Wikipedia

Anna-Maja Henriksson

suomalainen poliitikko ja Suomen oikeusministeri

Anna-Maja Kristina Henriksson (o.s. Forss, s. 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari) on suomalainen varatuomari ja poliitikko, kansanedustaja (rkp.) Vaasan vaalipiiristä sekä Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu. Hän toimi Suomen oikeusministerinä vuosina 2011–2015 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, kesäkuusta joulukuuhun 2019 Rinteen hallituksessa ja joulukuusta 2019 lähtien Marinin hallituksessa.[2] Henriksson valittiin RKP:n puheenjohtajaksi 2016.[3]

Anna-Maja Henriksson
Anna-Maja Henriksson 2021 (cropped).jpg
Suomen oikeusministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–
Edeltäjä Tuija Brax
Antti Häkkänen
Seuraaja Jari Lindström
–
RKP:n puheenjohtaja
12.6.2016–
Edeltäjä Carl Haglund
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1964 (ikä 59)
Pietarsaari
Ammatti pankkilakimies, poliitikko
Puoliso Janne Johannes Henriksson (1991–)
Lapset 2
Tiedot
Puolue RKP
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (1987)
varatuomari (1989)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen[1]

Tausta ja yksityiselämäMuokkaa

Henriksson on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1987 ja saanut varatuomarin arvon 1989. Vuosina 2003–2004 Henriksson työskenteli 2. valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin erityisavustajana.

Henrikssonin äidinpuoleinen isoisä, rovasti Vilho Kivioja oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1929–1945.[4] Isänpuoleinen isoisä oli kauppaneuvos Alfred Forss. Molemmat olivat tunnettuja lestadiolaisvaikuttajia.[5]

Henriksson on ollut naimisissa Janne Henrikssonin kanssa vuodesta 1991. Parilla on kaksi lasta.[6]

Poliittinen uraMuokkaa

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[7][8] Voima-lehden mukaan Henriksson luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle.[9] Henrikssonin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon naapurimaiden järjestelmät ja hallitusneuvotteluiden aikana ”työ oli keskeneräinen”.[7]

Huhtikuussa 2012 Henriksson ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi väistyvän Stefan Wallinin jälkeen.[10] Hän kuitenkin hävisi puoluekokouksen äänestyksessä europarlamentaarikko Carl Haglundille äänin 144–106.[11] Huhtikuussa 2016 Henriksson valittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin talousneuvostoon.[12] Maaliskuussa 2016 Henriksson ilmoitti asettuvansa puheenjohtajehdokkaaksi myös kesän 2016 puoluekokouksessa[13] ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Turun puoluekokoksessa 12. kesäkuuta 2016.[14] Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.[15]

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti maaliskuussa 2021 Henrikssonille epäluottamuslausetta. Henriksson sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–66.[16]

KuntapolitiikkaMuokkaa

Henriksson on ollut Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Hän on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001−2008 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2009.

NäkemyksiäMuokkaa

Henriksson kannattaa pakkoruotsia.[17]

Henriksson jätti vuonna 2018 eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän vaatii sukupuolta rangaistuksen koventamisen perusteeksi.[18]

Henrikson ilmoitti syyskuussa 2019 haluavansa muut­taa vaa­li­ra­hoi­tus­lain ny­kyis­tä avoi­mem­mak­si, ja et­tä lain uu­dis­ta­mis­ta ale­taan syk­syn ai­ka­na poh­tia par­la­men­taa­ri­ses­sa työ­ryh­mäs­sä.[19]

KunnianosoituksiaMuokkaa

VaalimenestysMuokkaa

EduskuntavaalitMuokkaa

  • 2007: 4 600 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2011: 8 392 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2015: 10 673 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)
  • 2019: 14 481 ääntä (Vaasan vaalipiiri, valittiin)

Lähde:[21][22]

KuntavaalitMuokkaa

  • 1996: 122 ääntä (Pietarsaari, 1,2 % äänistä; valittiin)
  • 2000: 569 ääntä (Pietarsaari, 5,9 % äänistä; valittiin)
  • 2004: 952 ääntä (Pietarsaari, 9,4 % äänistä; valittiin)
  • 2008: 1 401 ääntä (Pietarsaari, 13,6 % äänistä; valittiin)
  • 2012: 1 221 ääntä (Pietarsaari, 12,5 % äänistä; valittiin)
  • 2017: 1 772 ääntä (Pietarsaari, 17,9 % äänistä; valittiin)

Lähde:[21]

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Vaalikone 2015Arkistoitu kopio Yle. Arkistoitu 5.10.2018. Viitattu 5.10.2018.
  2. ↑ Suomi on saanut uuden hallituksen, pääministeri Sanna Marin: ”Nyt on katsottava eteenpäin” – suora lähetys tiedotustilaisuudesta käynnissä Helsingin Sanomat. 9.12.2019. Viitattu 10.12.2019.
  3. ↑ Anna-Maja Henrikssonista RKP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 12.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
  4. ↑ Digilehti (16.6.2016) Ilkka
  5. ↑ Lauri Nurmi: Kirkkohistorian professori: Juha Sipilän lestadiolaisuutta yritettiin valkopestä todellisuutta vapaamielisemmäksi Iltalehti. 18.3.2019. Viitattu 18.3.2019.
  6. ↑ Henkilökuva 2020. anna-maja.fi. Viitattu 20.4.2020.
  7. ↑ a b Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 25.4.2012.
  8. ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy Helsingin Sanomat. Sanoma News. Viitattu 25.4.2012.
  9. ↑ Kuparinen, Susanna: Väärin vuodettu Fifi. Voima. Arkistoitu 7.1.2012. Viitattu 25.4.2012.
  10. ↑ Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pyrkii Rkp:n johtoon Ilta-Sanomat. 3.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  11. ↑ Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 10.6.2012. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  12. ↑ Anna-Maja Henrikson invald i Svenska litteratursällskapets finansråd 7.4.2016. SLS. Viitattu 2.9.2016. (ruotsiksi)
  13. ↑ Blencowe, Annette: Anna-Maja Henriksson ehdolle RKP:n puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 31.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  14. ↑ Yle uutiset
  15. ↑ Anna-Maja Henriksson voitti RKP:n puheen­joh­ta­ja­vaalin äänivyöryllä Suomenmaa. 12.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
  16. ↑ Oikeusministeri Henriksson sai eduskunnan luottamuksen, Yle.fi, uutiset 26.3.3021, viitattu 26.3.2021
  17. ↑ Nimilista paljastaa: Katso kuka eduskunnassa kannattaa pakkoruotsia – ja kuka vastustaa www.is.fi. 15.8.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.1.2022.
  18. ↑ Summanen, Kasperi: Lakialoite tekisi sukupuolesta perusteen koventaa rangaistusta Verkkouutiset. 01.03.2018. Viitattu 2.3.2018.
  19. ↑ Uutissuomalainen: Oikeusministeri Henriksson haluaa vaalirahoituslain avoimemmaksi – suuri osa rahoittajista jää nykyään anonyymeiksi www.suomenmaa.fi. 23.9.2019. Viitattu 23.9.2019.
  20. ↑ 06.12.2015 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2015 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 11.10.2020. Viitattu 4.1.2023.
  21. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  22. ↑ Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna-Maja Henriksson.
Edeltäjä:
Carl Haglund 		Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja
2016– 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Tuija Brax
Antti Häkkänen 		Suomen oikeusministeri
2011−2015
2019– 		Seuraaja:
Jari Lindström
Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat
Vaasan vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna-Maja_Henriksson&oldid=21161433”