Eurovision laulukilpailu 1964

Eurovision laulukilpailu 1964 järjestettiin ensimmäisen kerran Pohjoismaissa. Paikkana oli Tanskassa Kööpenhaminassa Kööpenhaminan Tivoli, 21. maaliskuuta 1964. Edellisvuoden moderneista studioviisuista oli siirrytty taas takaisin perinteiseen televisioitavaan konserttitilaisuuteen. Kilpailujen juontajana toimi Lotte Wæver. Portugali osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa. Valtion sotilasdiktatuurinen hallinto aiheutti poliittisia ongelmia, ja illan aikana viisulavalle yritti tunkea mielenosoittaja kantaen kylttiä, jossa vastustettiin Espanjan ja Portugalin diktaattoreita Francoa ja Salazaria.[1] Ruotsissa oli ollut koko kevään ajan taiteilijalakko, eikä maa siksi osallistunut kilpailuun. Ison-Britannian kappale, Matt Monron esittämä ”I Love the Little Things”, jäi toiseksi.[lähde? ]

Eurovision laulukilpailu 1964
Päivämäärät
Päivämäärä(t) 21. maaliskuuta
Isäntä
Tapahtumapaikka Kööpenhaminan Tivoli, Kööpenhamina, Tanska
Juontaja(t) Lotta Wæever
Väliaikanumero Ballet-Harlequinade
Osallistujat
Osallistujien määrä 16
Uudet maat Portugali Portugali
Vetäytyvät maat Ruotsi Ruotsi
Äänestys
Voittaja Italia
Non ho l’età
Nolla pistettä saaneet Jugoslavia Jugoslavia
Portugali Portugali
Saksa Saksan liittotasavalta
Sveitsi Sveitsi
Osallistujakartta
  Maat, jotka osallistuivat vuonna 1964
  Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 1964
Muuta
  1. Ensimmäinen kerta kun laulukilpailu järjestettiin jossakin Pohjoismaassa.
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu

Äänestysjärjestelmää muutettiin taas, ja se oli käytössä vuoteen 1966 asti. Kunkin maan tuomarit antoivat pisteitä kolmelle parhaalle sävelmälle (pisteet 5, 3 ja 1), mutta tarvittaessa pisteet sai keskittää kahdelle (pisteet 6 ja 3) tai yhdelle (9 pistettä) kappaleelle. Jälkimmäisenä mainittua tapaa ei käytetty kertaakaan ja ensimmäistäkin vain kerran, Belgia vuonna 1965.[lähde? ]

Kilpailun voitti ylivoimaisesti Italian sävelmä ”Non ho l’età”, jonka esitti tuolloin vasta 16-vuotias Gigliola Cinquetti. Laulusta tuli suosittu iskelmäklassikko ympäri Eurooppaa ja Cinquetista tunnetuimpia italialaisia iskelmälaulajia. Kilpailujen toinen kansainvälisesti tunnettu artisti oli Itävallan Udo Jürgens, joka aloitti kolme vuotta kestäneen euroviisu-uransa.[lähde? ]

Kilpailusta ei ole jäljellä elävää kuvaa juuri enää ollenkaan. Lähetyksen tallenteen kerrotaan tuhoutuneen Tanskan tv-arkiston tulipalossa 1970-luvulla.[2] Tanskan yleisradioyhtiö DR on kuitenkin ilmoittanut, että se ei nauhoittanut suoraa lähetystä aikanaan ollenkaan.[3] Vuonna 2021 Yleisradion arkistosta löytyi vajaan kolmen minuutin pätkä kilpailusta.[4]

Suomen edustaja

muokkaa

Suomea edusti Lasse Mårtensonin esittämä ja säveltämä nuorekas iskelmä ”Laiskotellen”, joka herätti huomiota big band -sovituksella. Laulun loppupuolella Lasse esitti muutaman säkeen englanniksi, mikä ei ollut kuitenkaan sääntöjen vastaista. Kapellimestarina toimi George de Godzinsky.[lähde? ]

Osallistujat

muokkaa
Sija Numero Maa Artisti(t) Kappale Pisteet
4. 01   Luxemburg Hugues Aufray "Dès que le printemps revient" 14
10. 02   Alankomaat Anneke Grönloh "Jij bent mijn leven" 2
8. 03   Norja Arne Bendiksen "Spiral" 6
9. 04   Tanska Bjørn Tidmand "Sangen om dig" 4
7. 05   Suomi Lasse Mårtenson "Laiskotellen" 9
6. 06   Itävalta Udo Jürgens "Warum nur, warum?" 11
4. 07   Ranska Rachel "Le chant de Mallory" 14
2. 08   Iso-Britannia Matt Monro "I Love the Little Things" 17
13. 09   Saksan liittotasavalta Nora Nova "Man gewöhnt sich so schnell an das Schöne" 0
3. 10   Monaco Romuald "Où sont-elles passées" 15
13. 11   Portugali António Calvário "Oração" 0
1. 12   Italia Gigliola Cinquetti "Non ho l'età" 49
13. 13   Jugoslavia Sabahudin Kurt "Život je sklopio krug" 0
13. 14   Sveitsi Anita Traversi "I miei pensieri" 0
10. 15   Belgia Robert Cogoi "Près de ma rivière" 2
12. 16   Espanja Los TNT "Caracola" 1

Kapellimestarit

muokkaa

Jokainen maa valitsi oman kapellimestarin johtamaan maansa kilpailukappaletta, lukuun ottamatta Portugalia, jonka delegaatiota avusti isäntämaan ylikapellimestari Kai Mortensen.

Pistetaulukko

muokkaa

Jokaisen maan tuomariston suositeltiin antavan pisteet 5, 3 ja 1 kolmelle parhaaksi katsomalleen laululle. Tarvittaessa pisteet sai jakaa myös vain kahden laulun kesken, jolloin jaettiin pisteet 6 ja 3. Sallittua oli myös antaa kaikki 9 pistettä yhdelle ainoalle laululle, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

  LU NL NO DK FI AT FR UK DE MC PT IT YU CH BE ES
Luxemburg             1     3   5        
Alankomaat 3             1       5        
Norja       1 3     5                
Tanska   1 5   3                      
Suomi     1         3       5        
Itävalta             3 1       5        
Ranska 3             1   5            
Iso-Britannia   1     3             5        
Saksa 5             1       3        
Monaco             5         3     1  
Portugali             3         5     1  
Italia 3         5                   1
Jugoslavia             1     3   5        
Sveitsi               5   1   3        
Belgia           1       3   5        
Espanja       3   5 1                  
Yhteensä 14 2 6 4 9 11 14 17 0 15 0 49 0 0 2 1

Lähteet

muokkaa
  1. Repo, Juha: Muistathan: Eurovision laulukilpailu 1964 12.9.2010. Viisukuppila. Viitattu 25.11.2019.
  2. Copenhagen 1964 eurovision.tv. Viitattu 4.7.2017. (englanniksi)
  3. I denne uge er det 55 år siden, Danmark holdt sit første Eurovision i Tivoli DR. Viitattu 28.1.2022. (tanskaksi)
  4. Puljujärvi, Ismo: Ylen arkistosta löytyi harvinainen videoklippi yli 50 vuoden takaa - kyseisestä viisuvuodesta ei pitänyt olla tallennetta 21.12.2021. Iltalehti. Viitattu 28.1.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.