Tytti Isohookana-Asunmaa
Tytti Isohookana-Asunmaa | |
---|---|
Suomen kulttuuriministeri | |
Ahon hallitus
26.4.1991–12.4.1995 |
|
Edeltäjä | Anna-Liisa Kasurinen |
Seuraaja | Claes Andersson |
Kansanedustaja | |
26.3.1983–18.3.2003
|
|
Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Oulun vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. syyskuuta 1947 Haukipudas |
Ammatti | yliopistonlehtori |
Puoliso |
Martti Tuomas Asunmaa (1974–) |
Tiedot | |
Puolue | Suomen Keskusta |
Koulutus | valtiotieteiden tohtori (1980) |
Tytti Maria Isohookana-Asunmaa (o.s. Isohookana, s. 24. syyskuuta 1947 Haukipudas)[1] on suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja poliitikko. Hän toimi Suomen Keskustan kansanedustajana vuosina 1983–2003. Alun perin hänet valittiin eduskuntaan Oulun läänin vaalipiiristä ja vuoden 1999 vaaleissa Oulun vaalipiiristä. Hän toimi kulttuuriministerinä Ahon hallituksessa vuosina 1991–1995.[2]
Koulutukseltaan Isohookana-Asunmaa on valtiotieteen tohtori. Politiikan ulkopuolella hän on toiminut Oulun yliopistossa historian ja yhteiskuntatieteiden lehtorina ja virkaatekevänä apulaisprofessorina. Luottamustoimissa hän on toiminut esimerkiksi Marttaliiton, Edistyksellisen tiedeliiton ja Suomen nuorison liiton puheenjohtajana.[2]
Hänet on nimetty Oulun yliopiston Vuoden Alumniksi 2009.
Toimiessaan ministerinä opetusministeriössä Isohookana-Asunmaa lakkautti Kalevi Kivistön luoman viisitoistavuotisten taiteilija-apurahojen järjestelmän. Tilalle tulivat viisivuotiset apurahat, joita lain mukaan voi saada peräkkäin mutta joita kukaan ei ole saanut peräkkäin.[3]
Tytti Isohookana-Asunmaan puoliso on historianopettaja ja päätoimittaja Martti Asunmaa.[4]
Julkaisut
muokkaa- Maalaisliitto Pohjois-Suomessa. Kehitysjakso vuosina 1906–1939. Turku, Helsinki: Turun yliopisto, 1980. ISBN 951-641-868-6.
- Maalaisliitosta Kainuun valtapuolue. Puolueen kehityksen tarkastelua v. 1906–1939. Kajaani: Keskustapuolue, Kainuun piirijärjestö, 1985. ISBN 951-99692-5-X.
- Meren tuuli. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-81-5.
- Maalaisliitto-Keskustan historia 5. Virolaisen aika. Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963–1981. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32695-X.
- Yhteinen hyvä – paras hyvä. Kerttu Saalastin elämäkerta. Nivala: Kerttu Saalasti Säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-4524-6.
- Pieni tarina csángóista. Ranua: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-48-3.
- ”Tällä paidalla ei miestä saa”: Oulun Palvelualan Opiston 70-vuotishistoria. Ranua: Mäntykustannus, 2012. ISBN 978-952-5712-79-7.
- Oiva K. Kyöstiö: Elämänvaiheita ja ajatuksia. Oulu: Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, 2013. ISBN 978-952-62-0232-7.
- Kulttuuri-ministeri-kulttuuri. Helsinki: Edita, 2017. ISBN 978-951-37-7314-4.
Lähteet
muokkaa- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 255–256. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Tytti Isohookana-Asunmaa Suomen kansanedustajat. 18.11.2009. Eduskunta. Viitattu 13.2.2011.
- ↑ Mäkelä, Hannu: Ruhtinas unelmain mailla, s. 75–76. Otava.
- ↑ Tytti ja Martti Asunmaan rahasto, Nimikkorahastoesite, Suomen kulttuurirahasto, viitattu 4.5.2018
Aiheesta muualla
muokkaa- Tytti Isohookana-Asunmaa Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Tytti Isohookana-Asunmaa Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Edeltäjä: Anna-Liisa Kasurinen |
Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri) 1991−1995 |
Seuraaja: Claes Andersson |
Edeltäjä: Kaija Hasunen |
Marttaliiton puheenjohtaja 1996–2003 |
Seuraaja: Merja Siltanen |
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)