Esko Linnavalli

suomalainen muusikko ja orkesterinjohtaja

Esko Elias Linnavalli (4. syyskuuta 1941 Turku21. joulukuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen muusikko ja orkesterinjohtaja. Linnavalli oli alun perin jazzpianisti mutta alkoi sen ohella toimia 1960-luvun puolessa välissä Scandia-yhtiön sovittajana ja orkesterinjohtajana. 1970-luvulla hän jatkoi RCA-levymerkin tuotantopäällikkönä. Linnavalli toimi jo 1960-luvulla Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hänet valittiin vuonna 1975 perustetun Uuden Musiikin Orkesterin johtajaksi. Yhtyeen taiteellisena johtajana hän toimi kuolemaansa asti.[1] Lisäksi Linnavalli sävelsi orkesteriteoksia ja iskelmiä (Kun kello käy) sekä elokuva- ja televisiomusiikkia.[2]

Esko Linnavalli vuonna 1966 Kulttuuritalon katsomossa.

Muun muassa monet Dannyn, Kirkan ja Tapani Kansan 1960- ja 1970-luvun kappaleista ovat Linnavallin sovittamia.[3]

Suomen Big Band -yhdistys, Imatra Big Band Festival ja UMO Jazz Orchestra järjestivät ensimmäisen Esko Linnavalli big band -sävellyskilpailun Imatra Big Band -festivaaleilla kesällä 2005.lähde?

Suomen Jazzliitto myönsi Linnavallille vuoden 1990 Yrjö-palkinnon.[4]

Linnavalli kuoli vaikeaan sairauteen 50-vuotiaana Helsingissä.[5] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[6]

Diskografiaa muokkaa

  • Esko Linnavallin joulusoitto  (RCA, 1972)
  • Esko Linnavalli sextet: Finnish Design  (RCA, 1972)
  • On the Rocks  (RCA, 1972)
  • Soitellaan! 1  (RCA, 1973)
  • Soitellaan! 2  (RCA, 1973)
  • Esko Linnavalli & New Music Orchestra: A Good Time Was Had by All  (Finnlevy, 1975)
  • Day Is Over  (Scandia, 1975)

Sävellyksiä muokkaa

  • Äl’ yli päästä perhanaa (1968), elokuvamusiikki
  • Pohjantähteet (1971), elokuvamusiikki
  • Three Movements (1973), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille
  • Paquite and Wayne (1974), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille
  • Talkin’ with Mr. Jazz (1976), jazzorkesterille
  • Eclipse (1976), jazzorkestarille
  • Peter and the Blues (1977), jazzsolisteille ja sinfoniaorkesterille Kai Nieminen (muusikko)Kai Niemisen tekstiin[2]

Lähteet muokkaa

  1. Kapellimestari Esko Linnavalli. Ammattiylpeä muusikko, jolle Umo oli elämäntyö. Helsingin Sanomat, 22.12.1991. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 15.11.2017.
  2. a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 81. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  3. Esko Linnavallin sovitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  4. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  5. Esko Linnavalli - Muistot Helsingin Sanomat. 21.12.1991. Viitattu 21.5.2023.
  6. Pekka Vauhkonen: Esko Linnavallin viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 7.5.2019. Viitattu 21.5.2023.

Aiheesta muualla muokkaa