Eurovision laulukilpailu 1957

Eurovision laulukilpailu 1957 järjestettiin 3. maaliskuuta 1957 Saksan liittotasavallassa Frankfurtissa Großer Sendesaal des Hessischen Rundfunks -nimisessä salissa. Laulukilpailu oli historian toinen. Illan juontajana toimi Anaid Plikjan. Tästä vuodesta lähtien jokainen kilpailijamaa lähetti laulukilpailuun vain yhden laulun. Myös äänestykset ovat olleet aina vuodesta 1957 lähtien julkisia. Tästä vuodesta lähtien on myös seuraavan vuoden kilpailu pidetty edellisen vuoden voittajamaassa poikkeuksia lukuun ottamatta. Jokaisen maan tuomaristot ovat kokoontuneet omassa maassa, ja ne antoivat pisteet suorassa lähetyksessä puhelimitse. Oman maan edustussävelmää ei saanut äänestää. Vuonna 1957 Eurovision laulukilpailuihin osallistuivat ensimmäistä kertaa Iso-Britannia, Tanska ja Itävalta.

Eurovision laulukilpailu 1957
Päivämäärät
Päivämäärä(t) 3. maaliskuuta
Isäntä
Tapahtumapaikka Hessischer Rundfunkin suuri studio, 
Frankfurt am Main, Saksan liittotasavalta
Juontaja(t) Anaid Iplicjian
Isäntämaan toimittaja HR
Osallistujat
Osallistujien määrä 10
Uudet maat  Yhdistynyt kuningaskunta
 Itävalta
 Tanska
Äänestys-
järjestelmä
Kussakin maassa 10 tuomaria, jotka antoivat haluamalleen laululle 1–10 pistettä.
Äänestys
Voittaja  Alankomaat
"Net als toen"
Nolla pistettä saaneet
Osallistujakartta
  Maat, jotka osallistuivat vuonna 1957
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu
Tanskan Gustav Winckler ja Birthe Wilke esittämässä kappalettaan ”Skibet skal sejle i nat”.

Laulukilpailun voitti Alankomaat Corry Brokkenin esittämällä laululla ”Net als toen”.[1] Voittosävelmästä ei tullut suurta menestystä, mutta sen sijaan kolmanneksi sijoittuneen Tanskan laulu ”Skibet skal sejle i nat” nousi suureksi ikivihreäksi. Laulusta muistetaan myös kohua herättänyt esitys, joka huipentui solistien 11 sekuntia kestävään suudelmaan.[2] Kohtaus herätti kohua erityisesti konservatiivisissa katolisissa valtioissa.[2]

1900-luvun lyhyin ja kaikkien aikojen pisin kilpailukappale esitettiin vuonna 1957. Lyhyin oli Ison-Britannian 1 minuutin ja 52 sekuntia kestänyt ”All”. Pisin taas oli Italian 5 minuuttia ja 9 sekuntia kestänyt ”Corde Della Mia Gitarra”.[3]

Kilpailussa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan väliaikanumeroa, vaan viimeisen laulun jälkeen soitettiin heti eri maihin, joiden raadit julkistivat äänensä.

Osallistujat

muokkaa
Sija Numero Maa Artisti(t) Kappale Pisteet
8. 01   Belgia Bobbejaan Schoepen "Straatdeuntje" 5
4. 02   Luxemburg Danièle Dupré "Amours mortes (tant de peine)" 8
7. 03   Yhdistynyt kuningaskunta Patricia Bredin "All" 6
6. 04   Italia Nunzio Gallo "Corde della mia chitarra" 7
10. 05   Itävalta Bob Martin "Wohin, kleines Pony?" 3
1. 06   Alankomaat Corry Brokken "Net als toen" 31
4. 07   Saksa Margot Hielscher "Telefon, Telefon" 8
2. 08   Ranska Paule Desjardins "La belle amour" 17
3. 09   Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler "Skibet skal sejle i nat" 10
8. 10   Sveitsi Lys Assia "L’enfant que j’étais" 5

Kapellimestarit

muokkaa

Osa maista valitsi oman kapellimestarin johtamaan orkesteria maan esitykselle. Isäntämaan ylikapellimestari Willy Berking johti Saksan lisäksi myös Belgian, Luxemburgin ja Sveitsin kappaleet.

Pistetaulukko

muokkaa

Vuonna 1957 jokaisella maalla oli kymmenhenkinen tuomaristo, jonka jokainen jäsen antoi äänen omalle suosikkilaululleen. Jokaisella maalla oli siis käytettävissään kymmenen ääntä. Idea otettiin Ison-Britannian karsinnasta kilpailuun.[4]

  BE LU UK IT AT NL DE FR DK CH
Sveitsi 1   2     7        
Tanska 2     1   3   2   2
Ranska           4 6      
Saksan lt. 2         1   6   1
Alankomaat     1 2 1     1 5  
Itävalta   3 1     6        
Italia   4       1 1   3 1
Iso-Britannia   1   2 2 1   2 2  
Luxemburg     1 1   3   4   1
Belgia     1 1   5 1 2    
Yhteensä 5 8 6 7 3 31 8 17 10 5

Lähteet

muokkaa
  1. 1957 Frankfurt am Main Events. Eurovision.tv. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
  2. a b Tanska 1957: Birthe & Gustav - Skibet skal sejle i nat Viisukuppila. Viitattu 4.12.2016.
  3. O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 217. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
  4. O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 10. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.