Avaa päävalikko

Eurovision laulukilpailu

vuosittainen laulukilpailu Euroopan yleisradiounionin aktiivisille jäsenmaille
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelinsa, kuten Eurovision laulukilpailu 2019.

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest eli ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson eli CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision-laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.

Eurovision laulukilpailu
Eurovision Song Contest
Concours Eurovision de la chanson
Eurovision laulukilpailun logo
Eurovision laulukilpailun logo
Tyyli laulukilpailu
Kestoaika 120–210 min
Verkko Eurovisio
Esitetty 24. toukokuuta 1956 (63 vuotta sitten) –
Tuotantokausia 64
Tuotanto
Tuotantoyhtiö(t) EBU
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Eurovision laulukilpailun logo vuosina 2004–2014.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] Eurovisio-nimeä käytti ensimmäisenä vuonna 1951 George Campey, joka oli Evening Standard -lehden toimittaja ja myöhemmin BBC:n tiedottaja. Hän oli kirjoittanut jutun kansallisen televisioyhtiön suunnitelmista kokeilla yhteisöjärjestelmää televisio-ohjelmien vaihtamiseksi Länsi-Euroopan maiden kesken.[3] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. Kaikki itsenäiset Euroopan maat Liechtensteinia, Vatikaania, Neuvostoliittoa ja kiistanalaista Kosovoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet kilpailuun. Alkuvuosikymmeninä Euroviisut olivat lähinnä läntisen Euroopan välinen kilpailu, ja itäisen Euroopan maista mukana oli vain Jugoslavia. Koko Euroopan kattava tapahtuma Euroviisuista tuli, kun entisen itäblokin maat pääsivät viimein mukaan vuonna 1994.

EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Kaukasian maista Armeniasta, Azerbaidžanista ja Georgiasta, Lähi-idän maista Israelista, Jordaniasta ja Libanonista sekä Pohjois-Afrikan maista Algeriasta, Egyptistä, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Armenia, Azerbaidžan, Georgia ja Israel osallistuvat kilpailuun säännöllisesti, Israel vuodesta 1973 ja Kaukasian maat 2000-luvulta lähtien. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980. Tunisia ilmoittautui vuoden 1977[4] ja Libanon vuoden 2005 kilpailuun[5], mutta maat peruivat osallistumisensa. Liitännäisjäseniä EBU:lla on ympäri maailmaa. Liitännäisjäsenistä Euroviisuja vuodesta 1983 asti tiiviisti seurannut Australia sai erityisluvalla osallistumisoikeuden vuonna 2015, Euroviisujen 60. juhlavuoden kunniaksi. Seuraavana vuonna maalle myönnettiin pysyvä osallistumisoikeus. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa.

Kilpailu on televisioitu aina vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta. Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa yli sata miljoonaa televisiokatsojaa, ja se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.[6] Kaikkien kolmen lähetyksen yhteenlaskettu katsojamäärä on lähemmäs 200 miljoonaa.[7][8] Vuoteen 2003 asti kilpailu järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena tapahtumana, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien myös semifinaali on ollut jaettu kahteen osaan: ensimmäinen semifinaali käydään tiistaina ja toinen semifinaali torstaina finaalilauantaita edeltävällä viikolla.

Eurovision laulukilpailun lähetysMuokkaa

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, niin kutsuttuja postikortteja, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[9] Vuodesta 2013 "postikorteissa" pääosassa ovat olleet kunkin maan artistit.[10][11][12][13] Euroviisulähetyksen pituus oli pitkään noin kolme tuntia. Nykyään kesto vaihtelee kolmesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

EBU:n lähetysten tunnussävelenä, joka aina soitetaan myös Eurovision laulukilpailun yhteydessä, käytetään Marc-Antoine CharpentierinTe Deumin” alkusoittoa.[14]

Ensimmäiset EuroviisutMuokkaa

 
Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[15] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, ja useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi tuomaristo, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Iso-Britannia, Itävalta ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta maat eivät ilmoittautuneet ajoissa.[16] Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Vuoden 1957 kilpailu käytiin Sveitsin voitosta huolimatta Länsi-Saksan Frankfurt am Mainissa, jolloin säädettiin sääntö joka velvoittaa edellisvuoden voittajaa järjestämään seuraavan vuoden kilpailun.[17] Edellisvuoden voittajamaa onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestänyt seuraavan kilpailun.

Maiden ensiesiintymisetMuokkaa

 
Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
 
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Nr Valtio Esittäjä Kappale Käännös Sijoitus
1956 1   Alankomaat Jetty Paerl De vogels van Holland Hollannin linnut X/14
2   Sveitsi Lys Assia Refrain Kertosäe 1./14
3   Belgia Fud Leclerc Messieurs les noyés de la Seine Seineen hukkuneet herrat X/14
4   Saksa Walter Andreas Schwarz Im Wartesaal zum großen Glück Odotushuoneessa suuren onnen toivossa X/14
5   Ranska Mathé Altéry Le temps perdu Kadonnut aika X/14
6   Luxemburg Michèle Arnaud Ne crois pas Älä luule X/14
7   Italia Franca Raimondi Aprite le finestre Avatkaa ikkunat X/14
1957 8   Yhdistynyt kuningaskunta Patricia Bredin All Kaikki 7./10
9   Itävalta Bob Martin Wohin, kleines Pony? Minne, pikku poni? 10./10
10   Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler Skibet skal sejle i nat Laiva lähtee tänä yönä 3./10
1958 11   Ruotsi Alice Babs Lilla stjärna Pieni tähti 4./10
1959 12   Monaco Jacques Pills Mon ami Pierrot Ystäväni Pierrot 11./11
1960 13   Norja Nora Brockstedt Voi voi Hei, hei 4./13
1961 14   Espanja Conchita Bautista Estando contigo Ollessani kanssasi 9./16
15   Suomi[18] Laila Kinnunen Valoa ikkunassa 10./16
16   Jugoslavia Ljiljana Petrović Neke davne zvezde Jotkin kaukaiset tähdet 8./16
1964 17   Portugali António Calvário Oração Rukous 13./16
1965 18   Irlanti Butch Moore Walking the Streets in the Rain Kävelen kaduilla sateessa 6./16
1971 19   Malta Joe Grech Marija l-Maltija Maltatar Marija 18./18
1973 20   Israel Ilanit Ey sham Jossain 4./17
1974 21   Kreikka Marinella Krasi, thalassa ke t'agori mou Viini, meri ja poikaystäväni 11./17
1975 22   Turkki Semiha Yankı Seninle bir dakika Yksi minuutti kanssasi 19./19
1980 23   Marokko Samira Saïd Bitaqat hob Rakkausviesti 18./19
1981 24   Kypros Island Monika 6./20
1986 25   Islanti ICY Gleðibankinn Ilopankki 16./20
1993 26   Slovenia 1X Band Tih deževen dan Hiljainen sadepäivä 6./20
27   Bosnia ja Hertsegovina Fazla Sva bol svijeta Koko maailman tuska 16./25
28   Kroatia Put Don't Ever Cry Älä koskaan itke 15./25
1994 29   Viro Silvi Vrait Nagu merelaine Kuin meren aalto 24./25
30   Romania Dan Bittman Dincolo de nori Pilvien tuolla puolen 21./25
31   Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka Nekonečná pieseň Päättymätön laulu 19./25
32   Liettua Ovidijus Vyšniauskas Lopšinė mylimai Tuutulaulu pikkuiselle 25./25
33   Unkari Friderika Bayer Kinek mondjam el vétkeimet? Kenelle kertoisin syntini? 4./25
34   Venäjä Judif Vetšnyj strannik Ikuinen vaeltaja 9./25
35   Puola Edyta Górniak To nie ja! Se en ollut minä! 2./25
1998 36   Makedonia Vlado Janevski Ne zori, zoro Älä nouse, aamu 19./25
2000 37   Latvia Brainstorm My Star Minun tähteni 3./24
2003 38   Ukraina Oleksandr Hasta la Vista Näkemiin 14./25
2004 39   Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin My Galileo Minun Galileoni SF 19./22

F -/24

40   Andorra Marta Roure Jugarem a estimar-nos Leikitään rakastavamme toisiamme SF 18./22

F -/24

41   Albania Anjeza Shahini The Image of You Kuva sinusta SF 4./22

F 7./24

42   Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra Lane moje Rakkaani SF 1./22

F 2./24

2005 43   Moldova Zdob și Zdub Boonika Bate Doba Mummo lyö rumpua SF 2./25

F 6./24

44   Bulgaria Kaffe Lorraine SF 19./25

F -/24

2006 45   Armenia André Without Your Love Ilman rakkauttasi SF 6./23

F 7./24

2007 46   Georgia Sopo Khalvaši Visionary Dream Näkijän uni SF 8./28

F 12./24

47   Montenegro Stevan Faddy Ajde, kroči Tule, nouse ylös SF 22./28

F -/24

48   Serbia Marija Šerifović Molitva Rukous SF 1./28

F 1./24

49   Tšekki Kabát Malá dáma Pieni rouva SF 28./28

F -/24

2008 50   San Marino Miodio Complice Rikostoveri SF 19./19

F -/25

51   Azerbaidžan Elnur & Samir Day After Day Päivästä päivään SF 6./19

F 8./25

2015 52   Australia[19] Guy Sebastian Tonight Again Tämä yö uudestaan 5./40

Menestyneitä lauluja ja esittäjiäMuokkaa

 
Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät usein myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck, Cascada, Bonnie Tyler ja Darude

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella "Hard Rock Hallelujah" ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen "Fairytale" ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännötMuokkaa

 
Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieliMuokkaa

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä lavalla voi olla enintään kuusi esiintyjää ja jokaisen esiintyjän tulee olla täyttänyt 16 vuotta finaalipäivään mennessä.[20] Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 1966–1972 ja 1978–1998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä. Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[21]

KappaleMuokkaa

Euroviisuissa kappale saa kestää korkeintaan kolme minuuttia, eikä sanoituksissa saa käyttää kirosanoja, tuotteiden nimiä, poliittisia tai seksistisiä viittauksia. Esimerkiksi San Marinoa vuonna 2012 edustaneen kappaleen sanoituksia jouduttiin muuttamaan, sillä ne kertoivat Facebookista.

SäestysMuokkaa

 
Dolf van der Linden toimi pääkapellimestarina vuosien 1958 ja 1970 kilpailussa.
 
Ossi Runne muistetaan yhtenä pitkäaikaisimmista kapellimestareista Euroviisuissa.[22]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. Vuoden 1973 laulukilpailussa sallittiin taustanauhojen käyttö edellyttäen, että instrumentteja oli kyettävä imitoimaan lavalla taustanauhan kanssa.[23] Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä, kyseessä oli Italian kilpailukappale "Raggio di luna". Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde? Vuoden 1997 laulukilpailussa sallittiin esitysten säestäminen pelkällä taustanauhalla ilman lavalla tapahtuvaa imitointia.[24]

Vuoden 1999 kilpailuun säännöistä poistettiin orkesterin järjestämisen velvoittava pykälä, minkä jälkeen orkesteri on korvattu aina taustanauhoilla.[23] Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni esiintyjien on esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen, että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.[25]

Ylikapellimestarit 1956–1998
Vuosi Kaupunki Nimi
1956   Lugano, Sveitsi Fernando Paggi
1957   Frankfurt, Saksan liittotasavalta Willy Berking
1958   Hilversum, Alankomaat Dolf van der Linden
1959   Cannes, Ranska Franck Pourcel
1960   Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1961   Cannes, Ranska Franck Pourcel
1962   Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1963   Lontoo, Iso-Britannia Eric Robinson
1964   Kööpenhamina, Tanska Kai Mortensen
1965   Napoli, Italia Gianni Ferrio
1966   Luxemburg, Luxemburg Jean Roderes
1967   Wien, Itävalta Johannes Fehring
1968   Lontoo, Iso-Britannia Norrie Paramor
1969   Madrid, Espanja Augusto Algueró
1970   Amsterdam, Alankomaat Dolf van der Linden
1971   Dublin, Irlanti Colman Pearce
1972   Edinburgh, Iso-Britannia Malcolm Lockyer
1973   Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1974   Brighton, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1975   Tukholma, Ruotsi Mats Olsson
1976   Haag, Alankomaat Jan Stulen
1977   Lontoo, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1978   Pariisi, Ranska François Rauber
1979   Jerusalem, Israel Yitzhak Graziani
1980   Haag, Alankomaat Rogier van Otterloo
1981   Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1982   Harrogate, Iso-Britannia Ronnie Hazlehurst
1983   München, Saksan liittotasavalta Dieter Reith
1984   Luxemburg, Luxemburg Pierre Cao
1985   Göteborg, Ruotsi Curt-Eric Holmquist
1986   Bergen, Norja Egil Monn-Iversen
1987   Bryssel, Belgia Jo Carlier
1988   Dublin, Irlanti Noel Kelehan
1989   Lausanne, Sveitsi Benoît Kaufman
1990   Zagreb, Jugoslavia Igor Kuljerić
1991   Rooma, Italia Bruno Canfora
1992   Malmö, Ruotsi Anders Berglund
1993   Millstreet, Irlanti Noel Kelehan
1994   Dublin, Irlanti
1995   Dublin, Irlanti
1996   Oslo, Norja Frode Thingnæs
1997   Dublin, Irlanti Frank McNamara
1998   Birmingham, Iso-Britannia Martin Koch
Lähde:[26]

HuijaaminenMuokkaa

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video, jossa kaksi azerbaidžanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidžanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidžanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidžan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon.[27] Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asetettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa.[28] Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

OsallistujamaatMuokkaa

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuonna 1987 kilpailijoiden maksimääräksi asetettiin 22 maata[29] ja vuonna 1992 23 maata.[30][31] Kun itä-Euroopan radiojärjestö OIRT vuonna 1993 liittyi Euroopan yleisradioliiton EBU:n jäseneksi, myös itä-Euroopan maille tuli oikeus osallistua kilpailuun. Tämä lisäsi vähitellen osallistujamaiden lukumäärää ja lopulta kilpailun lähetysaika uhkasi venyä liian pitkäksi. Osallistujamaiden lukumäärää rajoitettiin siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Kun Euroviisujen perinteisiä mahtimaitakin alkoi uhata putoaminen kilpailuista, muutettiin sääntöjä vuodesta 2000 lähtien[32] siten, että EBU:n suurimmat rahoittajamaat Ranska, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia saivat automaattisen osallistumisoikeuden. Italia vaati myös automaattista osallistumisoikeutta samalla perusteella. Kun EBU ei tähän suostunut, Italia vetäytyi koko tapahtumasta pysyvästi. Lopulta vuosien kiistelyn jälkeen EBU suostui Italian vaatimukseen ja vuoden 2011 Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palanneesta Italiasta tuli viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska viisujen osallistujamäärä lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG4-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Kilpailuun voi osallistua kerralla enimmillään 44 EBU:n aktiivijäsentä.[20]

Vuonna 2015 poiketen aiempaan menettelyyn finaaliin meni automaattisesti 7 maata, kun Euroviisut täytti 60 vuotta ja niiden kunniaksi EBU kutsui Australian mukaan.[19] Oletuksena oli, että Australian osallistuminen olisi kertaluontoinen, eikä näin ollen haittaisi semifinaalissa kilpailevien maiden mahdollisuuksia päästä jatkoon. Syksyllä 2015 EBU ilmoitti, että Australia tulee kuitenkin osallistumaan jatkossakin, mutta ilman oikeutta päästä automaattisesti finaaliin.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisujen isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

ÄänestysMuokkaa

 
Pistetaulukko vuoden 2017 Eurovision laulukilpailussa. Suomen raadin pisteitä antamassa Jenni Vartiainen.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa.[33][34] Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi vuonna 2004 jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa.[35] Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa ja vuodesta 2010 lähtien myös semifinaaleissa on käytetty sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla. Vuodesta 2013 on pystynyt myös äänestämään kilpailun virallisen mobiiliohjelmiston kautta.[36]

Äänestysaika oli vuosina 1997–2003 viisi minuuttia (aika alkoi vasta koosteen jälkeen), vuosina 2004–2006 kymmenen minuuttia ja vuodesta 2007 lähtien 15 minuuttia (tosin viimeisimpinä vuosina tästä on kuitenkin lipsuttu reilustikin). Vuosina 2010 ja 2011 puhelinlinjat avattiin jo lähetyksen alussa ennen ensimmäistä kilpailukappaletta, mutta vuonna 2012 tästä tavasta luovuttiin ja siirryttiin takaisin 15 minuutin käytäntöön. Vuosina 2002 ja 2003 koosteet nähtiin esiintymisjärjestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, kun muina vuosina ne ovat aina olleet esiintymisjärjestyksessä.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä.[37] Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun.[38] Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1970 lisäys, että jos kaksi tai useampi maa jakavat pisteidenannon jälkeen ykköstilan esittävät nämä maat kappaleensa uudestaan ja tämän jälkeen eri maiden tuomaristot tasatilanteessa olevia maita lukuun ottamatta äänestävät niistä suosikkiaan.[39][40] Sääntö oli voimassa vuoden 1989 kilpailuun saakka, jolloin sen korvasi käytäntö, jossa voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä.[41][42] Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi.[43] Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Vuonna 2016 äänestys muuttui siten, että jokainen maa antaa pisteet 1-8, 10 ja 12 kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella julkaistaan jokaisen maan asiantuntijaraadin antamat pisteet ja toisella kierroksella julkaistaan kaikkien maiden yleisöäänestyksen määrittelemät pisteet yhteenlaskettuna.[44] Eurovision julkistaa lähetyksen jälkeen yleisöäänestyksen tulokset maittain omilla internetsivuillaan. Tällä tavoin pyritään pitämään jännitystä yllä viimeiseen saakka, koska edeltävinä vuosina äänet olivat painottuneet hyvin paljon voittajalle ja voittaja oli selvinnyt jo kesken pisteidenannon niin, että moni maa jakoi pisteitään vielä voittajan julistuksen jälkeen. Uuden pisteidenantosysteemin takia piste-ennätykset ovat rikkoutuneet, sillä annettavia ääniä on kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Vuonna 2017 Portugali olisi rikkonut piste-ennätyksen myös vanhalla systeemillä.[45]

Piste-ennätyksetMuokkaa

 
Tämän hetkinen piste-ennätyksen haltija Salvador Sobral.

Laulukilpailun piste-ennätyksiä on rikottu 2000-luvulla parin vuoden välein. Vanhalla pisteidenlaskutavalla, jossa jokaisen maan asiantuntija- ja puhelinäänestysten äänet lasketaan yhteen, kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 voittaja, Norjan Alexander Rybak kappaleellaan ”Fairytale”. Vuodesta 2016 lähtien pisteet on jaettu eri tavalla, eli tuomarit antavat pisteet 1-8, 10 ja 12, ja niiden jälkeen yleisöäänet annetaan yhteenlaskettuina. Täten pisteet kaksinkertaistuivat, eikä uusi pisteidenlaskujärjestelmä ole vertailukelpoinen vanhan systeemin kanssa. Nykyistä piste-ennätystä pitää hallussaan vuoden 2017 voittaja, Portugalin Salvador Sobral.

Finaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1   Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 758 1
2   Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 615 2
3   Ukraina 2016 "1944" Jamala 534 1
4   Israel 2018 "Toy" Netta Barzilai 529 1
5   Australia 2016 "Sound of Silence" Dami Im 511 2
Semifinaalit
Nr Maa Vuosi Kappale Artisti Pisteet Sijoitus
1   Bulgaria 2017 "Beautiful Mess" Kristian Kostov 403 1
2   Portugali 2017 "Amar pelos dois" Salvador Sobral 370 1
3   Venäjä 2016 "You Are the Only One" Sergei Lazarev 342 1
4   Australia 2016 "Sound of Silence" Dami Im 330 1
5   Serbia 2007 "Molitva" Marija Šerifović 298 1

SemifinaalitMuokkaa

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan yhdeksän osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa. Vuodesta 2016 lähtien isäntämaa ja viisi suurinta rahoittajamaata esiintyvät semifinaalissa, jossa äänestävät. Nämä maat pääsevät kuitenkin automaattisesti finaaliin.

Euroviisujen viralliset valvojatMuokkaa

 
Eurovision laulukilpailun nykyinen päävalvoja Jon Ola Sand.

Vuodesta 1964 on kilpailupaikalla äänestystä valvonut EBU:n virallinen valvoja.[46]

Maa Nimi Vuodet
  Sveitsi Rolf Liebermann 1956
  Jugoslavia Miroslav Vilček 1964–65
  Yhdistynyt kuningaskunta Clifford Brown 1966–77
  Sveitsi Frank Naef 1978–92
  Tanska Christian Clausen 1993–95
  Ranska Christine Marchal-Ortiz 1996, 1998–2002
Marie-Claire Vionnet 1997
  Yhdistynyt kuningaskunta Sarah Yuen 2003
  Ruotsi Svante Stockselius 2004–10
  Norja Jon Ola Sand 2011–

[47]

Euroviisujen voittajatMuokkaa

Vuosi[48] Paikka[48] Voittaja[48]
Maa Laulu Esittäjä
1956   Lugano   Sveitsi Refrain Lys Assia
1957   Frankfurt am Main   Alankomaat Net als toen Corry Brokken
1958   Hilversum   Ranska Dors, mon amour André Claveau
1959   Cannes   Alankomaat Een beetje Teddy Scholten
1960   Lontoo   Ranska Tom Pillibi Jacqueline Boyer
1961   Cannes   Luxemburg Nous les amoureux Jean-Claude Pascal
1962   Luxemburg   Ranska Un premier amour Isabelle Aubret
1963   Lontoo   Tanska Dansevise Grethe & Jørgen Ingmann
1964   Kööpenhamina   Italia Non ho l’età Gigliola Cinquetti
1965   Napoli   Luxemburg Poupée de cire, poupée de son France Gall
1966   Luxemburg   Itävalta Merci, Chérie Udo Jürgens
1967   Wien   Iso-Britannia Puppet on a String Sandie Shaw
1968   Lontoo   Espanja La, la, la Massiel
1969[49]   Madrid   Espanja Vivo cantando Salomé
  Ranska Un jour, un enfant Frida Boccara
  Alankomaat De troubadour Lenny Kuhr
  Iso-Britannia Boom Bang-a-Bang Lulu
1970   Amsterdam   Irlanti All Kinds of Everything Dana
1971   Dublin   Monaco Un banc, un arbre, une rue Séverine
1972   Edinburgh   Luxemburg Après toi Vicky Leandros
1973   Luxemburg   Luxemburg Tu te reconnaîtras Anne-Marie David
1974   Brighton   Ruotsi Waterloo ABBA
1975   Tukholma   Alankomaat Ding-a-dong Teach-In
1976   Haag   Iso-Britannia Save Your Kisses for Me Brotherhood of Man
1977   Lontoo   Ranska L’oiseau et l’enfant Marie Myriam
1978   Pariisi   Israel A-Ba-Ni-Bi Izhar Cohen & Alphabeta
1979   Jerusalem   Israel Hallelujah Gali Atari & Milk and Honey
1980   Haag   Irlanti What’s Another Year? Johnny Logan
1981   Dublin   Iso-Britannia Making Your Mind Up Bucks Fizz
1982   Harrogate   Saksa Ein bißchen Frieden Nicole
1983   München   Luxemburg Si la vie est cadeau Corinne Hermès
1984   Luxemburg   Ruotsi Diggi-loo diggi-ley Herreys
1985   Göteborg   Norja La det swinge Bobbysocks
1986   Bergen   Belgia J’aime la vie Sandra Kim
1987   Bryssel   Irlanti Hold Me Now Johnny Logan
1988   Dublin   Sveitsi Ne partez pas sans moi Céline Dion
1989   Lausanne   Jugoslavia Rock Me Riva
1990   Zagreb   Italia Insieme: 1992 Toto Cutugno
1991   Rooma   Ruotsi Fångad av en stormvind Carola
1992   Malmö   Irlanti Why Me? Linda Martin
1993   Millstreet   Irlanti In Your Eyes Niamh Kavanagh
1994   Dublin   Irlanti Rock ’n’ Roll Kids Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995   Dublin   Norja Nocturne Secret Garden
1996   Oslo   Irlanti The Voice Eimear Quinn
1997   Dublin   Iso-Britannia Love Shine a Light Katrina and the Waves
1998   Birmingham   Israel Diva Dana International
1999   Jerusalem   Ruotsi Take Me to Your Heaven Charlotte Nilsson
2000   Tukholma   Tanska Fly on the Wings of Love Olsen Brothers
2001   Kööpenhamina   Viro Everybody Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002   Tallinna   Latvia I Wanna Marie N
2003   Riika   Turkki Everyway That I Can Sertab Erener
2004   Istanbul   Ukraina Wild Dances Ruslana
2005   Kiova   Kreikka My Number One Helena Paparizou
2006   Ateena   Suomi Hard Rock Hallelujah Lordi
2007   Helsinki   Serbia Molitva Marija Šerifović
2008   Belgrad   Venäjä Believe Dima Bilan
2009   Moskova   Norja Fairytale Alexander Rybak
2010   Oslo   Saksa Satellite Lena Meyer-Landrut
2011   Düsseldorf   Azerbaidžan Running Scared Ell & Nikki
2012   Baku   Ruotsi Euphoria Loreen
2013   Malmö   Tanska Only Teardrops Emmelie de Forest
2014   Kööpenhamina   Itävalta Rise Like a Phoenix Conchita Wurst
2015   Wien   Ruotsi Heroes Måns Zelmerlöw
2016   Tukholma   Ukraina 1944 Jamala
2017   Kiova   Portugali Amar pelos dois Salvador Sobral
2018   Lissabon   Israel Toy Netta Barzilai
2019   Tel Aviv   Alankomaat "Arcade" Duncan Laurence
2020   Rotterdam

Vuoteen 2019 mennessä menestynein maa on Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Toiseksi menestynein maa on Ruotsi, jolla on kuusi voittoa. Luxemburgilla on viisi voittoa, kuten myös Alankomailla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, joiden voitoista yksi on jaettu neljän maan kesken. Eniten toisia sijoja, 15 kappaletta, on Isolla-Britannialla.

Voittoa vailla olevien maiden parhaat sijoituksetMuokkaa

Maiden edelliset osallistumiskerratMuokkaa

Maiden edelliset kerrat finaalissaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Verkkoversio

ViitteetMuokkaa

  1. Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. Euroviisut kautta aikojen, s. 9. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3.
  4. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1977 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  5. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 2005 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  6. Musiikintutkijan analyysi: Euroviisukin uudistuu – modulaatio ei ole enää in yle.fi. Viitattu 17.9.2016.
  7. Nearly 200 million people watch Eurovision 2015 eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  8. Eurovision Song Contest attracts 204 million viewers! eurovision.tv. Viitattu 18.9.2016.
  9. Pajala 2006 s. 36–38
  10. SVT to 'present artists' in postcards Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  11. DR to take a close look at artists in 'postcards' Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  12. How will Eurovision 2015 introduce the entries? Eurovision.tv. Viitattu 14.5.2016.
  13. Eurovision 2016: Behind the scenes at the postcard shoots wiwibloggs.com. Viitattu 14.5.2016.
  14. Te Deumin nuotit
  15. Pajala 2006 s. 13
  16. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 8; ISBN 978-951-20-7007-7
  17. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1957 Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  18. Pajala 2006 s. 13
  19. a b Siim, Jarmo: Australia to compete in the 2015 Eurovision Song Contest Eurovision.tv. Viitattu 10.2.2015. (englanniksi)
  20. a b Rules European Broadcasting Union. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
  21. In a nutshell eurovision.tv. Viitattu 23.6.2017. (englanniksi)
  22. Ossi Runne andtheconductoris.eu. Viitattu 7.11.2018.
  23. a b The history of live music in the Eurovision Song Contest andtheconductoris.eu. Viitattu 17.9.2016.
  24. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 149; ISBN 978-951-20-7007-7
  25. Kroatia 1999: Doris - Marija Magdalena Viisukuppila.fi. Viitattu 17.9.2016.
  26. Musical directors andtheconductoris.eu. Viitattu 9.3.2018.
  27. Kokkonen, Yrjö: Huijausyritys Euroviisuissa vahvistui 6.2.2014. yle.fi. Viitattu 10.2.2017.
  28. Cahill, William: Discuss: Do you think Lebanon should "return" to Eurovision? wiwibloggs.com. Viitattu 10.2.2017.
  29. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 109; ISBN 978-951-20-7007-7
  30. Malta 1991: Georgina & Paul Giordimaina – Could it be Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  31. Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1992 Viisukuppila.fi. Viitattu 18.9.2016.
  32. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 157; ISBN 978-951-20-7007-7
  33. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 148; ISBN 978-951-20-7007-7
  34. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 184; ISBN 978-951-851-106-2
  35. Asko Murtomäki: Finland 12 points! - Suomen euroviisut. Kustannusyhtiö Teos 2007, s. 210; ISBN 978-951-851-106-2
  36. Eurovision Song Contest app launched! eurovision.tv. Viitattu 18.2.2017.
  37. Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1975 viisukuppila.fi. 14.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  38. Athens 2006 eurovision.tv. Viitattu 2.11.2017.
  39. Amsterdam 1970 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  40. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 43; ISBN 978-951-20-7007-7
  41. Lausanne 1989 eurovision.tv. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  42. John Kennedy O'Connor: Euroviisut, virallinen historia. Ajatus Kirjat 2007, s. 127; ISBN 978-951-20-7007-7
  43. Zitting, Marianne: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1991 viisukuppila.fi. 7.11.2010. Viitattu 2.11.2017.
  44. Biggest change to Eurovision Song Contest voting since 1975 eurovision.tv. 18.2.2016. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
  45. An Alternate Universe: Eurovision 2017 Under the Old Voting System escxtra.com. 14.5.2017. Viitattu 21.3.2018. (englanniksi)
  46. Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 viisukuppila.fi. 12.9.2010. Viitattu 25.12.2017.
  47. Executive Supervisor eurovision.tv. Viitattu 25.12.2017.
  48. a b c History Eurovision Song Contest. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  49. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kaivanto, Petri & Leskelä, Ari: Suomen euroviisut kautta aikojen. Helsinki: F-kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-122-0.
  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision Song Contest: The Official History, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja: Turun yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2583-8. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.