Avaa päävalikko

Anna-Maja Henriksson

suomalainen poliitikko ja Suomen oikeusministeri

Anna-Maja Kristina Henriksson (o.s. Forss, s. 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari) on varatuomari ja poliitikko, kansanedustaja (rkp.) Vaasan vaalipiiristä. Hän toimi Suomen oikeusministerinä vuosina 2011–2015 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, ja hänet nimitettiin uudelleen tehtävään Rinteen hallitukseen kesäkuussa 2019. Henriksson valittiin RKP:n puheenjohtajaksi 2016.[2]

Anna-Maja Henriksson
Anna-Maja Henriksson, 2016 Åbo.jpg
Suomen oikeusministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Rinteen hallitus
6.6.2019–
Edeltäjä Tuija Brax
Antti Häkkänen
Seuraaja Jari Lindström
RKP:n puheenjohtaja
12.6.2016–
Edeltäjä Carl Haglund
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Vaasan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 7. tammikuuta 1964 (ikä 55)
Pietarsaari
Ammatti pankkilakimies, poliitikko
Puoliso Janne Johannes Henriksson (1991–)
Tiedot
Puolue RKP
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (1987)
varatuomari (1989)
Uskonto evankelis-luterilainen[1]

Sisällysluettelo

Poliittinen uraMuokkaa

Henriksson on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1987 ja saanut varatuomarin arvon 1989. Vuosina 2003–2004 Henriksson työskenteli 2. valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin erityisavustajana.

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[3][4] Voima-lehden mukaan Henriksson luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle.[5] Henrikssonin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon naapurimaiden järjestelmät ja hallitusneuvotteluiden aikana ”työ oli keskeneräinen”.[3]

Huhtikuussa 2012 Henriksson ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi väistyvän Stefan Wallinin jälkeen.[6] Hän kuitenkin hävisi puoluekokouksen äänestyksessä europarlamentaarikko Carl Haglundille äänin 144–106.[7] Huhtikuussa 2016 Henriksson valittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin talousneuvostoon.[8] Maaliskuussa 2016 Henriksson ilmoitti asettuvansa puheenjohtajehdokkaaksi myös kesän 2016 puoluekokouksessa[9] ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Turun puoluekokoksessa 12. kesäkuuta 2016.[10] Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.[11]

KuntapolitiikkaMuokkaa

Henriksson on ollut Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Hän on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001−2008 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2009.

NäkemyksiäMuokkaa

Henriksson jätti vuonna 2018 eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän vaatii sukupuolta rangaistuksen koventamisen perusteeksi.[12]

YksityiselämäMuokkaa

Henrikssonin äidinpuoleinen isoisä, rovasti Vilho Kivioja oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1929–1945.[13] Isänpuoleinen isoisä oli kauppaneuvos Alfred Forss. Molemmat olivat tunnettuja lestadiolaisvaikuttajia.[14]

VaalimenestysMuokkaa

EduskuntavaalitMuokkaa

KuntavaalitMuokkaa

  • 1996: 122 ääntä (Pietarsaari, 1,2 % äänistä; valittiin)[15]
  • 2000: 569 ääntä (Pietarsaari, 5,9 % äänistä; valittiin)[15]
  • 2004: 952 ääntä (Pietarsaari, 9,4 % äänistä; valittiin)[15]
  • 2008: 1 401 ääntä (Pietarsaari, 13,6 % äänistä; valittiin)[15]
  • 2012: 1 221 ääntä (Pietarsaari, 12,5 % äänistä; valittiin)[15]
  • 2017: 1 772 ääntä (Pietarsaari, 17,9 % äänistä; valittiin)[15]

LähteetMuokkaa

  1. Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 5.10.2018.
  2. Anna-Maja Henrikssonista RKP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 12.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
  3. a b Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. Viitattu 25.4.2012.
  4. Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy Helsingin Sanomat. Sanoma News. Viitattu 25.4.2012.
  5. Kuparinen, Susanna: Väärin vuodettu Fifi. Voima. Viitattu 25.4.2012.
  6. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson pyrkii Rkp:n johtoon Ilta-Sanomat. 3.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  7. Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin sanomat. 10.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  8. Anna-Maja Henrikson invald i Svenska litteratursällskapets finansråd 7.4.2016. SLS. Viitattu 2.9.2016. (ruotsiksi)
  9. Blencowe, Annette: Anna-Maja Henriksson ehdolle RKP:n puheenjohtajaksi Yle Uutiset. 31.3.2016. Viitattu 31.3.2016.
  10. Yle uutiset
  11. Anna-Maja Henriksson voitti RKP:n puheen­joh­ta­ja­vaalin äänivyöryllä Suomenmaa. 12.6.2016. Viitattu 12.6.2016.
  12. Summanen, Kasperi: Lakialoite tekisi sukupuolesta perusteen koventaa rangaistusta Verkkouutiset. 01.03.2018. Viitattu 2.3.2018.
  13. Digilehti (16.6.2016) Ilkka
  14. Lauri Nurmi: Kirkkohistorian professori: Juha Sipilän lestadiolaisuutta yritettiin valkopestä todellisuutta vapaamielisemmäksi Iltalehti. 18.3.2019. Viitattu 18.3.2019.
  15. a b c d e f g h i Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxnet2.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  16. Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa