Eurovision laulukilpailu 1957
Eurovision laulukilpailu 1957 järjestettiin 3. maaliskuuta 1957 Saksan liittotasavallassa Frankfurtissa Großer Sendesaal des Hessischen Rundfunks -nimisessä salissa. Laulukilpailu oli historian toinen. Illan juontajana toimi Anaid Plikjan. Tästä vuodesta lähtien jokainen kilpailijamaa lähetti laulukilpailuun vain yhden laulun. Myös äänestykset ovat olleet aina vuodesta 1957 lähtien julkisia. Tästä vuodesta lähtien on myös seuraavan vuoden kilpailu pidetty edellisen vuoden voittajamaassa poikkeuksia lukuun ottamatta. Jokaisen maan tuomaristot ovat kokoontuneet omassa maassa, ja ne antoivat pisteet suorassa lähetyksessä puhelimitse. Oman maan edustussävelmää ei saanut äänestää. Vuonna 1957 Eurovision laulukilpailuihin osallistuivat ensimmäistä kertaa Iso-Britannia, Tanska ja Itävalta.
Eurovision laulukilpailu 1957 | |
---|---|
Päivämäärät | |
Päivämäärä(t) | 3. maaliskuuta |
Isäntä | |
Tapahtumapaikka |
Hessischer Rundfunkin suuri studio, Frankfurt am Main, Saksan liittotasavalta |
Juontaja(t) | Anaid Iplicjian |
Isäntämaan toimittaja | HR |
Osallistujat | |
Osallistujien määrä | 10 |
Uudet maat |
Yhdistynyt kuningaskunta Itävalta Tanska |
Äänestys- järjestelmä |
Kussakin maassa 10 tuomaria, jotka antoivat haluamalleen laululle 1–10 pistettä. |
Äänestys | |
Voittaja |
Alankomaat "Net als toen" |
Nolla pistettä saaneet | – |
Osallistujakartta | |
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1957
|
|
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
Laulukilpailun voitti Alankomaat Corry Brokkenin esittämällä laululla ”Net als toen”.[1] Voittosävelmästä ei tullut suurta menestystä, mutta sen sijaan kolmanneksi sijoittuneen Tanskan laulu ”Skibet skal sejle i nat” nousi suureksi ikivihreäksi. Laulusta muistetaan myös kohua herättänyt esitys, joka huipentui solistien 11 sekuntia kestävään suudelmaan.[2] Kohtaus herätti kohua erityisesti konservatiivisissa katolisissa valtioissa.[2]
1900-luvun lyhyin ja kaikkien aikojen pisin kilpailukappale esitettiin vuonna 1957. Lyhyin oli Ison-Britannian 1 minuutin ja 52 sekuntia kestänyt ”All”. Pisin taas oli Italian 5 minuuttia ja 9 sekuntia kestänyt ”Corde Della Mia Gitarra”.[3]
Kilpailussa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan väliaikanumeroa, vaan viimeisen laulun jälkeen soitettiin heti eri maihin, joiden raadit julkistivat äänensä.
Osallistujat
muokkaaSija | Numero | Maa | Artisti(t) | Kappale | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|
8. | 01 | Belgia | Bobbejaan Schoepen | "Straatdeuntje" | 5 |
4. | 02 | Luxemburg | Danièle Dupré | "Amours mortes (tant de peine)" | 8 |
7. | 03 | Yhdistynyt kuningaskunta | Patricia Bredin | "All" | 6 |
6. | 04 | Italia | Nunzio Gallo | "Corde della mia chitarra" | 7 |
10. | 05 | Itävalta | Bob Martin | "Wohin, kleines Pony?" | 3 |
1. | 06 | Alankomaat | Corry Brokken | "Net als toen" | 31 |
4. | 07 | Saksa | Margot Hielscher | "Telefon, Telefon" | 8 |
2. | 08 | Ranska | Paule Desjardins | "La belle amour" | 17 |
3. | 09 | Tanska | Birthe Wilke & Gustav Winckler | "Skibet skal sejle i nat" | 10 |
8. | 10 | Sveitsi | Lys Assia | "L’enfant que j’étais" | 5 |
Kapellimestarit
muokkaaOsa maista valitsi oman kapellimestarin johtamaan orkesteria maan esitykselle. Isäntämaan ylikapellimestari Willy Berking johti Saksan lisäksi myös Belgian, Luxemburgin ja Sveitsin kappaleet.
- Belgia - Willy Berking
- Luxemburg - Willy Berking
- Iso-Britannia - Eric Robinson
- Italia - Armando Trovajoli
- Itävalta - Carl de Groof
- Alankomaat - Dolf van der Linden
- Saksa - Willy Berking
- Ranska - Paul Durand
- Tanska - Kai Mortensen
- Sveitsi - Willy Berking
Pistetaulukko
muokkaaVuonna 1957 jokaisella maalla oli kymmenhenkinen tuomaristo, jonka jokainen jäsen antoi äänen omalle suosikkilaululleen. Jokaisella maalla oli siis käytettävissään kymmenen ääntä. Idea otettiin Ison-Britannian karsinnasta kilpailuun.[4]
BE | LU | UK | IT | AT | NL | DE | FR | DK | CH | |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Sveitsi | 1 | 2 | 7 | |||||||
Tanska | 2 | 1 | 3 | 2 | 2 | |||||
Ranska | 4 | 6 | ||||||||
Saksan lt. | 2 | 1 | 6 | 1 | ||||||
Alankomaat | 1 | 2 | 1 | 1 | 5 | |||||
Itävalta | 3 | 1 | 6 | |||||||
Italia | 4 | 1 | 1 | 3 | 1 | |||||
Iso-Britannia | 1 | 2 | 2 | 1 | 2 | 2 | ||||
Luxemburg | 1 | 1 | 3 | 4 | 1 | |||||
Belgia | 1 | 1 | 5 | 1 | 2 | |||||
Yhteensä | 5 | 8 | 6 | 7 | 3 | 31 | 8 | 17 | 10 | 5 |
Lähteet
muokkaa- ↑ 1957 Frankfurt am Main Events. Eurovision.tv. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Tanska 1957: Birthe & Gustav - Skibet skal sejle i nat Viisukuppila. Viitattu 4.12.2016.
- ↑ O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 217. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
- ↑ O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 10. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
Aiheesta muualla
muokkaa- Eurovision laulukilpailu 1957 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | |
Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | |
---|---|
1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | |
---|---|
1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |