Eurovision laulukilpailu 1968
Eurovision laulukilpailu 1968 järjestettiin 6. huhtikuuta 1968 Royal Albert Hallissa Lontoossa Isossa-Britanniassa. Kilpailun järjesti BBC. Juontajana toimi jo kolmatta kertaa Katie Boyle, joka oli juontanut viisut myös vuosina 1960, 1963 ja vielä kerran 1974. Kilpailuun osallistuivat samat 17 maata kuin edellisenäkin vuonna. Euroviisut nähtiin ensimmäistä kertaa värilähetyksenä. Tosin ainoastaan kuusi kilpailuun osallistunutta maata lähetti kilpailun väreissä.[1]
| Eurovision laulukilpailu 1968 Eurovision tähtisadekuvio |
|
|---|---|
 |
|
| Päivämäärät | |
| Päivämäärä(t) | 6. huhtikuuta |
| Isäntä | |
| Tapahtumapaikka | Royal Albert Hall, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Juontaja(t) | Katie Boyle |
| Isäntämaan toimittaja | BBC |
| Väliaikanumero | Lontoo-sikermä |
| Osallistujat | |
| Osallistujien määrä | 17 |
| Äänestys | |
| Voittaja |
Espanja La la la |
| Nolla pistettä saaneet | – |
| Osallistujakartta | |
 |
|
|
Maat, jotka osallistuivat vuonna 1968 Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 1968
|
|
| Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
.svg){kind=small}
Kilpailu sai poikkeuksellisen paljon julkisuutta, sillä isäntämaa Isoa-Britanniaa edusti kansainvälisesti erittäin suosittu teini-idoli Cliff Richard laululla "Congratulations". Richard oli ylivoimaisesti tunnetuin laulaja, joka oli siihen mennessä osallistunut Euroviisuihin. Hänen osallistumistaan pidettiin sen merkkinä, että laulukilpailun arvostus oli noussut muusikoiden ja lauluntekijöiden keskuudessa.lähde? Myös kilpailun profiili muuttui nuorekkaammaksi, kun yleisön joukossa oli ensimmäistä kertaa kirkuvia teinityttöjä kannustamassa suosikkiaan.lähde?
Kilpailusta tuli lopulta todella tiukka. Vaikka Cliff Richard oli ollut kaikissa mahdollisissa veikkauksissa selkeä voittaja, Espanjan Massielin "La La La" ohitti vain yhdellä pisteellä toiseksi tulleen Ison-Britannian.[2] Massiel oli kutsuttu laulamaan edustussävelmä vain viikkoa ennen kilpailua, koska sen alkuperäinen esittäjä Juan Manuel Serrat oli joutunut lähtemään maanpakoon, koska vaati esittää laulun katalaanin kielellä, mikä ei Francon hallinnon aikana tullut kysymykseen. Toiseksi tulleen Cliff Richardin "Congratulations" nousi kilpailun jälkeen suuren yleisön keskuudessa kisojen suosituimmaksi kappaleeksi myyden yli miljoona äänitettä ympäri maailmaa. Laulu oli myös vuonna 2005 yksi niistä 14 euroviisusta, jotka olivat ehdolla laulun nimeä kantavassa gaalassa kaikkien aikojen euroviisuksi.
Suomen edustaja muokkaa
- Pääartikkeli: Suomen euroviisukarsinta 1968
Suomalaiset saivat ensimmäistä kertaa itse äänestää edustajansa Eurovision laulukilpailuun postikorteitse toteutetulla äänestyksellä. Suomen edustajaksi valittiin yksi 1960-luvun suosituimmista poplaulajista, Kristina Hautala, joka esitti Esko Linnavallin sävellyksen "Kun kello käy". Vaikka veikkauksissa Suomen laulu oli noteerattu hyville sijoitukselle, esitys sai lopulta vain yhden pisteen ja jäi jaetulle viimeiselle sijalle. Kapellimestarina toimi Ossi Runne.[3]
Osallistujat muokkaa
| Järj. | Maa | Esiintyjä | Laulu | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 |  Portugali
|
Carlos Mendes | "Verão" | 11. | 5 |
| 2 |  Alankomaat
|
Ronnie Tober | "Morgen" | 16. | 1 |
| 3 |  Belgia
|
Claude Lombard | "Quand tu reviendras" | 7. | 8 |
| 4 |  Itävalta
|
Karel Gott | "Tausend Fenster" | 13. | 2 |
| 5 |  Luxemburg
|
Chris Baldo & Sophie Garel | "Nous vivrons d'amour" | 11. | 5 |
| 6 |  Sveitsi
|
Gianni Mascolo | "Guardando il sole" | 13. | 2 |
| 7 |  Monaco
|
Line & Willy | "À chacun sa chanson" | 7. | 8 |
| 8 |  Ruotsi
|
Claes-Göran Hederström | "Det börjar verka kärlek, banne mej" | 5. | 15 |
| 9 |  Suomi
|
Kristina Hautala | "Kun kello käy" | 16. | 1 |
| 10 |  Ranska
|
Isabelle Aubret | "La source" | 3. | 20 |
| 11 |  Italia
|
Sergio Endrigo | "Marianne" | 10. | 7 |
| 12 |  Iso-Britannia
|
Cliff Richard | "Congratulations" | 2. | 28 |
| 13 |  Norja
|
Odd Børre | "Stress" | 13. | 2 |
| 14 |  Irlanti
|
Pat McGeegan | "Chance of a Lifetime" | 4. | 18 |
| 15 |  Espanja
|
Massiel | "La, la, la" | 1. | 29 |
| 16 |  Saksan liittotasavalta
|
Wenche Myhre | "Ein Hoch der Liebe" | 6. | 11 |
| 17 |  Jugoslavia
|
Luci Capurso & Hamo Hajdarhodžić | "Jedan dan" | 7. | 8 |
Kapellimestarit muokkaa
Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa kappale.
Portugali – Joaquim Luís Gomes
Alankomaat – Dolf van der Linden
Belgia – Henri Segers
Itävalta – Robert Opratko
Luxemburg – André Borly
Sveitsi – Mario Robbiani
Monaco – Michel Colombier
Ruotsi – Mats Olsson
Suomi – Ossi Runne
Ranska – Alain Goraguer
Italia – Giancarlo Chiaramello
Iso-Britannia – Norrie Paramor
Norja – Øivind Bergh
Irlanti – Noel Kelehan
Espanja – Rafael Ibarbia
Saksa – Horst Jankowski
Jugoslavia – Miljenko Prohaska
Pistetaulukko muokkaa
Jokaisen maan 10-henkisellä tuomaristolla oli käytettävissään yksi ääni. Puolet raatilaisista tuli olla alle 30 vuoden ikäisiä.
| Annetut pisteet | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yht. | ||
| Saadut pisteet | Portugali | 2 | 3 | 5 | |||||||||||||||
| Alankomaat | 1 | 1 | |||||||||||||||||
| Belgia | 1 | 1 | 1 | 3 | 1 | 1 | 8 | ||||||||||||
| Itävalta | 2 | 2 | |||||||||||||||||
| Luxemburg | 1 | 1 | 1 | 1 | 1 | 5 | |||||||||||||
| Sveitsi | 2 | 2 | |||||||||||||||||
| Monaco | 2 | 1 | 3 | 1 | 1 | 8 | |||||||||||||
| Ruotsi | 1 | 1 | 1 | 2 | 6 | 4 | 15 | ||||||||||||
| Suomi | 1 | 1 | |||||||||||||||||
| Ranska | 3 | 6 | 2 | 3 | 3 | 1 | 2 | 20 | |||||||||||
| Italia | 1 | 2 | 2 | 2 | 7 | ||||||||||||||
| Iso-Britannia | 1 | 2 | 2 | 1 | 4 | 5 | 3 | 2 | 4 | 1 | 1 | 2 | 28 | ||||||
| Norja | 1 | 1 | 2 | ||||||||||||||||
| Irlanti | 1 | 1 | 1 | 4 | 1 | 4 | 6 | 18 | |||||||||||
| Espanja | 4 | 2 | 1 | 4 | 3 | 4 | 3 | 1 | 1 | 6 | 29 | ||||||||
| Saksan lt. | 1 | 1 | 2 | 5 | 2 | 11 | |||||||||||||
| Jugoslavia | 1 | 1 | 1 | 1 | 3 | 1 | 8 | ||||||||||||
| Maat pistetaulussa ovat esiintymisjärjestyksessä. | |||||||||||||||||||
Lähteet muokkaa
- ↑ Euroviisut kautta aikojen, s. 37. Suomentanut Anja Lindqvist. Orage AS, 2019. ISBN 978-82-8343-531-3.
- ↑ Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1968 viisukuppila.fi. Viitattu 1.11.2017.
- ↑ Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria, s. 89–90. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Eurovision laulukilpailu 1968 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Moldova · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
|---|---|
| Epäaktiiviset |
Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Monaco · Montenegro · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950-luku | |
|---|---|
| 1960-luku |
1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
| 1970-luku |
1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
| 1980-luku |
1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
| 1990-luku |
1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
| 2000-luku |
2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
| 2010-luku |
2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
| 2020-luku |
|
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
| 2020– |