Italia, Ranska ja Saksa, sekä isäntämaa. Loput osallistujamaat kisaavat kahdessa semifinaalissa, josta kummastakin etenee kymmenen eniten ääniä saanutta finaaliin.[2]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajia, jotka juontavat kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[16] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[17][18][19][20] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine CharpentierinTe Deumin” alkusoittoa.[21][22]

Historia muokkaa

 
Televisiojakeluverkko Eurovision alkuperäinen tunnus, joka nähtiin Euroviisu-lähetysten alussa aina 1990-luvun puoleen väliin saakka.[23]

Euroopan yleisradiounioni (EBU) perusti televisiojakeluverkko Eurovision vuonna 1954 televisio-ohjelmien jakamiseksi jäsenmaiden kesken. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta. Kilpailun esikuvana olivat 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo sekä Venetsian kansainvälinen musiikkifestivaali. Euroviisujen idean isänä pidetään Sveitsin yleisradioyhtiön Marcel Bezençonia, mutta alkuperäisen idean EBU:ssa kilpailun järjestämisestä esitti RAI:n Sergio Pugliese.[4][24][25][26][27]

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Siihen osallistuivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa. Tästä vuodesta eteenpäin edeltävän vuoden voittajamaa on perinteisesti järjestänyt seuraavan vuoden kilpailun muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.[28][29]

Euroviisujen säännöt muokkaa

 
Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Tanskan edustaja Emmelie de Forest Malmön Euroviisuissa vuonna 2013.

Esiintyjät ja kieli muokkaa

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[3] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1977–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[30]

Kappale muokkaa

Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.[31]

Säestys muokkaa

 
Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa.
 
Ossi Runne muistetaan yhtenä pitkäaikaisimmista Suomen kapellimestareista Euroviisuissa.[32]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[33] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[34]

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.[33] Säännöissä oltiin kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni oli esiintyjien kyettävä esittämään suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään viiden vuoden pistekeskiarvostaan.[35]

Vuoden 2021 kilpailun sääntöihin tehtiin myönnytys, joka mahdollistaa ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet. Kyseessä kerrottiin olevan yhden vuoden kokeilu.[36][37] Ennalta nauhoitetut taustalauluosuudet ovat olleet sallittuja myös vuoden 2022 sekä vuoden 2023 kilpailussa.[38][39]

Ylikapellimestarit 1956–1998
Vuosi Kaupunki Nimi
1956   Lugano, Sveitsi Fernando Paggi
1957   Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking
1958   Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden
1959   Cannes, Ranska Franck Pourcel
1960   Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1961   Cannes, Ranska Franck Pourcel
1962   Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1963   Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1964   Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen
1965   Napoli, Italia Gianni Ferrio
1966   Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1967   Wien, Itävalta Johannes Fehring
1968   Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor
1969   Madrid, Espanja Augusto Algueró
1970   Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden
1971   Dublin, Irlanti Colman Pearce
1972   Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer
1973   Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1974   Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1975   Tukholma, Ruotsi Mats Olsson
1976   Haag, Alankomaat Jan Stulen
1977   Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1978   Pariisi, Ranska François Rauber
1979   Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani
1980   Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo
1981   Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1982   Harrogate, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1983   München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith
1984   Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1985   Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist
1986   Bergen, Norja Egil Monn-Iversen
1987   Bryssel, Belgia Jo Carlier
1988   Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1989   Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman
1990   Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić
1991   Rooma, Italia Bruno Canfora
1992   Malmö, Ruotsi Anders Berglund
1993   Millstreet, Irlanti Noel Kelehan
1994   Dublin, Irlanti
1995   Dublin, Irlanti
1996   Oslo, Norja Frode Thingnæs
1997   Dublin, Irlanti Frank McNamara
1998   Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch
Lähde:[40]

Huijaaminen muokkaa

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon.[41] Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa.[42] Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin lainsäädännössä kielletään israelilaisen materiaalin esittäminen.

Osallistujamaat muokkaa

 
Viron edustaja Sandra Oxenryd Euroviisuissa Ateenassa vuonna 2006.

Euroviisuihin saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat, kerralla kuitenkin enintään 44 EBU:n aktiivijäsentä.[3] Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. EBU:lla on jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Näistä Israel ja Azerbaidžan ovat voittaneet kilpailun. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980.[43] Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[44][45] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[46], mutta maat peruivat osallistumisensa.

Euroviisulähetyksen pituus on haluttu pitää kohtuullisena, joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata[47] ja vuonna 1992 23 maata.[48][49]

Itä-Euroopan radiojärjestö OIRT ja Euroopan yleisradioliito EBU sulautuivat keskenään vuonna 1993.[50] Täten myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Osallistuvien maiden määrää oli pakko alkaa rajamaan lähetysajan pitämiseksi kohtuullisena. Käytännössä tämä tarkoitti, että kisassa huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta.[51][52] Osallistujamaiden määrää rajattiin erilaisilla menetelmillä. Vuosina 1994–1995 sekä 2002–2003 edellisvuoden kisassa huonosti menestyneet maat joutuivat pitämään välivuoden. Vuosina 1997–2001 laskettiin kunkin maan viiden edellisvuoden (vuonna 1997 neljän edellisvuoden[53]) pisteet yhteen ja jaettiin osallistumismäärällä. Parhaimmat pistekeskiarvot saaneet maat saivat osallistumisoikeuden kisaan huonoimpien joutuessa pitämään välivuoden.[54] Vuoden 1996 kilpailuun järjestettiin erillinen ääninauhojen perusteella pidetty esikarsinta.[55] Vuodesta 2000 lähtien EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden riippumatta edellisvuoden sijoituksesta.[56] Vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi.[57]

Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata.[58] Vuoden 2007 kilpailuun päästettiin mukaan kaikki 42 ilmoittautunutta osallistujamaata.[59][60] Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa.[61] Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä.

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan.[62] Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.[63]

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys muokkaa

 
Pistetaulukko vuoden 2017 Eurovision laulukilpailussa. Suomen raadin pisteitä antamassa Jenni Vartiainen.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä.[64] Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää.

Vuodesta 2016 jokainen maa on antanut pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna.[65] Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Vuodesta 2023 myös osallistujamaiden ulkopuolisista maista on voitu äänestää. Ulkopuolisten maiden äänet esitetään yhtenä pistesarjana.[66][67]

Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.[68] Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.[69][70] Norjalaisen Dagbladet-lehden tietojen mukaan vuoden 2002 kilpailussa eräiden maiden tuomaristot olivat sopineet pisteidenvaihdosta keskenään. Vuonna 2003 EBU määräsi jokaisen osallistujamaan käyttämään puhelinäänestystä ainoana tapana äänestää Euroviisuissa.[71][72] Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuosina 2010–2022 myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.[67] Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta.[73]

Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuosina 2006–2015 pisteidenjakajat ilmoittivat pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun.[74] Vuodesta 2016 alkaen pisteidenjakaja on ilmoittanut ainoastaan tuomaristolta täydet 12 pistettä saaneen maan muiden pisteiden ilmestyessä ruutuun.[75]

Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja siirryttiin takaisin 15 minuutin käytäntöön. Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.[76][77] Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.[78][79] Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi.[80] Vuodesta 2003 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.[81][82] Vuodesta 2016 tasatilanteessa korkeamman sijan saa laulu, joka on kerännyt suuremman pistemäärän puhelinäänestyksessä. Tilanteen ollessa edelleen tasan verrataan äänestäneiden maiden määrää, sitten suurimpien pisteiden määrää. Tilanteen ollessa yhä tasan saa korkeamman sijoituksen esiintymisjärjestyksessä aikaisemmin esiintynyt kappale.[68]

Piste-ennätykset muokkaa

 
Tämän hetkinen piste-ennätyksen haltija Salvador Sobral.

Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral, joka olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä.[83]

Finaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1   Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 758 1
2   Ukraina 2022 "Stefania" Kalush Orchestra 631 1
3   Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 615 2
4   Ruotsi 2023 "Tattoo" Loreen 583 1
5   Ukraina 2016 "1944" Jamala 534 1
Semifinaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1   Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 403 1
2   Ruotsi 2022 "Hold Me Closer" Cornelia Jakobs 396 1
3   Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 370 1
4   Venäjä 2016 "You Are the Only One" Sergei Lazarev 342 1
5   Ukraina 2022 "Stefania" Kalush Orchestra 337 1

Semifinaalit muokkaa

Vuosina 2008 ja 2009 kummastakin semifinaalista valittiin yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksellä. Kymmenes osallistuja valittiin "vararaatien" äänistä siten, että paikan sai eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät olleet puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaleihin otettiin käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys.[84] Vuodesta 2023 lähtien semifinaaleissa äänestää ainoastaan yleisö.[67] Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä muokkaa

 
Helsingin Hartwall Areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Vuonna 2021 italialainen yhtye Måneskin voitti kilpailun ja nousi kansainväliseksi menestykseksi.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Toto Cutugno, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler, Darude, Little Big, Flo Rida, The Rasmus ja LUM!X.

Euroviisujen viralliset valvojat muokkaa

 
Jon Ola Sand toimi Euroviisujen päävalvojana vuosina 2011–2020.[85]

Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja.[86]

Maa Nimi Vuodet
  Sveitsi Rolf Liebermann 1956
  Jugoslavia Miroslav Vilček 1964–65
  Yhdistynyt kuningaskunta Clifford Brown 1966–77
  Sveitsi Frank Naef 1978–92
  Tanska Christian Clausen 1993–95
  Ranska Christine Marchal-Ortiz 1996, 1998–2002
Marie-Claire Vionnet 1997
  Yhdistynyt kuningaskunta Sarah Yuen 2003
  Ruotsi Svante Stockselius 2004–10
  Norja Jon Ola Sand 2011–20
  Ruotsi Martin Österdahl[87] 2021–
Lähde:[88]

Sloganit muokkaa

Vuosien 2002–2023 kilpailuissa oli käytössä joka vuosi vaihtuva slogan.[89] Vuoden 2024 kilpailusta alkaen tullaan pysyvänä sloganina käyttämään vuoden 2023 kilpailussa käytettyä "United By Music".[90]

Vuosi Kaupunki Slogan
2002   Tallinna A Modern Fairytale
2003   Riika A Magical Rendez-vous
2004   Istanbul Under the Same Sky
2005   Kiova Awakening
2006   Ateena Feel the Rhythm
2007   Helsinki True Fantasy
2008   Belgrad Confluence of Sound
2009   Moskova Ei erillistä slogania
2010   Oslo Share the Moment
2011   Düsseldorf Feel Your Heart Beat
2012   Baku Light Your Fire
2013   Malmö We Are One
2014   Kööpenhamina #JoinUs
2015   Wien Building Bridges
2016   Tukholma Come Together
2017   Kiova Celebrate Diversity
2018   Lissabon All Aboard!
2019   Tel Aviv Dare to Dream
2020   Rotterdam Open Up
2021
2022   Torino The Sound of Beauty
2023   Liverpool United By Music

Euroviisujen voittajat muokkaa

Vuosi[91] Paikka[91] Voittaja[91]
Maa Laulu Esittäjä
1956   Lugano   Sveitsi Refrain Lys Assia
1957   Frankfurt am Main   Alankomaat Net als toen Corry Brokken
1958   Hilversum   Ranska Dors, mon amour André Claveau
1959   Cannes   Alankomaat Een beetje Teddy Scholten
1960   Lontoo   Ranska Tom Pillibi Jacqueline Boyer
1961   Cannes   Luxemburg Nous les amoureux Jean-Claude Pascal
1962   Luxemburg   Ranska Un premier amour Isabelle Aubret
1963   Lontoo   Tanska Dansevise Grethe & Jørgen Ingmann
1964   Kööpenhamina   Italia Non ho l’età Gigliola Cinquetti
1965   Napoli   Luxemburg Poupée de cire, poupée de son France Gall
1966   Luxemburg   Itävalta Merci, Chérie Udo Jürgens
1967   Wien   Iso-Britannia Puppet on a String Sandie Shaw
1968   Lontoo   Espanja La, la, la Massiel
1969[92]   Madrid   Espanja Vivo cantando Salomé
  Ranska Un jour, un enfant Frida Boccara
  Alankomaat De troubadour Lenny Kuhr
  Iso-Britannia Boom Bang-a-Bang Lulu
1970   Amsterdam   Irlanti All Kinds of Everything Dana
1971   Dublin   Monaco Un banc, un arbre, une rue Séverine
1972   Edinburgh   Luxemburg Après toi Vicky Leandros
1973   Luxemburg   Luxemburg Tu te reconnaîtras Anne-Marie David
1974   Brighton   Ruotsi Waterloo ABBA
1975   Tukholma   Alankomaat Ding-a-dong Teach-In
1976   Haag   Iso-Britannia Save Your Kisses for Me Brotherhood of Man
1977   Lontoo   Ranska L’oiseau et l’enfant Marie Myriam
1978   Pariisi   Israel A-Ba-Ni-Bi Izhar Cohen & Alphabeta
1979   Jerusalem   Israel Hallelujah Gali Atari & Milk and Honey
1980   Haag   Irlanti What’s Another Year? Johnny Logan
1981   Dublin   Iso-Britannia Making Your Mind Up Bucks Fizz
1982   Harrogate   Saksa Ein bißchen Frieden Nicole
1983   München   Luxemburg Si la vie est cadeau Corinne Hermès
1984   Luxemburg   Ruotsi Diggi-loo diggi-ley Herreys
1985   Göteborg   Norja La det swinge Bobbysocks
1986   Bergen   Belgia J’aime la vie Sandra Kim
1987   Bryssel   Irlanti Hold Me Now Johnny Logan
1988   Dublin   Sveitsi Ne partez pas sans moi Céline Dion
1989   Lausanne   Jugoslavia Rock Me Riva
1990   Zagreb   Italia Insieme: 1992 Toto Cutugno
1991   Rooma   Ruotsi Fångad av en stormvind Carola
1992   Malmö   Irlanti Why Me? Linda Martin
1993   Millstreet   Irlanti In Your Eyes Niamh Kavanagh
1994   Dublin   Irlanti Rock ’n’ Roll Kids Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995   Dublin   Norja Nocturne Secret Garden
1996   Oslo   Irlanti The Voice Eimear Quinn
1997   Dublin   Iso-Britannia Love Shine a Light Katrina and the Waves
1998   Birmingham   Israel Diva Dana International
1999   Jerusalem   Ruotsi Take Me to Your Heaven Charlotte Nilsson
2000   Tukholma   Tanska Fly on the Wings of Love Olsen Brothers
2001   Kööpenhamina   Viro Everybody Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002   Tallinna   Latvia I Wanna Marie N
2003   Riika   Turkki Everyway That I Can Sertab Erener
2004   Istanbul   Ukraina Wild Dances Ruslana
2005   Kiova   Kreikka My Number One Helena Paparizou
2006   Ateena   Suomi Hard Rock Hallelujah Lordi
2007   Helsinki   Serbia Molitva(Молитва) Marija Šerifović
2008   Belgrad   Venäjä Believe Dima Bilan
2009   Moskova   Norja Fairytale Alexander Rybak
2010   Oslo   Saksa Satellite Lena Meyer-Landrut
2011   Düsseldorf   Azerbaidžan Running Scared Ell & Nikki
2012   Baku   Ruotsi Euphoria Loreen
2013   Malmö   Tanska Only Teardrops Emmelie de Forest
2014   Kööpenhamina   Itävalta Rise Like a Phoenix Conchita Wurst
2015   Wien   Ruotsi Heroes Måns Zelmerlöw
2016   Tukholma   Ukraina 1944 Jamala
2017   Kiova   Portugali Amar pelos dois Salvador Sobral
2018   Lissabon   Israel Toy Netta Barzilai
2019   Tel Aviv   Alankomaat Arcade Duncan Laurence
2020 Peruttiin koronaviruspandemian vuoksi
2021   Rotterdam   Italia Zitti e buoni Måneskin
2022   Torino   Ukraina Stefania(Стефанiя) Kalush Orchestra
2023   Liverpool   Ruotsi Tattoo Loreen
2024   Malmö

Vuoteen 2023 mennessä kaksi menestyneintä maata ovat Irlanti ja Ruotsi, jotka kummatkin ovat saaneet seitsemän voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 16 kappaletta, on Isolla-Britannialla.

Vuoden 2020 Euroviisut jouduttiin äkillisesti perumaan koronaviruksen takia. Kyseessä oli ensimmäinen viisujen peruminen. Viisujen isäntämaa olisi ollut Alankomaat, Rotterdam.[93]

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoitukset muokkaa

Paras sijoitus Maa Viimeisin kerta
Esittäjä Laulu Vuosi
2. (2 kertaa)   Islanti Yohanna Is It True? 2009
2. (2 kertaa)   Malta Chiara Angel 2005
2.   Kypros Eleni Foureira Fuego 2018
2.   Bulgaria Kristian Kostov Beautiful Mess 2017
2.   Australia Dami Im "Sound of Silence" 2016
2.   Puola Edyta Górniak To nie ja! 1994
3. (2 kertaa)   Romania Paula Seling & Ovi Playing with Fire 2010
3.   Moldova SunStroke Project Hey, Mamma! 2017
3.   Bosnia ja Hertsegovina Hari Mata Hari Lejla 2006
4. (2 kertaa)   Armenia Aram Mp3 Not Alone 2014
4. (2 kertaa)   Kroatia Doris Dragović Marija Magdalena 1999
4.   Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? 1994
5.   Albania Rona Nishliu Suus 2012
6.   Tšekki Mikolas Josef Lie to Me 2018
6.   Valko-Venäjä Koldun Work Your Magic 2007
6.   Liettua LT United We Are the Winners 2006
7. (2 kertaa)   Slovenia Nuša Derenda Energy 2001
7.   Pohjois-Makedonia Tamara Todevska "Proud" 2019
9. (2 kertaa)   Georgia Eldrine One More Day 2011
13.   Montenegro Knez Adio 2015
18.   Slovakia Marcel Palonder Kým nás máš 1996
18.   Marokko Samira Saïd Bitaqat hob 1980
19.   San Marino Serhat "Say Na Na Na" 2019
SF 12.   Andorra Anonymous Salvem el món (Let's Save the World) 2007

Maiden ensiesiintymiset muokkaa

 
Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (punaisella), 1960-luku (oranssilla), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (vihreällä), 1990-luku (vaaleansinisellä), 2000-luku (tummansinisellä), 2010-luvulla (violetilla).
 
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös Osallistumisia
1956 1   Alankomaat Jetty Paerl De vogels van Holland Hollannin linnut 62
2   Sveitsi Lys Assia Refrain Kertosäe 62
3   Belgia Fud Leclerc Messieurs les noyés de la Seine Seineen hukkuneet herrat 63
4   Saksa Walter Andreas Schwarz Im Wartesaal zum großen Glück Odotushuoneessa suuren onnen toivossa 65
5   Ranska Mathé Altéry Le temps perdu Kadonnut aika 64
6   Luxemburg Michèle Arnaud Ne crois pas Älä luule 37
7   Italia Franca Raimondi Aprite le finestre Avatkaa ikkunat 47
1957 8   Iso-Britannia Patricia Bredin All Kaikki 64
9   Itävalta Bob Martin Wohin, kleines Pony? Minne, pikku poni? 54
10   Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler Skibet skal sejle i nat Laiva lähtee tänä yönä 50
1958 11   Ruotsi Alice Babs Lilla stjärna Pieni tähti 61
1959 12   Monaco Jacques Pills Mon ami Pierrot Ystäväni Pierrot 24
1960 13   Norja Nora Brockstedt Voi voi Voi, voi 60
1961 14   Espanja Conchita Bautista Estando contigo Ollessani kanssasi 61
15   Suomi[25] Laila Kinnunen Valoa ikkunassa 55
16   Jugoslavia Ljiljana Petrović Neke davne zvezde Jotkin kaukaiset tähdet 27
1964 17   Portugali António Calvário Oração Rukous 53
1965 18   Irlanti Butch Moore Walking the Streets in the Rain Kävelen kaduilla sateessa 55
1971 19   Malta Joe Grech Marija l-Maltija Maltatar Marija 34
1973 20   Israel Ilanit Ey sham Jossain 44
1974 21   Kreikka Marinella Krasi, thalassa ke t'agori mou Viini, meri ja poikaystäväni 42
1975 22   Turkki Semiha Yankı Seninle bir dakika Yksi minuutti kanssasi 34
1980 23   Marokko Samira Saïd Bitaqat hob Rakkausviesti 1
1981 24   Kypros Island Monika 38
1986 25   Islanti ICY Gleðibankinn Ilopankki 34
1993 26   Slovenia 1X Band Tih deževen dan Hiljainen sadepäivä 27
27   Bosnia ja Hertsegovina Fazla Sva bol svijeta Koko maailman tuska 19
28   Kroatia Put Don't Ever Cry Älä koskaan itke 27
1994 29   Viro Silvi Vrait Nagu merelaine Kuin meren aalto 27
30   Romania Dan Bittman Dincolo de nori Pilvien tuolla puolen 22
31   Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka Nekonečná pieseň Päättymätön laulu 7
32   Liettua Ovidijus Vyšniauskas Lopšinė mylimai Tuutulaulu pikkuiselle 22
33   Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? Kenelle kertoisin syntini? 17
34   Venäjä Judif Vetšnyj strannik Ikuinen vaeltaja 23
35   Puola Edyta Górniak To nie ja! Se en ollut minä! 24
1998 36   Pohjois-Makedonia Vlado Janevski Ne zori, zoro Älä nouse, aamu 21
2000 37   Latvia Brainstorm My Star Minun tähteni 22
2003 38   Ukraina Oleksandr Hasta la Vista Näkemiin 17
2004 39   Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin My Galileo Minun Galileoni 16
40   Andorra Marta Roure Jugarem a estimar-nos Leikitään rakastavamme toisiamme 6
41   Albania Anjeza Shahini The Image of You Kuva sinusta 18
42   Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra Lane moje Rakkaani 2
2005 43   Moldova Zdob și Zdub Boonika Bate Doba Mummo lyö rumpua 17
44   Bulgaria Kaffe Lorraine 14
2006 45   Armenia André Without Your Love Ilman rakkauttasi 14
2007 46   Georgia Sopo Khalvaši Visionary Dream Näkijän uni 14
47   Montenegro Stevan Faddy Ajde, kroči Tule, nouse ylös 12
48   Serbia Marija Šerifović Molitva Rukous 14
49   Tšekki Kabát Malá dáma Pieni rouva 10
2008 50   San Marino Miodio Complice Rikostoveri 12
51   Azerbaidžan Elnur & Samir Day After Day Päivästä päivään 14
2015 52   Australia[62] Guy Sebastian Tonight Again Tämä yö uudestaan 7

Maiden edelliset osallistumiskerrat muokkaa

Vuoden 2024 Euroviisuihin osallistuu 37 maata. Seuraavassa luettelossa on epäaktiivisten jäsenmaiden viimeisimmät osallistumiskerrat:

Maa Vuosi Esittäjä Kappale
  Romania 2023 Theodor Andrei "D.G.T. (Off and On)"
  Pohjois-Makedonia 2022 Andrea "Circles"
  Montenegro 2022 Vladana "Breathe"
  Bulgaria 2022 Intelligent Music Project "Intention"
  Venäjä 2021 Maniža "Russian Woman"
  Valko-Venäjä 2019 Zena Like It
  Unkari 2019 Joci Pápai Az én apám
  Bosnia ja Hertsegovina 2016 Dalal Midhat-Talakić & Deen
feat. Ana Rucner & Jala
Ljubav je
  Turkki 2012 Can Bonomo Love Me Back
  Slovakia 2012 Max Jason Mai Don't Close Your Eyes
  Andorra 2009 Susanne Georgi La teva decisió (Get a Life)
  Monaco 2006 Séverine Ferrer La coco-dance
  Marokko 1980 Samira Saïd Bitaqat hob

Maiden edelliset kerrat finaalissa muokkaa

Vuoden 2023 finaalissa kilpaili 26 maata. Seuraavassa luettelossa on muiden maiden viimeisimmät kerrat finaalissa:

Vuosi Valtio Esittäjä Kappale
2022   Kreikka Amanda Tenfjord "Die Together"
  Alankomaat S10 "De diepte"
  Azerbaidžan Nadir Rüstəmli "Fade To Black"
  Romania WRS "Llámame"
  Islanti Systur "Með hækkandi sól"
2021   Malta Destiny "Je me casse"
  Venäjä Maniža "Russian Woman"
  Bulgaria Victoria "Growing Up Is Getting Old"
  San Marino Senhit feat. Flo Rida "Adrenalina"
2019   Pohjois-Makedonia Tamara Todevska "Proud"
  Tanska Leonora "Love is Forever"
  Valko-Venäjä Zena "Like It"
2018   Irlanti Ryan O’Shaughnessy "Together"
  Unkari AWS "Viszlát nyár"
2016   Latvia Justs Heartbeat
  Georgia Nika Kotšarov & Young Georgian Lolitaz Midnight Gold
2015   Montenegro Knez Adio
2012   Turkki Can Bonomo Love Me Back
  Bosnia ja Hertsegovina Maya Sar Korake ti znam
1998   Slovakia Katarína Hasprová Modlitba
1993   Luxemburg Modern Times Donne-moi une chance
1980   Marokko Samira Saïd Bitaqat hob
1979   Monaco Laurent Vaguener Notre vie c’est la musique

Maiden edelliset kerrat kärkikymmenikössä muokkaa

Kymmenen kärkeen sijoittuminen on Euroviisuissa merkityksellistä. Jokainen osallistujamaa antaa sekä raatien että yleisön äänestyksessä pisteitä kymmenelle parhaalle maalle. Semifinaaleista aina kymmenen parasta maata etenee finaaliin. Yhden semifinaalin aikana (2004–2007) finaaliin pääsi myös edellisvuoden kärkikymmenikkö.

Vuosi Valtio Esittäjä Kappale

2023

  Ruotsi Loreen "Tattoo"
  Suomi Käärijä "Cha cha cha"
  Israel Noa Kirel "Unicorn"
  Italia Marco Mengoni "Due vite"
  Norja Alessandra "Queen of Kings"
  Ukraina Tvorchi "Heart of Steel"
  Belgia Gustaph "Because of You"
  Viro Alika Bridges
  Australia Voyager "Promise"
  Tšekki Vesna "My Sister’s Crown"
2022   Iso-Britannia Sam Ryder Space Man
  Espanja Chanel SloMo
  Serbia Konstrakta In corpore sano
  Moldova Zdob și Zdub & Frații Advahov "Trenulețul"
  Kreikka Amanda Tenfjord "Die Together"
  Portugali Maro "Saudade, saudade"
2021   Ranska Barbara Pravi "Voilà"
  Sveitsi Gjon's Tears "Tout l'univers"
  Islanti Daði & Gagnamagnið "10 Years"
  Malta Destiny "Je me casse"
  Liettua The Roop "Discoteque"
  Venäjä Maniža "Russian Woman"
2019   Alankomaat Duncan Laurence "Arcade"
  Pohjois-Makedonia Tamara Todevska "Proud"
  Azerbaidžan Chingiz "Truth"
2018   Kypros Eleni Foureira "Fuego"
  Saksa Michael Schulte "You Let Me Walk Alone"
  Tanska Rasmussen "Higher Ground"
2017   Bulgaria Kristian Kostov "Beautiful Mess"
  Romania Ilinca feat. Alex Florea "Yodel It!"
  Unkari Joci Pápai "Origo"
2016   Armenia Iveta Mukuchyan "LoveWave"
  Puola Michał Szpak "Color of Your Life"
2015   Latvia Aminata "Love Injected"
2012   Albania Rona Nishliu "Suus"
  Turkki Can Bonomo "Love Me Back"
2011   Bosnia ja Hertsegovina Dino Merlin "Love in Rewind"
  Irlanti Jedward "Lipstick"
  Georgia Eldrine "One More Day"
2007   Valko-Venäjä Koldun "Work Your Magic"
2001   Slovenia Nuša Derenda "Energy"
  Kroatia Vanna "Strings of My Heart"
1988   Luxemburg Lara Fabian "Croire"
1978   Monaco Caline & Olivier Toussaint "Les jardins de Monaco"

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Verkkoversio

Viitteet muokkaa

  1. euroviisu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. a b How the Eurovision Song Contest works eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  3. a b c Rules European Broadcasting Union. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
  4. a b The Origins of Eurovision eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  5. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  6. Euroviisut kautta aikojen, s. 9. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3.
  7. Frankfurt 1957 eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
  8. Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  9. Stockholm Revisited Part Two: Technical Production eurovision.tv. Viitattu 12.2.2023.
  10. Eurovision: More than 180 million people watched contest - and UK recorded biggest audience in years Sky News. Viitattu 12.2.2023.
  11. Eurovision: everything you need to know - infographic The Guardian. Viitattu 12.2.2023.
  12. Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  13. Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  14. Eurovision 2022: 161 million viewers as online engagement soars! eurovision.tv. Viitattu 8.7.2022.
  15. Two Semi-Finals to qualify for 2008 Final in Belgrade (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 20.2.2020.
  16. Pajala 2006 s. 36–38
  17. SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  18. DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  19. How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  20. Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
  21. Te Deumin nuotit (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. What is the Eurovision opening music and how long has ‘Te Deum’ featured in the song contest? Classic FM. Viitattu 16.3.2023.
  23. Eurovision: The Logic of Logos EurovisionWorld. Viitattu 25.2.2022.
  24. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 83; ISBN 978-951-20-7007-7
  25. a b Pajala 2006 s. 13
  26. Eurovision: What is the point of the annual song contest and how did it begin? Independent. Viitattu 3.5.2023.
  27. Eurovision: A Tradition of International Song MyHeritage Blog. Viitattu 3.5.2023.
  28. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  29. Selecting a Host City for the Eurovision Song Contest Karlos International. Viitattu 8.7.2022.
  30. Naples 1965 eurovision.tv. Viitattu 27.11.2022.
  31. EBU: San Marino song lyrics in breach of Rules eurovision.tv. 18.3.2012. Viitattu 3.12.2020. (englanniksi)
  32. Ossi Runne andtheconductoris.eu. Viitattu 7.11.2018.
  33. a b The history of live music in the Eurovision Song Contest andtheconductoris.eu. Viitattu 17.9.2016.
  34. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
  35. Jerusalem 1999 eurovision.tv. Viitattu 3.5.2023.
  36. Changes announced to ensure Eurovision comes "back for good" eurovision.tv. Viitattu 23.6.2020.
  37. Euroviisujen lauluraitoihin tehtiin sääntömuutos koronan takia - fanit tyrmistyivät voice.fi. Viitattu 23.6.2020.
  38. Eurovision 2022: Pre-Recorded Backing Vocals Remain After Trial in Rotterdam Eurovoix. Viitattu 15.9.2021.
  39. Eurovision 2023: Pre-Recorded Backing Vocals Remain Eurovoix. Viitattu 26.8.2022.
  40. Musical directors andtheconductoris.eu. Viitattu 9.3.2018.
  41. Kokkonen, Yrjö: Huijausyritys Euroviisuissa vahvistui 6.2.2014. yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
  42. Cahill, William: Discuss: Do you think Lebanon should "return" to Eurovision? wiwibloggs.com. Viitattu 10.2.2017.
  43. Morocco eurovision.tv. Viitattu 20.3.2020.
  44. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  45. Tunisia will not participate “in the forseeable future” 20.7.2007. ESCToday. Viitattu 17.4.2021.
  46. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  47. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
  48. Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  49. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  50. Möttölä, Marjatta: Itämeren yleisradioyhtiöt tiivistävät yhteyksiään. Helsingin Sanomat, 6.6.1992.
  51. Millstreet 1993 eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
  52. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 172; ISBN 978-951-851-106-2
  53. Rules of the 42nd Eurovision Song Contest 1997 (Arkistoitu sivu) Radio Telefís Éireann. Arkistoitu 9.11.1999. Viitattu 5.2.2023.
  54. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 198; ISBN 978-951-851-106-2
  55. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 182; ISBN 978-951-851-106-2
  56. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
  57. 43 nations on 2011 participants list! eurovision.tv. Viitattu 4.2.2023.
  58. EBU confirms new Eurovision Song Contest format ESCToday. 29.1.2003. Viitattu 3.12.2020.
  59. 43 maata ilmoittautunut Helsingin Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
  60. 42 maata varmistanut osallistumisensa vuoden 2007 Euroviisuihin (Arkistoitu sivu) Yleisradio. Arkistoitu 20.5.2007. Viitattu 6.3.2022.
  61. TV Committee approves plan - Eurovision: 2 semi finals confirmed! (Arkistoitu sivu) 28.9.2007. ESCToday. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 18.1.2021.
  62. a b Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  63. Australia to make Eurovision Song Contest return in 2016 EBU. Viitattu 6.3.2022.
  64. Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1975 viisukuppila.fi. 14.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  65. Biggest change to Eurovision Song Contest voting since 1975 eurovision.tv. 18.2.2016. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  66. Vanha-Majamaa, Anton: Euroviisujen äänestys muuttuu – finalistit valitaan jatkossa pelkillä yleisöäänillä Yle Uutiset. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023.
  67. a b c Voting changes announced for Eurovision Song Contest 2023 eurovision.tv. 22.11.2022. Viitattu 31.3.2023. (englanniksi)
  68. a b Voting systems in Eurovision history Eurovisionworld. 18.4.2017. Viitattu 3.3.2023.
  69. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7
  70. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2
  71. Cheating at the Eurovision Song Contest 2002? ESCToday. 6.5.2003. Viitattu 3.3.2023.
  72. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 203, 210; ISBN 978-951-851-106-2
  73. Eurovision Song Contest app launched! eurovision.tv. Viitattu 18.2.2017.
  74. Athens 2006 eurovision.tv. Viitattu 2.11.2017.
  75. Martin Österdahl Discusses Potential Changes To Eurovision Song Contest Eurovoix. Viitattu 31.3.2023.
  76. Amsterdam 1970 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  77. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7
  78. Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  79. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7
  80. Zitting, Marianne: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1991 viisukuppila.fi. 7.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  81. ESC 2003 Organization ESCKaz. 20.11.2002. Viitattu 3.12.2020.
  82. Riga 2003 eurovision.tv. Viitattu 3.12.2020.
  83. An Alternate Universe: Eurovision 2017 Under the Old Voting System escxtra.com. 14.5.2017. Viitattu 21.3.2018. (englanniksi)
  84. Asiantuntijaraadeille 50 prosentin valta myös semifinaaleissa 12.10.2009. Yleisradio. Viitattu 5.12.2021.
  85. Jon Ola Sand to step down as Executive Supervisor after Rotterdam 2020 eurovision.tv. 30.9.2019. Viitattu 4.10.2020.
  86. Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 viisukuppila.fi. 12.9.2010. Viitattu 25.12.2017.
  87. Martin Österdahl new Eurovision Song Contest Executive Supervisor eurovision.tv. 20.1.2020. Viitattu 20.2.2020.
  88. Executive Supervisor eurovision.tv. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 5.12.2021.
  89. Logos and Artwork (Arkistoitu sivu) eurovision.tv. Arkistoitu 29.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
  90. 'United By Music' chosen as permanent Eurovision slogan eurovision.tv. 14.11.2023. Viitattu 29.11.2023.
  91. a b c Winners eurovision.tv. Arkistoitu 12.5.2018. Viitattu 5.12.2021. (englanniksi)
  92. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.
  93. Euroviisut perutaan koronatilanteen takia Yle Uutiset. 18.3.2020. Viitattu 28.1.2021.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Pajala, Mari: ”Epätelevisionomaista spektaakkelitelevisiota? Eurovision laulukilpailu 1960-luvun suomalaisessa televisioympäristössä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 292–308. SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.