Suomen venäläiset

Suomen venäläiset eli suomenvenäläiset (ven. Русские в Финляндии) ovat Suomessa asuvia henkilöitä, joita pidetään syntyperältään tai juuriltaan venäläisinä. Käsite ei ole täysin yksiselitteinen, koska monet Suomessa asuvat venäjänkieliset tai Venäjältä muuttaneet henkilöt edustavat Venäjän vähemmistökansallisuuksia.[2]

Suomen venäläiset
Русские в Финляндии
Väkiluku 87 552¹ (2021)[1]
Kielet venäjä, suomi
Uskonnot ortodoksisuus
Huomautukset
¹ Laskettu äidinkielen mukaan.

VäestöMuokkaa

Venäjänkieliset eri paikkakunnilla vuonna 2008[3]
Kaupunki Henkilöä Kasvu 2000–08
Helsinki 12 470 54,8 %
Vantaa 3 958 138,3 %
Espoo 3 029 95,0 %
Turku 2 495 38,8 %
Tampere 2 121 74,9 %
Lahti 1 787 50,7 %
Lappeenranta 1 711 62,2 %

Viimeisten 300 vuoden aikana venäläisiä on muuttanut Suomeen useissa yhteyksissä ja erilaisista syistä. Ensimmäinen muuttoaalto oli 1700-luvulla Vanhaan Suomeen. Venäläisiä asui tällöin muun muassa Viipurissa ja Muolaan Kyyrölässä.[4] Suomen suuriruhtinaskunnan aikana heitä muutti myös muualle myöhemmän Suomen alueelle. Myös Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomeen tulleet venäläiset pakolaiset ja heidän jälkeläisensä lukeutuvat Suomen perinteisiin vähemmistöihin, ja heitä on nykyisin noin 5 000.[5] Uudempi Venäjältä Suomeen suuntautunut laajamittainen maahanmuutto alkoi 1990-luvun alussa Suomen päätettyä kohdella inkerinsuomalaisia Neuvostoliiton kansalaisia paluumuuttajina heidän suomalaisten sukujuurtensa perusteella. Venäläisten muutto Suomeen kiihtyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991.[6]

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2020 lopussa 84 190 henkeä, jotka puhuivat venäjää äidinkielenään.[7] Tilastokeskuksen mukaan inkeriläiset ja suomensukuisten kansojen edustajat muodostavat lähes puolet venäjää puhuvien ryhmästä Suomessa.[8] Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa Suomessa asui 28 866 Venäjän kansalaista,[9] joista osalla on kaksoiskansalaisuus. Näiden lisäksi on Suomen kansalaisuuden saaneita ja Viron venäläisiä. Kaksi yleisintä muuttosyytä Venäjältä Suomeen ovat avioituminen ja inkerinsuomalaisten paluumuutto.[6]

HistoriaMuokkaa

 
Uspenskin katedraali on suuri 1800-luvun suomenvenäläisten lahjoitusvaroin rakennettu kirkko, Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko.

Suomen suuriruhtinaskuntaan muutti venäläisiä sotilaita noin 40 000, siviilityöläisiä ja liikemiehiä noin 6 000 (venäläisten siviilien osuus koko Suomen väestöstä oli vain 0,22 prosenttia). Monet heistä olivat kauppiaita, joita oli jo Vanhan Suomen ajasta 1700-luvulta alkaen asettunut vakituisesti Suomeen. Erityinen venäläisryhmä olivat Karjalankannaksen venäläiset huvila-asukkaat. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen maaseudulla liikkui kulkukauppiaita (reppureita), joita kaupunkien suomalainen porvaristo pyrki häätämään pois. Kaupan rajoitusten poistaminen vuonna 1859 teki heidän toiminnastaan täysin laillista.[4]

Helsinkiin muodostui autonomian aikana vauras venäläinen kauppiaskunta. He olivat aluksi venäläisen sotaväen varuskuntakauppiaita, mutta usein he anoivat ja saivat oikeuden yleiseen kauppaliikkeeseen. Ura alkoi yleensä ruokatavarakaupalla. Vuonna 1871 yli puolet Helsingin ruokakauppiaista oli venäläisiä. Useat heistä harjoittivat myös rakennusurakointia. Esimerkiksi Nikolai Korostilev urakoi Senaatintorin rakennuksia. Vauraat venäläiset solmivat usein suhteita Suomen muihin säätyläisiin ja pääsivät heidän seurapiireihinsä. Useat kouluttivat lapsiaan yliopistossa. Maan ensimmäinen naisylioppilas oli kauppaneuvos Feodor Tschetschulinin tytär Maria Tschetschulin. Vauraimmaksi kohosi Sinebrychoffien suku.[10]

Kun Suomi itsenäistyi, useimmat venäläiset sotilaat karkotettiin.[5] Monet liikemiehistä jäivät Suomeen, sillä Neuvosto-Venäjä ei tarjonnut heille mahdollisuutta yrittäjyyteen. Vallankumouksen jälkeen aatelisia ja upseereita sekä heihin sidoksissa olleita ihmisiä tuli Suomeenkin pakolaisina. Suurin pakolaistulvan vuosi oli 1922, jolloin heitä oli Suomessa noin 33 500 henkilöä. Osalla heistä oli pitkään Nansen-passi. Myös Kronstadtin kapinan matruuseja ja upseereita pakeni Suomeen kapinan jälkeen, yhteensä noin 1 600 matruusia jäi Suomeen.

Vauraat pietarilaiset omistivat monia Karjalan kannaksen 12 000 huvilasta, suomalaiset vain kymmenyksen. Pietarista tulikin paljon pakolaisia. Venäjältä tulleista emigranteista osa jatkoi pidemmälle Eurooppaan. Valkoiset emigrantit olivat niitä vallankumousta paenneita venäläisiä, jotka vastustivat Neuvostoliittoa. Suomettumisen aikana emigranttitaustaisia pidettiin neuvostovastaisina.[11]

Toisen maailmansodan alkaessa Suomessa oli noin 15 000[12] venäläissyntyistä henkilöä. Suomen kansalaisuuden saaneet asekuntoiset ja -ikäiset venäläismiehet palvelivat sodan aikana Suomen armeijassa.

1960-1970-luvulla tuli "kolmas muuttoaalto" Venäjältä, kun toisinajattelijoita pakeni maasta ja jotkut avioituivat Suomeen.[11]

Neuvostoliiton hajottua maiden välillä ollut suuri elintasokuilu houkutteli aluksi venäläisiä vierastyöläisiksi ennen kaikkea pienipalkkaisiin töihin. 1990-luvun aikana muuttomäärä kasvoi. Ensisijaisesti Suomeen muutti niin sanottuja paluumuuttajia, joilla ainakin yksi perheenjäsen oli suomalaista sukujuurta. He mainitsivat haastattelussa muuttosyiksi paremman elintason, sukulaiset ja paremmat tulevaisuudennäkymät.[13] Olojen vakiinnuttua varakkaat venäläiset ovat alkaneet rakentaa huviloita ja pysyviäkin asuntoja etenkin Itä-Suomeen, josta voivat käydä töissä lähialueilla.[14]

KulttuuriMuokkaa

Suomessa on ilmestynyt vuodesta 1998 lähtien venäjänkielinen kuukausijulkaisu Spektr.[15] Suomessa toimi venäjänkielinen radiokanava Radio Sputnik (välillä nimellä Russkoje Radio Helsinki) vuosina 1999–2018.

Monia Suomen venäläisiä yhdistää Suomen ortodoksinen kirkko sekä yksityisemmät järjestöt kuten vuonna 1885 perustettu Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta, Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta ja pieni Pokrovan seurakunta. Ortodoksisen uskontunnustajien lisäksi Venäjältä on muuttanut juutalaisia, muslimeja ja inkerinluterilaisia.

Tunnettuja suomenvenäläisiä sekä venäläistaustaisia suomalaisiaMuokkaa

TaiteilijoitaMuokkaa

Uskonnollisia henkilöitäMuokkaa

TieteilijöitäMuokkaa

PoliitikkojaMuokkaa

SotilaitaMuokkaa

UrheilijoitaMuokkaa

LiikemiehiäMuokkaa

MuitaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Väestö ja yhteiskunta Tilastokeskus. Viitattu 31.5.2022.
  2. Shenshin, Veronica: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa: Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin (pdf) 2008. Aleksanteri-instituutti, Helsingin yliopisto.
  3. Tilastokeskus: Suomessa jo 50 000 venäjänkielistä Päivitetty 8.9.2009
  4. a b Kalleinen, Kristiina: ”Venäläinen Suomi”, Maa, seutu, kulmakunta, s. 224–227. Toimittanut Maria Lähteenmäki. Historiallinen Arkisto, 129. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-140-7.
  5. a b http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/suovah.html/ (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  6. a b http://www05.turku.fi/kulttuurikeskus/kvk/kulttuurit/venvir.html (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  7. Väestö kielen, iän ja sukupuolen mukaan 1990-2020 Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2022.
  8. Uusi tutkimus Suomen venäläisväestöstä (Tilaajille) Uusi Suomi. 19.12.2013.
  9. Väestö kansalaisuuden, iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2020 Tilastokeskus. Viitattu 14.1.2022.
  10. Kalleinen, s. 230–233.
  11. a b Veronica Shenshin: VENÄLÄISET JA VENÄLÄINEN KULTTUURI SUOMESSA (sivut 38-40, 46) 2008. Helsingin yliopisto, Aleksanteri-instituutti.
  12. Venäjänkieliset Suomessa – kasvava vähemmistö Magma. 14.3.2012. Viitattu 14.1.2022.
  13. Siirtolaisinstituutti. (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  14. Talouselämä (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
  15. Spektr.net
  16. a b c d e f g h i j k Yhteinen sävel: Alla venäläisen kuun. Yle Elävä Arkisto 13.08.2009. Viitattu 12.4.2010.
  17. Susinukke Kosola kirjoitti kirjan ihmiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä Yleisradio. Viitattu 28.7.2019.
  18. Mankkinen, Jussi: Putous-tähti Alina Tomnikov: ”Olen ylpeä venäläisyydestäni.” Yle Uutiset. 18.2.2018. Viitattu 7.7.2019.
  19. Kuorsalo, Anne: ”Eihän äänestäjätkään tommosesta ryssän nimestä tykkää”, sanoi Tarja Filatovin äiti tyttärelleen Suomen Kuvalehti. 3.11.2016. Viitattu 7.7.2019.
  20. Vehviläinen, Maija: ”Venäläisen äidin tyttärestä voi Suomessa tulla ministeri.” Uusi Suomi. 15.10.2012. Viitattu 7.7.2019.
  21. Pietiläinen, Tuomo: Tiedustelupomo Alafuzoff: Nato-jäsenyys heikentäisi suomalaisen tiedustelun laatua Helsingin Sanomat. 14.12.2014. Viitattu 7.7.2019.
  22. a b Suomalaiskenraalien suku vaikeni suuresta salaisuudesta – ”Ryssiä ollaan” Helsingin Sanomat. 5.12.2016. Viitattu 29.6.2019.
  23. Avointa Peliä: Ukkien muistoille torjuen – Daniel Lebedeff Hämeenlinnan Pallokerho. 11.1.2021. Viitattu 19.1.2022.
  24. Huttunen, Sasha: Uhkailuja ja miljardeja – Roman Rotenbergin valta Venäjällä vain kasvaa: ”Suomessa on vaikea tajuta.” Iltalehti. 29.02.2016. Viitattu 7.7.2019.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kurkinen, Pauli: Venäläiset Suomessa 1809–1917.
  • Nevalainen, Pekka: Viskoi kuin Luoja kerjäläistä – Venäjän pakolaiset Suomessa 1917–1939
  • Latiševa, Inna: Ryssänä Suomessa: Vieras väärästä maasta. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23944-4.
  • Leisiö, Larisa: Morphosyntactic convergence and integration in Finland Russian. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis, 795. Tampere University Press, 2001. ISSN 1455-1616 . ISBN 951-44-5028-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa