Jouko Tyyri

suomalainen poliitikko

Jouko Juhani Tyyri (vuoteen 1947 Laine; 8. helmikuuta 1929 Helsinki9. toukokuuta 2001 Ponferrada, Espanja) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja poliitikko. Hän oli naimisissa, ja hänellä on yksi poika ja yksi tytär.

Jouko Tyyri 1960-luvulla.

Tyyri pääsi ylioppilaaksi 1949. Hän työskenteli vuodesta 1950 lähtien Savon Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä (myös päätoimittajana 1973–1974), Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä kulttuuritoimittajana ja kolumnistina sekä Yhteishyvä-lehden päätoimittajana. Tyyri oli Yleisradion teatteripalvelun päällikkönä 1972–1973. [1]

Tyyri kuului alkuun Urho Kekkosen "hoviin" mutta käänsi 1970-luvulla tälle selkänsä ja katkoi muutenkin siteensä Kekkosen piireihin. Hänestä tuli Kekkosen kriitikko ja siinä asiassa ladunavaaja.

Tyyri toimi 2. opetusministerinä Teuvo Auran virkamieshallituksessa 1971–1972.

Tyyri kuoli sydänkohtaukseen toukokuussa 2001 ollessaan Espanjassa kävelemässä 400 kilometrin pituista Santiago de Compostelaan johtavaa Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä.

Teoksia

muokkaa
  • Takiaisia: Kokoelma aforismeja. Helsinki: WSOY, 1950.
  • Nokivalkea. Helsinki: WSOY, 1954.
  • Kekkonen, Matti & Tyyri, Jouko: Asiat ja asenteet. Jyväskylä: Gummerus, 1959.
  • Epäilyttävät huvit: Otteita vainotun arjesta. Jyväskylä: Gummerus, 1960.
  • Nuoruuden kritiikki: Kootut aforismisarjat. Helsinki: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07280-X
  • Kohtaamisia. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29395-4

Lähteet

muokkaa
  1. Kuka kukin on 1978, s. 1025. Projekt Runeberg.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kalemaa, Kalevi: ”Tyyri, Jouko (1929–2001)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 109–110. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  • Tarkka, Pekka: ”Jouko Tyyri 1950-luvulla: Elokuvalla on vaiheikas historia ja kuolematon sielu”, Filmihullu 5/2005.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.