Avaa päävalikko

Jim Pembroke

Suomessa asuva brittiläinen rockmuusikko

James Francis ”Jim” Pembroke (s. 27. tammikuuta 1946 Lontoo, Britannia) on brittiläinen rockmuusikko. Pembroke on tullut tunnetuksi lähinnä Suomessa, jonne hän saapui ensimmäisen kerran vappuaattona 1965 Lontoossa au pairina työskennelleen varkautelaisen tyttöystävänsä, Maija Tikkasen, kutsumana.

Jim Pembroke
Henkilötiedot
Syntynyt 27. tammikuuta 1946 (ikä 73)
Lontoo
Ammatti muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1963
Tyylilajit rock, pop, progressiivinen rock
Soittimet laulu, piano, kitara, huuliharppu
Yhtyeet mm. Taverner's Guilde, Runaways, Beatmakers, The Boys, The Pems, Blues Section, Wigwam, Jim Pembroke Band

Jim Pembroke tunnetaan parhaiten progressiivista rockia esittäneen Wigwamin keulakuvana ja pääasiallisena laulajana. Ennen Wigwamia hän oli mukana perustamassa Blues Section -yhtyettä.

Sisällysluettelo

Tanssilavan viereltä Blues SectioniinMuokkaa

Saavuttuaan Suomeen Jim vietti aikaansa Maija Tikkasen huomassa Varkauden seudulla. Jussi Raittinen oli kuullut ”brittiläisestä kundista, joka oli opiskellut samassa taidekoulussa kuin Rollarit”. Varkauden Kämärillä Jussi ja Eero Raittinen pyysivät Pembrokea ensimmäisen kerran lavalle yhtyeensä The Boysin kanssa. Hän esitti vierailevana solistina joitain kappaleita. Samoihin aikoihin toimeentulostaan huolestunut Pembroke oli lähettänyt keikkajärjestäjä Jorma Weneskoskelle kirjeen ja kertonut itsestään. Eksoottisesta ja ilmeisen lahjakkaasta britistä innostunut Weneskoski vastasi kirjeeseen ja Pembroke muutti Helsinkiin.

Jim Pembroken tärkeimpiä yhtyeitä tästä eteenpäin olivat Weneskosken suojissa majaillut Beatmakers ja siitä kehittynyt The Pems. Alkuvuodesta 1967 Pembroke liittyi Blues Section -yhtyeeseen, joka hajosi kesällä 1968. Tänä aikana Jim tutustui Love Records -levy-yhtiöön, jonka suojissa hän teki sekä musiikki- että toimistotöitä.

Wigwam syntyyMuokkaa

Vuoden 1969 alussa Blues Sectionin jäsenet Pembroke, Nikke Nikamo, Ronnie Österberg, Mats Huldén olivat perustamassa Blues Sectionin raunioille uutta bändiä. Nimen taustasta Pembroke on kertonut: "Wigwam, se on sellainen intiaanien teltta, jossa ne pitävät nuotiota tai polttavat rauhanpiippua, ja sieltä tulee savua".

Uudessa bändissä Jim lauloi ja sävelsi. Yhtyeeseen liittynyt urkuri Jukka Gustavson osti myöhemmin sähköpianon, jota Jim opetteli soittamaan jo aiemmin hallitsemansa pianon ohella.[1]

Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan teemat, sävellykset ja sovitukset olivat usein kunnianhimoisia ja kokeilevia. Pembroken kirjoittamat kappaleet olivat yleensä huomattavasti popmaisempia The Beatlesin ja The Bandin hengessä. Yhtyeen ensimmäinen levy olikin selvästi jakautunut Gustavsonin säveltämään ja sanoittamaan A-puoleen, ja vastaavasti Pembroken tekemään B-puoleen.

Progesta poppiinMuokkaa

Vuonna 1974 ilmestyneen Being-levyn jälkeen sekä Gustavson että Pohjola erosivat Wigwamista alkukesästä 1974. Yhtye laitettiinkin samana kesänä toistaiseksi telakalle. Pembroke, Wigwamin rumpali Ronald ”Ronnie” Österberg sekä vuodenvaihteessa yhtyeeseen liittynyt kitaristi Pekka ”Rekku” Rechardt päättivät kuitenkin koota yhtyeen uudelleen. Jim oli nyt yhtyeen ainoa laulaja. Progressiivisesti suuntautuneiden Gustavsonin ja Pohjolan poistuttua Pembroke pääsi toteuttamaan itseään poprock-säveltäjänä. "Halusin vain laatia pop-lauluja Beatlesin ja Kinksin tyyliin", Jim on myöhemmin todennut.

Vuoden 1975 Nuclear Nightclub -albumista alkaen Pembroke oli yhdessä kitaristi Rechardtin kanssa yhtyeen pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja, kunnes yhtye hajosi useiksi vuosiksi 1970-luvun lopussa.

1980-luvulla Pembroke soitti useissa eri kokoonpanoissa ja vieraili useiden suomalaisten artistien levyillä säveltäjänä, sanoittajana tai laulajana, minkä lisäksi hän sävelsi musiikkia tv-elokuviin.

Vuonna 1990 Pembroke ja Rechardt alkoivat duokeikoillaan esittää Wigwamin kappaleita. Yhtye herätettiinkin pian uudelleen henkiin, mutta toiminta lakkasi jo parin vuoden jälkeen. 1990-luvun jälkipuoliskon Pembroke vietti Yhdysvaltain Kansas Cityssä soitellen paikallisten muusikoiden kanssa, joihin hän oli tutustunut aikaisemmin Wigwamin yrittäessä epäonnistuneeksi osoittautunutta maailmanvalloitustaan.

Vuosituhannen vaihteessa Jim Pembroke palasi naimisiin menneenä miehenä Eurooppaan, ja Wigwamin kokoontuessa uudelleen Pembroke oli jälleen mukana bändissään tutulla paikallaan. — Hän asuu nykyisin Kansas Cityssä.[2]

Wigwamin ulkopuolellaMuokkaa

Jim Pembroke on säveltänyt, sanoittanut ja laulanut monien Suomen kärkikastin artistien levyillä. Pembroke on säveltänyt Suomea Euroviisuissa edustaneet kappaleet Riki Sorsan Reggae OK (1981) ja Kojon Nuku pommiin (1982).[3] 1970-luvun lopulla Pembroke myös kirjoitti Remu Aaltosen pyynnöstä Hurriganesille sanoituksia ja sävellyksiä. Jim oli toisinaan myös yhtyeen keikoilla mukana pianistina. Hän laulaa yhtyeen Jailbird-albumilla yhden kappaleen.

Sekä Kojon että Sorsan 1980-luvun alun albumien materiaalista suurin osa oli Jim Pembroken käsialaa. Riki Sorsan kanssa Pembroke ystävystyi niin, että miehet asuivat jonkin aikaa kämppäkavereina.

TunnustuksiaMuokkaa

Pembrokelle myönnettiin Suomen valtion taiteilijaeläke 2013.[4]

DiskografiaMuokkaa

The PemsMuokkaa

Jim Pembroke & The Pems oli vuosina 19651966 toiminut englantilais-suomalainen yhtye. Yhtye perustettiin Jim Pembroken säestysyhtyeeksi hänen Suomessa olonsa aikana ja se jopa teki vuonna 1966 singlen I don’t mind, I got mine / Any day. Yhtye sai julkisuutta teettämällä esiintymisasuikseen paidat Suomen, Neuvostoliiton, Ruotsin, Norjan ja Tanskan lipuista.[5]

Yhtye hajosi Pembroken palattua Englantiin. Palattuaan takaisin Suomeen Pembroke liittyi Blues Sectioniin.

KokoonpanotMuokkaa

EnsimmäinenMuokkaa

ToinenMuokkaa

  • Jim Pembroke, laulu
  • Hasse Walli, kitara
  • Timo Lindström, basso
  • Pertti (Pera) Söderström, urut
  • Ronnie Österberg, rummut

KolmasMuokkaa

  • Jim Pembroke, laulu
  • Jaakko Kaarala, kitara
  • Heikki Kiiskinen, basso
  • Pertti (Pera) Söderström, urut
  • Raikka Rautarinne, rummut

NeljäsMuokkaa

  • Jim Pembroke, laulu
  • Erkki (Pikkis) Bertula, kitara
  • Måns Groundstroem, basso
  • Pertti (Pera) Söderström, urut
  • Raikka Rautarinne, rummut

LähteetMuokkaa

  1. Rytmi 6/2000
  2. Lönnqvist, Niclas: Wigwam firar 50 år med efterlängtade konserter. Hufvudstadsbladet, 20.9.2018, s. 20–21. Artikkelin verkkoversio.
  3. Tegelman, Pekka: Englantilaismies Stadissa: Jim Pembroke. Selvis, 2003, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.7.2015.
  4. Heille myönnettiin uudet taiteilijaeläkkeet 26.6.2013. Iltalehti. Viitattu 26.6.2013.
  5. Kallioniemi, Kari: ”Onko sijaa ylväälle dandylle Suomenmaassa? Englantilaisuuden vaikutuksia Suomen popmusiikissa ja siitä käydyssä keskustelussa”, Pohjan tähteet. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta, s. 87. Toimittaneet Hannu Salmi ja Kari Kallioniemi. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2000. ISBN 951-692-475-1.

Aiheesta muuallaMuokkaa