Avaa päävalikko

Vanhankaupunginselkä

merenlahti Helsingissä
Kaislikkoa Vanhankaupunginlahdella huhtikuussa 2005.

Vanhankaupunginselkä (ruots. Gammelstadsfjärden) on Helsingin kantakaupungin itäpuolella sijaitseva merenlahti, jota ympäröivät Hermannin, Toukolan (Arabianrannan alue), Viikin, Herttoniemen ja Kulosaaren kaupunginosat. Lahden pohjoisosaan laskee Vantaanjoki, jonka suulle Vanhankaupunginkosken kupeeseen, nykyisen Vanhankaupungin alueelle Helsinki alun perin vuonna 1550 perustettiin.

Lahdesta käytettiin 1600-luvulla nimeä Helsingfors fjärden (Helsingin selkä). Nimi Gammelstadsfjärden tuli käyttöön 1700-luvulla, joskin ajoittain käytettiin myös nimeä Gumtäkts fjärden (Kumpulan selkä). Suomalainen nimi Vanhankaupunginselkä tuli käyttöön 1800-luvun lopulla ja virallistettiin vuonna 1909.[1] Lahden pohjoisosasta on käytetty myös nimeä Latokartanonlahti (ruots. Ladugårdsviken).[2]

Vanhankaupunginselän pohjoisosasta 316 hehtaarin kokoinen alue kuuluu EU:n Natura 2000 -luonnonsuojeluohjelmaan. Tästä 254 hehtaaria on luonnonsuojelualuetta.[3]

Alueella on havaittu kaikkiaan 285 lintulajia, joista 114 on pesinyt alueella viimeisten kymmenen vuoden aikanamilloin?. Pesivien parien määrä on lähes 2 500.[3] Luonnonsuojelualueen läheisyydessä sijaitsee myös tärkeitä Helsingin kaupungin ulkoilu- ja liikuntakohteita sekä Viikin Arboretum.


Vantaanjoen suistoalue Vanhankaupunginselällä.


LähteetMuokkaa

  1. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24, s. 146. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  2. Helsingin kadunnimet, s. 176–177.
  3. a b Vanhankaupunginlahti Ympäristöministeriö. Viitattu 14.7.2012.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lehtonen, Leo: Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä: Vanhankaupunginlahti ja sen linnusto. Porvoo: WSOY, 1945.
  • Lehtonen, Leo: Helsingin lintuparatiisi: Vanhankaupunginlahti-Viikki. Porvoo: [omakustanne], 1998. ISBN 952-91-0326-3.
  • Mikkola-Roos, Markku & Yrjölä, Rauno (toim.): Viikki: Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1714-6.