Sähköpiano

sähkömekaaninen kosketinsoitin
Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Vonnegutin romaanista, katso Sähköpiano (kirja).

Sähköpiano on sähkömekaaninen kosketinsoitin, joka oli suosionsa huipulla 1960- ja 1970-lukujen jazz- ja rockmusiikissa sekä niitä yhdistävässä fuusiojazzissa.

Sähköpiano

Varhaisimmat sähköpianot kehitettiin 1920-luvun lopussa. Aikansa tunnetuimpia pioneereja oli Bechsteinin pianotehdas, jonka ensimmäinen sähköpianomalli ilmestyi vuonna 1929. Sähköpianot eivät enää ole yleisiä, mutta Rhodes Music Corporation[1] ja Vintage Vibe[2] ovat taas alkaneet valmistaa niitä.

Useat sähköpianomallit tehtiin akustisen pianon helposti siirreltäväksi korvikkeeksi lavakäyttöön. Koska yhteen sähköpianoon voitiin yhdistää useampia kuulokkeita, se sopi hyvin myös tietynlaiseen opetuskäyttöön. Sähköpiano muuttui aikojen saatossa akustisen pianon korvaajasta omaksi soittimekseen. Tunnetuimpia sähköpianovalmistajia olivat amerikkalaiset Rhodes sekä Wurlitzer. Myös saksalainen Hohner valmisti Pianet-sähköpianoa. Hohner Clavinet puolestaan oli sähköistetty versio cembalosta.lähde?

Sähköpianoa käytettiin laajalti erilaisissa populaarimusiikin tyyleissä. Monet jazz-muusikot hyödynsivät soitinta niin ikään laajasti. Clavinet-malleja käytettiin taas usein komppikitaralle ja bassolle tyypillisissä tehtävissä perkussiivisten riffien luomiseen erityisesti yhdysvaltalaisessa rhythm and blues -musiikissa. Sähköpianojen sointi vaihteli aikojen saatossa. 1950-luvun useimmat mallit käyttivät kirkkaampaa, helmeilevää sointiväriä kun taas pehmeämpi vibrafonia muistuttava ääni tuli vallitsevaksi 1960- ja 1970-luvuilla. Klavinetista tuli yksi 1970-luvun funk- ja siitä kehittyneen discomusiikin tunnusomaisimpia soittimia.lähde?

Sähköpiano ei ole syntetisaattorin tapaan elektroninen, vaan sen teknologia on sähkömekaaninen, jossa mekaanisesti luotu sointi muutetaan sähköiseksi kelan (mikrofonin) avulla ja siirretään eteenpäin vahvistettavaksi.lähde?

Eri sähköpianomalleissa käytetään varsin erilaisia tapoja muodostaa ääntä. Monissa malleissa on akustisen pianon tapaan vasaroita, jotka lyövät jousia. Näiden jousien värähtely muunnetaan kelan avulla sähköiseksi signaaliksi. Wurlitzer-malleissa taas on vasaran aktivoimia metallisia pillejä, jotka muodostavat niiden viereen asetettujen metallilevyjen kanssa elektrostaattisen äänirasiakoneiston. Fender Rhodesissa pienet vasarat osuvat teräksisiin metallikieliin, jotka toimivat ääniraudan periaatteella. Saatu signaali poimitaan kunkin kielen sähkömagneettisella mikrofonilla.lähde?

Akustista pianoa tarkasti jäljitteleviä nykyaikaisia kosketinsoittimia kutsutaan digitaalipianoiksi. Sähköpiano jäi syntetisaattoreiden jalkoihin, eikä sähköpiano kuulunut vuosikymmenen ”kasarisoundiin”. Toisaalta Yamaha DX7 -syntetisaattorin valmiissa äänivalikoimassa oleva sähköpianosointi on tunnettu esimerkki 1980-luvulla käytetystä äänimaailmasta.lähde?

Sähköpianon soundi on kuitenkin jäänyt elämään. Se löytyy vaihtoehtoisena soitinäänenä useimmista kosketinsoittimista ja on mukana soitinäänien general MIDI -standardissa.

Esimerkkejä klavinetti- ja sähköpianosoinnista ovat Stevie Wonderin ”Superstitious” ja Queen-yhtyeen ”You’re My Best Friend” -kappaleiden introt. Amos Leen ”Colors” tarjoaa esimerkin sähköpianon dynaamisista mahdollisuuksista säestyksessä. Pekka Pohjolan sävellyksessä ”Sekoilu seestyy” on sähköpianolla soitettu teema, jota DJ Shadow on lainannut kappaleeseensa ”Midnight in a Perfect World”. Suomalaisen Wigwam-yhtyeen kosketinsoittajat käyttivät klavinettia säestystehtävissä.lähde?

Wurlitzer, Yamaha ja Rocky Mounts Instrument eli RMI valmistivat sähköpianoja, joiden ääni muodostetaan oskillaattoreiden signaalista. Ne ovat siis aidosti elektronisia instrumentteja ja ääni johdetaan vahvistimelle ilman mikrofonia. RMI:n tunnetuin malli on Electra.lähde?

Instrumentti oli suosittu 1970-luvulla etenkin fuusiojazzpianistien kuten Chick Corean ja Herbie Hancockin käytössä. Myös Keith Jarrett soitti sitä uransa alussa, kunnes keskittyi täysin akustiseen pianoon. Sähköpianoa käyttivät jonkin verran myös progressiivisen rockin muusikot kuten Yes-yhtyeen Rick Wakeman ja Sparks-yhtyeen Ron Mael. John Lennonin ”Imagine”-kappaleessa RMI soi yhdessä akustisen pianon kanssa.lähde?

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa