Vanhasen I hallitus
Vanhasen I hallitus oli Suomen tasavallan 69. hallitus, joka toimi 24. kesäkuuta 2003 – 19. huhtikuuta 2007. Kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) erosi menetettyään luottamuksen niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi, puolustusministeri Matti Vanhanen (kesk.) nousi hallituksen johtoon ja uudeksi puolustusministeriksi nousi eduskunnan varapuhemies, entisenä kauppa- ja teollisuusministerinä hallituskokemusta jo hankkinut Seppo Kääriäinen.
| Vanhasen I hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 69. valtioneuvosto | |
.jpg) Pääministeri Matti Vanhanen | |
| Toimikausi alkoi | 24. kesäkuuta 2003 |
| Toimikausi päättyi | 19. huhtikuuta 2007 |
| Valtionpäämies | Tarja Halonen |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Matti Vanhanen |
| Hallituksen varajohtaja | |
| Ministerien lukumäärä | 18 |
| Hallituspuolueet | |
| Hallituksen asema |
enemmistöhallitus (punamulta) 117 / 200 |
| Oppositiopuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Jäätteenmäen hallitus |
| Seuraava | Vanhasen II hallitus |
Vanhasen hallitus jatkoi näitä muutoksia lukuun ottamatta samalla pohjalla ja hallitusohjelmalla kuin Jäätteenmäen hallitus. Vanhasen hallitus oli punamultahallitus, joka perustui Suomen keskustan ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen yhteistyön vahvistettuna Ruotsalaisella kansanpuolueella.
8. syyskuuta 2005 SDP päätti vaihtaa ministereitään puolueen puheenjohtajaksi nousseen Eero Heinäluoman aloitteesta siten, että hallitukseen nousivat Heinäluoma itse (valtiovarainministeriksi) ja kansanedustaja Susanna Huovinen (liikenne- ja viestintäministeriksi) ja aiempien SDP:n ministerien (Antti Kalliomäki, Tuula Haatainen ja Leena Luhtanen) salkut vaihtuivat. Vanhoista ministereistä Johannes Koskinen ja Sinikka Mönkäre jättivät hallituksen. Nimitykset astuivat voimaan 23. syyskuuta.
Vaihdoksen jälkeen Suomen hallituksesta puuttui ensimmäisen kerran oikeustieteellisen (aikaisemmin lakitieteellisen) tutkinnon suorittanut ministeri, mikä oli mahdollista uuden perustuslain mukaan. Oikeusministeriksi nimitettiin oikeustieteen kandidaatti Johannes Koskisen jälkeen Eero Heinäluoman ministerikierrätyksessä valtiotieteen maisteri Leena Luhtanen.
RKP:n uusi puheenjohtaja Stefan Wallin tuli Jan-Erik Enestamin tilalle hallituksen ympäristöministeriksi 1. tammikuuta 2007. Wallinista tuli RKP:n puheenjohtaja kesäkuussa 2006, mutta ministerivaihdos lykättiin vuodenvaihteeseen, jotta siitä ei olisi aiheutunut haittaa Suomen toimimiselle Euroopan unionin puheenjohtajana syksyllä 2006.
Valtioneuvoston jäsenillä oli avustajinaan erityisavustajia ja valtiosihteereitä.
Kokoonpano
muokkaa- Huomioita
- ↑ Eero Heinäluoma toimi pääministerin sijaisena 23.9.2005–19.4.2007.
- ↑ Antti Kalliomäki toimi pääministerin sijaisena 24.6.2003–22.9.2005.
- ↑ Ulkomaankauppa- ja kehitysministerin salkkuun kuului lisäksi asioita valtioneuvoston kansliassa.
- ↑ Mari Kiviniemi toimi ministerinä Paula Lehtomäen äitiysloman ajan.
- ↑ Alue- ja kuntaministerin salkkuun kuuluivat lisäksi asunto-asiat ympäristöministeriössä.
- ↑ Toukokuusta 2006 alkaen sukunimellä Saarela.
- ↑ Ympäristöministerin salkkuun kuuluivat lisäksi pohjoismaista yhteistyötä käsittelevät asiat ulkoasiainministeriössä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Vanhasen I hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.3.2017. Viitattu 8.6.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa- Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2003. Teoksen verkkoversio (PDF).
| Edeltäjä: Jäätteenmäen hallitus |
Suomen valtioneuvosto 24. kesäkuuta 2003 – 19. huhtikuuta 2007 |
Seuraaja: Vanhasen II hallitus |
|