Avaa päävalikko

Merja Sinikka Kyllönen (s. 25. tammikuuta 1977 Suomussalmi)[1] on suomalainen vasemmistoliittoa edustava poliitikko. Heinäkuussa 2014 hän aloitti Euroopan parlamentin jäsenenä, mitä ennen hän oli kansanedustaja vuodesta 2007 ja Kataisen hallituksen liikenneministeri vuosina 2011–2014. Kyllönen oli vasemmistoliiton presidenttiehdokas vuoden 2018 vaaleissa.

Merja Kyllönen
Merja Kyllönen vuonna 2017.
Merja Kyllönen vuonna 2017.
Suomen liikenneministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–4.4.2014
Edeltäjä Anu Vehviläinen
Seuraaja Henna Virkkunen
Euroopan parlamentin jäsen
1.7.2014–
Kansanedustaja
21.3.2007–30.6.2014
Ryhmä/puolue vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Oulun vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 25. tammikuuta 1977 (ikä 42)
Suomussalmi
Puoliso Mika Pihlajamaa
Tiedot
Puolue vasemmistoliitto
Koulutus bioanalyytikko (2000)

Sisällysluettelo

Tausta ja koulutusMuokkaa

Kyllönen varttui työläisperheessä ja sai vasemmistolaisen poliittisen virityksen jo lapsena.[2] Kyllönen suoritti ylioppilastutkinnon Suomussalmen lukiossa 1996, bioanalyytikon tutkinnon Oulun seudun ammattikorkeakoulussa vuonna 2000 ja toimi ennen kansanedustajaksi valintaansa Suomussalmella laboratoriohoitajana ja apteekin teknisenä apulaisena.[1]

Poliittinen uraMuokkaa

Kyllönen on istunut Suomussalmen kunnanvaltuustossa vuodesta 2000. Hänet valittiin uudelleen valtuustoon kunnallisvaaleissa 2004, jolloin hän sai kuntansa suurimman äänimäärän (399),[3] ja jälleen vuosien 2008 ja 2012 vaaleissa. Vuosina 2004–2011 Kyllönen oli Kainuun maakuntavaltuuston ja Tradekan edustajiston jäsen.[1]

KansanedustajanaMuokkaa

Eduskuntavaaleissa 2007 Kyllönen nousi kansanedustajaksi Oulun vaalipiiristä saaden yli 7 000 ääntä. Vuonna 2009 hän pyrki vasemmistoliiton puheenjohtajaksi Martti Korhosen erottua tehtävästään puolueen eurovaalitappion jälkeen, mutta hävisi Paavo Arhinmäelle äänin 34–20.[4] Kyllönen oli vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja vuosina 2007–2011 ja hetken aikaa ensimmäinen varapuheenjohtaja vuonna 2011. Ensimmäisellä kaudellaan eduskunnassa Kyllönen oli maa- ja metsätalousvaliokunnan, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä kansliatoimikunnan jäsen.[1]

Kyllönen valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesäkuussa 2011 Kataisen hallitusta muodostettaessa vasemmistoliitto sai kaksi ministeripaikkaa ja Kyllönen nimitettiin liikenneministeriksi Arhinmäen valittua kulttuuriministerin salkun.[5]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kyllönen keräsi 7 068 ääntä ja nousi kansanedustajaksi.[6] Hän on kuitenkin pyytänyt vapautusta edustajantoimesta heinäkuuhun 2019 saakka, jolloin hänen toimikautensa Euroopan parlamentissa päättyy.[7]

LiikenneministerinäMuokkaa

Kyllönen toimi liikenneministerinä kesäkuusta 2011 huhtikuuhun 2014, jolloin vasemmistoliitto erosi hallituksesta.

Ministerikaudellaan Kyllönen ehdotti maksutonta joukkoliikennettä alle 18-vuotiaille koko maassa. Hän perusteli ehdotustaan tarpeella vähentää yksityisautoilua ja vanhempien lapsille ja nuorille tarjoamia autokyytejä.[8] Lisäksi hän ehdotti, että julkisten kulkuneuvojen saatavuuden tulisi vaikuttaa työmatkojen kilometrikorvausperusteisiin.[9] Kyllönen ehdotti myös rattijuopumusrajan laskemista 0,5 promillesta 0,2 promilleen.[10] Hän kannatti myös leikkauksia ylimpään poliisijohtoon pikemmin kuin liikkuvaan poliisiin.[11]

Lokakuussa 2012 Kyllönen ja liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen vaativat Liikenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalaa eroamaan.[12] Kyllösen mukaan syynä oli se, ettei Tervala noudattanut ministerin ohjeistusta.[13][14] Joidenkin tapausta lähellä olleiden mukaan kyseessä olisivat olleet lähinnä Liikenneviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön ylimmän johdon väliset mielipide-erot, joissa ministeri Kyllönen on ollut toissijainen toimija.[12] Tervala oli vastakkaisilla linjoilla Pursiaisen kanssa ja joutui lähtemään kuten toinenkin Pursiaisen kollega, Finavian pääjohtaja Samuli Haapasalo.[12]

Marraskuussa 2012 sanomalehdet kertoivat Liikenneviraston höylänneen tienparannuksia pienemmiksi Kyllösen linjausten ja patistelujen mukaisesti. Helsingin Sanomien mukaan Kyllönen tällöin "ensin väisteli ja lopulta menetti malttinsa" sekä irtisanoutui asiasta. Lehden mukaan Kyllösen pitäisi vastata median esittämiin kysymyksiin "eikä piiloutua raivokohtausten tai irvistelyn taakse".[15]

Vasemmistoliitto jättäytyi hallituksesta huhtikuussa 2014, minkä myötä Kyllönen luopui ministerin tehtävistä 4. huhtikuuta 2014.[16]

EuroparlamentaarikkonaMuokkaa

Vuoden 2014 eurovaaleissa Kyllönen valittiin Euroopan parlamenttiin vasemmistoliiton ainoana edustajana.[17] Hän kuuluu parlamentin GUE/NGL-ryhmään. Kyllönen on liikenne- ja matkailuvaliokunnan (TRAN) jäsen ja ryhmänsä koordinaattori valiokunnassa.[18] Hän on myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) varajäsen.[19]

Kyllönen kertoo ymmärtävänsä Saksassa G20-kokouksen yhteydessä mieltä osoittavia ihmisiä koska nämä hänen mukaansa vastustavat ahneutta.[20]

Huhtikuussa 2019 Kyllönen ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi europarlamenttivaaleissa. Samassa yhteydessä hän kuitenkin ilmoitti, että ei aio ottaa europarlamentaarikon paikkaa vastaan mikäli tulee valituksi.[21]

PresidenttiehdokasMuokkaa

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi Kyllösen puolueen ehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaliin kokouksessaan Helsingissä lauantaina 18. maaliskuuta 2017.[22]

Iltalehden ehdokastentissä Kyllönen kuvasi itseään ”rauhaa rakastavaksi sosialistiksi”. Vaaliohjelmassaan hän piti ilmastonmuutosta suurimpana turvallisuusuhkana.[23]

Turvapaikanhakijoita Kyllönen ottaisi Suomeen nykyistä enemmän, ja nostaisi kiintiöpakolaismäärän 1 000:sta 1 500 ihmiseen vuodessa. Kyllösen mielestä maahanmuuttokriittisen ajattelun tulee pohjautua tietoon, ja ”tänä päivänä se tieto, jonka pohjalta suomalaiset ovat lähteneet pelkäämään ja epäilemään, on aika hataraa”. STT:n haastattelussa Kyllönen sanoi, että on huolehdittava siitä, ettei vastakkainasettelu kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä syvene. Turvapaikanhakijoiden ja sotapakolaisten sijaan hyvinvointiyhteiskunnan suurin uhka ovat Kyllösen mukaan veropakolaiset, koska suurin pakolaisjoukko taloudellisesti syntyy veropakolaisista. Veropakolaisuus maksaa Suomelle Kyllösen mukaan vuosittain 7–8 miljardia euroa, kun Sipilän hallituksen arvio on noin 3 miljardia euroa.[23]

Kyllönen on arvostellut Suomen sotaharjoituksia. Kyllösen mukaan puolustusvoimien harjoittelu on ”ok”, mutta erityisesti Yhdysvaltojen ja Naton kanssa käyty ”syvenevä yhteistyö” olisi Kyllösen mukaan pitänyt keskustelluttaa avoimemmin eduskunnassa, jotta kansalaiset olisivat paremmin tietoisia siitä, mitä se tarkoittaa ja mihin se on Suomea turvallisuuspoliittisesti viemässä. Suomi on Kyllösen mukaan lähempänä Natoa kuin koskaan, ja se on hänen mukaansa tehty hiljaisuudessa vastoin kansalaisten tahtoa, jonka mukaan sotilaallista liittoutumista ei haluta. Venäjää Kyllönen pitää mahdollisuutena, sillä Venäjä on ollut Suomelle aina hyvä rajanaapuri ja mahdollisuus sitä kautta, että keskinäisriippuvuutta niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti kehittämällä Suomella on todella suuret taloudelliset mahdollisuudet.[23]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Merja Kyllönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Merja (Merja Kyllösen kotisivut, arkistoitu Internet Archiveen) web.archive.org. Viitattu 18.6.2011.
  3. Kunnallisvaalit 2004 - Tulospalvelu: Suomussalmi 2004. Helsingin Sanomat, Verkkoliite. Viitattu 18.6.2011.
  4. Arhinmäestä vasemmistoliiton puheenjohtaja Yle Uutiset. 27.6.2009. Viitattu 29.7.2015.
  5. Vasemmistoliitto hallitukseen - Arhinmäestä kulttuuriministeri Yle Uutiset. 19.6.2011. Viitattu 29.7.2015.
  6. Ehdokkaat
  7. Päivi Annala: Vasemmistoliiton Risto Kalliorinteelle ainakin pätkäpesti eduskuntaan Yle 24.4.2019. Viitattu 24.4.2019.
  8. Moisio, Teppo: Ministeri Kyllönen haluaa lasten matkat julkisilla maksuttomiksi HS.fi. 13.11.2011. Viitattu 29.7.2015.
  9. Kangaspunta, Irmeli: "Kilometrikorvausjärjestelmää voidaan hienosäätää" 30.1.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  10. Iranto, Annamari: TS: Kyllönen ei luota tilastoihin 25.2.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  11. Tarvonen, Hanne-Mari: Kyllönen: Poliisijohdosta leikattava liikkuvan poliisin sijaan 24.8.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  12. a b c Blåfield, Antti: Kova jätkä sai kenkää HS.fi. 17.10.2012. Viitattu 29.7.2015.
  13. Auvinen, Pirjo: Liikenneviraston pääjohtajan ero puhutti eduskunnassa 16.10.2012. Yle. Viitattu 17.10.2012.
  14. "Kyllönen paljasti näkymättömän hyvä veli -verkon" Kansan Uutiset Verkkolehti. 19.10.2012. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.10.2012.
  15. Hallituksen hämmentävä irvikissa HS.fi. 18.11.2012. Viitattu 29.7.2015.
  16. Muutoksia valtioneuvostossa 4.4.2014. Valtioneuvosto. Viitattu 29.7.2015.
  17. Europarlamenttivaalit 2014: Valitut ehdokkaat Vaalit.fi. 26.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 26.5.2014.
  18. Rönty, Heikki: Merja Kyllöselle merkittävä pesti Yle Uutiset. 8.7.2014. Viitattu 8.7.2014.
  19. Merja Kyllönen Euroopan parlamentti. Viitattu 3.7.2014.
  20. http://m.iltalehti.fi/politiikka/201707112200258836_pi.shtml
  21. Merja Kyllösen temppu herättää ihmetystä - lähtee eurovaaleihin keräämään ääniä, mutta ei aio ottaa paikkaa vastaan: ”Kuulostaa ihan puhtaasti äänten kalastelulta”
  22. Koivisto, Matti: Europarlamentaarikko Merja Kyllönen valittiin vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi 18.3.2017. Yleisradio. Viitattu 25.4.2017.
  23. a b c Koskinen, Mika & Lehtonen, Marko-Oskari: ”En ole kommunisti, vaan rauhaa rakastava sosialisti” - Merja Kyllösen mukaan veropakolaisuus maksaa Suomelle 7-8 miljardia vuodessa Iltalehti.fi. 23.1.2018. Iltalehti. Viitattu 24.1.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa