Mäkelänkatu

katu Helsingissä

Mäkelänkatu (ruots. Backasgatan) on yksi Helsingin pääväylistä. Katu johtaa 3+3-kaistaisena Vallilasta Käpylään Pasilan ja Kumpulan rajaa pitkin. Se on koko pituudeltaan esplanadityyppinen puistokatu, jonka keskellä, vastakkaisten ajoratojen välissä on puurivien reunustama raitiovaunukaista. Kaistaa kulkevat raitiolinjat 1 ja 7. Mäkelänkadulla on pituutta noin kolme kilometriä, ja katualueen leveys vaihtelee noin 47,2–60,50 metrin välillä[2]. Kadulla sijaitsee 251 lehmusta. Puustoinen katu on saanut myönteistä huomiota myös kansainvälisesti.[3]

Mäkelänkatu
Backasgatan
Mäkelänkatua Käpylässä
Mäkelänkatua Käpylässä
Kaupunki Helsinki
Tieluokka pääkatu[1]
Alkupiste Hämeentien ja Lautatarhankadun risteys, Vallila
Päätepiste Tuusulanväylän alkupää, Käpylä
Kaistaluku 3+3
Katso myös Mäkelänkatu Commonsissa

Mäkelänkadun keskiosan varrella, Mäkelänrinteen ja Koskelantien välillä, ei kadun varressa ole rakennuksia, vaan sen molemmilla puolilla on viheraluetta, tosin kadun ja Itä-Pasilan rakennettujen alueiden välissä on vain kapea vihervyöhyke. Itä-Pasilan ja Käpylän rakennettujen alueiden välissä Mäkelänkadun länsipuolella on Käpylän liikuntapuisto. Mäkelänkatu päättyy pohjoispäässä Käpylässä Pohjolankadun ja Vaakalinnuntien risteykseen, josta alkaa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja edelleen Tuusulaan kulkeva Tuusulanväylä eli kantatie 45.

Mäkelänkatu Vallilassa vuonna 2008
Mäkelänkadun raitiotie vuonna 2013

HistoriaMuokkaa

Pohjoispäässään Mäkelän­katu oli aikoinaan nykyistä pidempi ja ulottui nykyisten Osmon­tien ja Panun­tien risteykseen saakka lähelle Käpylän rautatieasemaa. Tuusulan­tie alkoi sen päättymis­kohdasta ja ylitti rauta­tien nykyistä Panun­tien siltaa pitkin.[4] Kun Tuusulan­tie 1960-luvulla levennettiin moottori­tieksi, sen alku­pää siirrettiin nykyiselle paikalleen, jolloin Mäkelän­kadun pohjoispää jäi kadun muusta osasta liikenteellisesti erilleen ja muutettiin nimeltään Osmon­tien jatkeeksi, lyhyt osa siitä kuitenkin sai erillisen nimen Osmon­polku.[5]

Nimen alkuperäMuokkaa

Mäkelänkadun nimi johtuu alueella ennen sijainneen maa­tilan nimestä Backas. Kadun ruotsin­kielinen nimi tuli käyttöön jo vuonna 1913 vahvistetussa Vallilan jaotus­kaavassa. Suomeksi se oli aluksi Bakkas­katu, myöhemmin Pakaan­katu, kunnes vuonna 1928 vahvistettiin kadun nykyinen suomen­kielinen nimi Mäkelän­katu.[6]

Peruskorjaus 2024Muokkaa

Mäkelänkatu remontoidaan peruskorjauksessa, jonka on tarkoitus alkaa vuonna 2024. Katu avataan noin kilometrin mittaiselta matkalta Hämeentien ja Kumpulantien välillä. Remontissa uusitaan vanhentunut tekniikka, ja yli sata puuta raitiotiekiskojen reunustalta kaadetaan. Niiden tilalle istutetaan 78 uutta tainta.[7]

Rakennuksia ja veistoksiaMuokkaa

Kadun varrella sijaitsevat muun muassa Lääkäriliiton toimitalo, Vallilan kirjasto (sisäänkäynti Vääksyntieltä), vanha Mäkelän kansakoulu, sittemmin Mäkelän peruskoulu, jota hallinnoi Kiinteistö Oy Mäkelän Koulu (tiloissa toimii nykyään Stadin ammattiopisto), urheilupainotteinen Mäkelänrinteen lukio, vuonna 1999 avattu Mäkelänrinteen uintikeskus joka on Suomen suurin uimahalli, Velodromi ja Yrjö Lindegrenin suunnittelema arkkitehtonisesti arvokas asuintalo, josta usein käytetään nimitystä Käärmetalo.

Sturenkadun pohjoispuolella Mäkelänkadun oikealla puolella sijaitsevat pienehkö Hattulan lehto -niminen puistikko ja Hollolan puisto, jossa sijaitsee Kai Noramiehen Nuorten leikki -niminen veistos.

Lääkäritalon eteläpäädyssä Mäkelänkadun varrella sijaitsee myös Jukka Tuomisen Hopeinen puu -niminen veistos, joka on arkkiatri Arvo Ylpön muistomerkki.

Poikkikadut etelästä pohjoiseenMuokkaa

  • Lautatarhankatu (itään) ja Hämeentie
  • Vääksyntie (lounaaseen)
  • Päijänteentie
  • Vallilantie
  • Lohjantie (koilliseen)
  • Keiteleentie (koilliseen)
  • Ähtärintie (koilliseen)
  • Suvannontie
  • Ouluntie (koilliseen)
  • Pernajantie (koilliseen)
  • Sturenkatu
  • Somerontie (koilliseen)
  • Hattulantie (koilliseen) ja Ensi-Kodin tie (lounaaseen)
  • Hollolantie (koilliseen)
  • Sysmänkuja (lounaaseen)
  • Nokiankuja (lounaaseen)
  • Rautalammintie (koilliseen)
  • Mäkelänrinne (koilliseen) ja Elimäenkatu (lounaaseen)
  • Kumpulantie (lounaaseen)
  • Radanrakentajantie (länteen)
  • Isonniitynkatu (itään)
  • Vähänkyröntie (itään)
  • Hakamäentie (länteen) ja Koskelantie (itään), jolle välittömästi ennen risteystä päättyy Sofianlehdonkatu
  • Turjantie (länteen)
  • Väinölänkatu (itään)
  • Kimmontie (länteen)
  • Vaakalinnuntie (länteen) ja Pohjolankatu (itään); samasta risteyksestä pohjoiseen jatkuu Tuusulanväylä.

LähteetMuokkaa

  1. Pääkadut Helsingin karttapalvelu. Viitattu 11.6.2022.
  2. Mäkelankatu / katusuunnitelmaselostus kartta.hel.fi. 27.5.2022. Helsingin kaupunki. Viitattu 11.6.2022.
  3. Partonen, Anette: ”Onko tämä kuva New Orleansista?” Helsinkiläisille arkinen näkymä räjäytti somen Helsingin Sanomat. 10.6.2022. Viitattu 11.6.2022.
  4. Jussi Iltanen: Radan varrella, Suomen rautatieliikennepaikat, s. 49. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. Asemakaavan muutos, joka koskee Tuusulantietä lähiympäristöineen 25. kaupunginosassa (Käpylä) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 5.12.2011.
  6. Helsingin kadunnimet, s. 53, 123. Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  7. Valtanen, Milka: Helsinki kaataa Mäkelänkadulta yli sata vanhaa lehmusta – teoriassa puut voisi säästää, mutta edes puuasiantuntijan mielestä se ei kannata Helsingin Sanomat. 2.6.2019. Viitattu 11.6.2022.

Aiheesta muuallaMuokkaa