Avaa päävalikko

Jukka Virtanen

suomalainen kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, sanoittaja, näyttelijä, ohjaaja, lausuja ja laulaja
Tämä artikkeli käsittelee toimittajaa. Muista samannimisistä katso täsmennyssivua Jukka Virtanen.

Jukka Jalmari Virtanen (25. heinäkuuta 1933 Jämsänkoski1. syyskuuta 2019 Helsinki[3][4]) oli suomalainen kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja.[1]

Jukka Virtanen
Jukka Virtanen kesäkuussa 2011.
Jukka Virtanen kesäkuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt 25. heinäkuuta 1933
Jämsänkoski
Kuollut 1. syyskuuta 2019 (86 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, sanoittaja, näyttelijä, juontaja, laulaja ja ohjaaja[1]
Puoliso Liisa Virtanen[1]
Lapset Riikka Virtanen ja Ville Virtanen[1]
Vanhemmat Eino Jalmari Virtanen ja Hilja Maria Virtanen (o.s. Hakonen)[1][2]

Virtasen uralle mahtui ohjauksia niin teatterissa kuin televisiossakin, elokuvarooleja, käännöksiä ja sanoituksia. Virtanen kirjoitti televisioaiheisia kolumneja Ilta-Sanomiin, pelasi viihdeväen Zoom-joukkueessa, harrasti raveja ja jalkapalloa. Virtasen juuret olivat Jämsänkosken paperitehtaan yhteisössä.

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Jukka Virtasen vanhemmat Hilja Maria Hakonen ja Eino Jalmari Virtanen olivat ihastuneet toisiinsa koulussa, ja rakkaus oli syventynyt Jämsänkosken työväen tapahtumissa. Molemmat päätyivät 1930-luvun alussa potilaaksi Kinkomaan keuhkotautiparantolaan, jossa parin kihlajaisia vietettiin itsenäisyyspäivänä 1932. Hakonen oli tuolloin jo raskaana. Jukka Virtanen syntyi 25. heinäkuuta 1933 Jämsänkosken paperitehtaan työläisten pitkän vuokrakasarmin pienessä hellahuoneessa.[1]

Virtanen kuvasi myöhemmin itseään araksi ja yksinäiseksi lapseksi, joka kiinnostui kirjallisuudesta varhain. Hän kiinnostui etenkin seikkailukirjoista, James Fenimore Cooperin Viimeisestä mohikaanista sekä Kolmesta muskettisoturista. Virtanen innostui myös jalkapallosta, ja vuonna 1945 hän liittyi isänsä perustamaan urheiluseura Jämsänkosken Jyryyn.[1][5]

Jukka Virtasen isä Eino Virtanen oli sosialidemokraattinen kuntapoliitikko.[5] Jukka on kertonut marssineensa 12-vuotiaana sosialidemokraattien ja kommunistien yhteisessä vappukulkueessa vuonna 1946 ja ”siitä alkaen taapertaneensa vähän vasemmalla”.[1] Eino oli töissä voimalaitoksella, ja myös Jukka työskenteli nuorena voimalaitoksenhoitajana. Ylioppilaaksi Jukka Virtanen kirjoitti keväällä 1953.[1]

Pian tämän jälkeen Virtanen aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Siellä hän tapasi toisen tulevan suomalaisen viihdelegendan Pertti "Spede" Pasasen. Kesken opintojensa Virtanen pääsi vuonna 1954 töihin Yleisradioon keikkailevaksi toimittajaksi. Seuraavana vuonna hän sai käsikirjoittajan paikan Allotria Filmiltä.[6] Siellä Virtanen oppi elokuvan tekemisen perusteet, ja ajan mittaan hän kehittyi elokuvaleikkaajana.[7]

TV-, radio- ja teatterityöMuokkaa

Jukka Virtasesta tuli vuonna 1958 vasta perustetun Suomen Television ensimmäinen kokopäiväinen uutistoimittaja. Tästä tehtävästä hän siirtyi kuitenkin pian viihteen tekemisen pariin.[6]

Virtanen oli mukana VEK (Jukka Virtanen, Aarre Elo, Matti Kuusla) -työryhmässä, jonka viihdeohjelma Lumilinna voitti tv-ohjauksen Montreux’n Kultaisen Ruusun vuonna 1965.[6] 1960-luvun alkuvuosina Virtanen osallistui Kankkulan kaivolla -radiohupailun käsikirjoittamiseen. Virtanen oli vuonna 1978 toimintansa aloittaneen Uuden Iloisen Teatterin perustajajäseniä yhdessä Marjatta Leppäsen, Jaakko Salon ja Lasse Mårtensonin kanssa[6].

Hän oli mukana myös Levyraati- ja Runoraati-televisio-ohjelmissa. Virtanen juonsi Levyraatia televisiossa vuosina 1980–1997.[6]

Virtanen suomensi The Joulukalenteri -sarjan (1997) käsikirjoituksen ja näytteli sarjassa Iki-iäkästä ja kertojaa. Hän toimi tšekkoslovakialaisen Rosvo-Rudolf-piirrossarjan suomenkielisessä versiossa nimihahmon ääninäyttelijänä ja kertojana. Virtanen esitti viimeisen TV-roolinsa vuonna 2015 poliisisarjassa Roba, jossa hän näytteli Paavo-vanhusta.

MusiikkiuraMuokkaa

Laulajana Virtasen kappaleita ovat muun muassa ”Hanna ja Niilo” (1969), ”Balladi pojasta nimeltä Vee” (1971), ”Perspirantti-Antti” (1972) ja ”Kaupungin rumin mies” (1974)[8]. Muiden levyttämiä sanoituksia Virtanen teki noin 250. Näistä tunnettuja ovat esimerkiksi ”Maalaismaisema”, ”Taas on aika auringon”, ”Konstan parempi valssi”, ”Seitsemän kertaa seitsemän” ja ”Hottentottilaulu”, joka on suomennosversio norjalaisen laulunsanoittaja-kirjailija Thorbjørn Egnerin kappaleesta ”Visen om vesle Hoa”.[9]

1970-luvulla VEK, Heikki Kahila ja muutama muu perustivat yhdessä laulu- ja soitinyhtye Songilon.[6]

23. heinäkuuta 2008 ilmestyi tribuuttialbumi Sanat Jukka Virtanen, joka sisältää eri suomalaislaulajien tulkintoja Virtasen sanoituksista. Syyskuussa järjestettiin konserttikiertue, jolla artistit esittivät hänen kappaleitaan.[10] Elokuussa 2008 Virtanen sai pitkästä sanoitusurastaan tunnustukseksi Juha Vainio -palkinnon.[11]

Vuonna 2012 Virtanen palkittiin elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.[12]

YksityiselämäMuokkaa

Jukka Virtanen oli naimisissa Liisa Virtasen kanssa, jonka hän tapasi Helsingissä vuonna 1957. Naimisiin he menivät pari vuotta myöhemmin. Jukka ja Liisa Virtasen poika on näyttelijä Ville Virtanen ja tytär Riikka Virtanen.[5]

Virtanen kertoi avoimesti yksityiselämänsä vaikeuksista, kuten alkoholismista, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sairastumisesta eturauhasen syöpään. Hänen hyvä ystävänsä, pakinoitsija Seppo Ahti, kiteytti Virtasen antaneen ”kasvot syövälle ja juovalle”.[13] Vuoden 2015 loppukesästä Virtasen syöpä oli levinnyt jo luustoon.[14] Virtanen kuoli laajalle levinneeseen syöpään Laakson sairaalassa Helsingissä 1. syyskuuta 2019.[4] Hänet siunattiin Jämsänkosken kirkossa 28. syyskuuta 2019, ja hänen tuhkansa ripoteltiin Jämsänkoskella Yläkosken sillan läheisyydessä olevaan vesistöön hänen oman toiveensa mukaisesti.[15]

ElokuviaMuokkaa

 
Virtanen vuonna 1966.

TeoksetMuokkaa

Kunniamerkit ja palkinnotMuokkaa

  • Oslon putkiliikkeiden jalkapallomestaruus 1953
  • Unkarin lyhytelokuvafestivaalien pääpalkinto dokumenttielokuvasta Teollista muotoilua 1958
  • Montreux'n Kultainen ruusu ja lehdistöpalkinto viihdeohjelmasta Lumilinna yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 1965
  • A-lehtien Vuoden paras pakasteruoka -yleisöäänestyksen kolmas sija ruoalla Juhlava seipata 1970
  • Ylennysmerkki vuoden parhaasta sanoituksesta 1972
  • Kupittaan mielisairaalan pöytätennismestaruus 1973
  • G. Pula-aho -patsas 1995
  • Taiteilijaeläke 1997
  • Kotkalaisen viihdemusiikin Harmonia-palkinto yhdessä Jaakko Salon kanssa 1998
  • Musiikki & Media -palkinto suomalaisen populaarimusiikin hyväksi tehdystä elämäntyöstä 2001
  • Jämsänkoski-mitali 2002
  • Viihteen Erikois-Venla elämäntyöstä 2002
  • Radio- ja tv-viihteen seuran Studio Kymppi -mitali elämäntyöstä yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa 2003
  • Juha Vainio -palkinto 2008
  • Kultainen Venla -palkinto elämäntyöstä 2012
  • Captain's Ball -palkinto 2015 [16]

Lisäksi Jukka Virtanen on saanut useita palkintoja mainosfilmeistä.

Virtasen 83-vuotissyntymäpäivänä 25. heinäkuuta 2016 nimettiin hänen mukaansa hänen kotipaikkakunnallaan Jämsänkoskella jalkapallokenttä Jukka Virtasen pallokentäksi.[17]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Sulin, Marja: Jukka Virtanen: Olin arka ja yksinäinen lapsi 8.9.2008. Iltalehti. Viitattu 26.7.2017.
  2. Salminen, Pauliina: Nuoren miehen sydän – kun kulttuurisuvun päämies täytti 80 vuotta 8.9.2015. Keskisuomalainen. Viitattu 23.9.2017.
  3. Viihteen monitaituri Jukka Virtanen on kuollut Yle Uutiset. 1.9.2019. Yleisradio. Viitattu 1.9.2019.
  4. a b Useat ystävät kävivät hyvästelemässä Jukka Virtasen sairaalassa – Riikka-tytär kertoo isänsä viimeisistä hetkistä: ”Hän pääsi tuskistaan (kuoli Laakson sairaalassa pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana varhain sunnuntaiaamuna. Nyt hänen perheellään on suru ja kova ikävä.) Iltasanomat.fi. Viitattu 1.9.2019.
  5. a b c Pitko, Matti: Jukka Virtanen saavuttaa 85 vuoden iän, nyt hän kertoo avoimesti elämästään – Hänen ja Liisa-vaimon rakkaustarina on kuin sadusta Aamulehti.fi. 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
  6. a b c d e f IS: Jukka Virtanen teki pitkän uran viihteen parissa: Lukihäiriöstä kärsinyt poika rakasti kirjoittamista ja lukemista Ilta-Sanomat. 1.9.2019. Viitattu 28.9.2019.
  7. Erjonsalo, Anne: Jukka Virtasen helkutin rikas elämä www.apu.fi. 8.5.2015. Viitattu 28.9.2019.
  8. Jukka Virtasen laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
  9. Jukka Virtasen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
  10. ”Sanat Jukka Virtanen” -tribuuttialbumi ja kolme juhlakonserttia! 14.5.2008. EMI. Viitattu 24.5.2011.
  11. Juha Vainio -palkitut - Sinikka Svärd ja Jukka Virtanen
  12. Televisioakatemia jakoi Kultaiset Venlat 15.1.2012
  13. Jukka Virtanen: Kuvassa keskellä Jukka Virtanen. Siinä näkijät, missä tekijät Työväenperinne.
  14. http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/lehdet-jukka-virtasella-luustoon-levinnyt-syopa/2122707
  15. Kerttula, Suvi: Koskettava hetki Jukka Virtasen hautajaisissa: surunmurtama Ville Virtanen kantoi isänsä uurnan ulos kirkosta Ilta-Sanomat. 28.9.2019. Viitattu 28.9.2019.
  16. http://www.mtv.fi/sport/jalkapallo/maajoukkue/artikkeli/jukka-virtaselle-captain-s-ball/5528684
  17. 83 vuotta täyttävä Jukka Virtanen sai synnyinsijoilleen nimeään kantavan jalkapallokentän: "Tämä on unelmien täyttymys" iltalehti.fi. Viitattu 25.7.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa