Liikkuva poliisi

Liikkuva poliisi (lyhenne LP) oli poliisille kuuluvia turvallisuustehtäviä hoitanut, liikennevalvontaan erikoistunut poliisin valtakunnallinen yksikkö. Poliisiyksikön viimeinen päällikkö oli Kari Rantala. Liikkuvan poliisin organisaatio jakautui eteläiseen, läntiseen ja pohjoiseen tulosyksikköön sekä lentoaseman yksikköön, turvallisuusyksikköön ja liikkuvan poliisin johdon esikuntaan. Liikkuva poliisi päätettiin lakkauttaa ja sen toiminta yhdistää paikallispoliisin toimintaan sisäministeri Päivi Räsäsen työryhmän aloitteesta syksyllä 2012. Liikennepoliisien määrä ei kuitenkaan vähentynyt, vaan he siirtyivät paikallispoliisin palvelukseen. Liikkuva poliisi lakkautettiin vuoden 2014 alussa.

Liikkuvan poliisin auto vuonna 2005.

Historia

Liikkuva poliisikomennuskunta

Suomen liikkuva poliisi perustettiin 15. syyskuuta 1930. Kyseessä oli aluksi Helsingin kaupungin poliisilaitoksen yhteyteen muodostettu liikkuva poliisikomennuskunta (LPK). Virkavalta katsoi tarvitsevansa uutta moottoroitua poliisiyksikköä Lapuan liikkeen otteiden koventuessa. Suomen yhteiskunnalliset olot rauhoittuivat kieltolain kumouduttua ja Mäntsälän kapinan kukistuttua. Koska liikkuva poliisiosasto oli kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi, sitä päätettiin vahvistaa ja vuonna 1933 useimmat Suomen läänit saivat kukin oman osastonsa. Ensimmäiset maantiepoliisipartiot aloittivat liikenteen valvonnan vuonna 1935.

Myöhemmin yksikön vastuulle tuli taistelu viinan salakuljetusta ja trokareita vastaan. Talvi- ja jatkosodan vuosina liikkuvan poliisikomennuskunnan toiminta oli vähäistä, sillä suurin osa henkilökunnasta oli sotapalveluksessa. Sotien päätyttyä LPK:n tehtävät lisääntyivät: sen tehtäviksi tulivat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilyminen rautateillä, liikkumisvapaudesta annettujen rajoitusten noudattamisen valvonta ja tasavallan presidentin turvallisuudesta huolehtiminen.

Vuosina 1944–1956 tehtäviin kuului turvata myös Neuvostoliiton kauttakulkuliikenne Porkkalan vuokra-alueelle. LPK:n henkilöstömäärä oli suurimmillaan vuonna 1945, jolloin se oli noin 3 000 henkeä. Liikkuvan poliisikomennuskunnan nimi muutettiin Liikkuvaksi poliisiksi vuonna 1947. Samana vuonna valvontakomissio poistui Suomesta ja Liikkuvalle poliisille määrättyjen lisätehtävien määrä väheni sotatilan ja tasavallan suojelulain voimassaolon lakatessa.

Yhteiskunnallisten olojen normalisoituessa 1940-luvun lopulla Liikkuvan poliisin tehtäviksi tulivat liikenteen valvonnan ja paikallispoliisien avustamisen lisäksi koululaisten liikennevalistus, kalastuksen ja metsästyksen sekä alkoholilainsäädännön noudattamisen valvonta.

Autoistumisen haasteet

Suomen autoistuttua 1950-luvulta alkaen liikenteen valvonta korostui liikkuvan poliisin toimenkuvassa. Se toimi myös valtakunnan poliisireservinä. Tärkeä uudistus poliisin auto- ja moottoripyörähankintojen lisäämisessä tapahtui vuonna 1954: tällöin perustettiin Poliisiautovarikko, jonka tehtäväksi tuli hankkia ja kunnostaa kalustoa poliisin käyttöön. Kaluston tarve olikin suuri, sillä Suomen 256 poliisipiiristä täysin ilman autoa oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa vielä noin puolet. Autopulaa helpotettiin sillä, että monet poliisit käyttivät virkatehtäviensä hoidossa omia autojaan.

Samaan aikaan valtion hankintojen lisääntymisen kanssa yleistyivät myös eri yritysten ja yhteisöjen autolahjoitukset poliisille. Tunnetuin tällainen tempaus oli toimittaja Niilo Tarvajärven vuonna 1967 organisoima Hamsteri-keräys, jonka tuotolla hankittiin Liikkuvalle poliisille 51 uutta partioautoa. Samassa tilaisuudessa Helsingin Senaatintorilla poliisille luovutettiin myös viisi öljy-yhtiö Shellin lahjoittamaa autoa, ja lisäksi Volvo-Auto ja Helsingin Urheiluautoilijat ry lahjoittivat kumpikin yhden auton. 1960-luvun päättyessä poliisiautoja oli noin 900. Kalusto oli kuitenkin kirjavaa ja edustettuina olivat miltei kaikki Suomessa myydyt automerkit; aikoinaan tunnettuja olivat myös kaksi Liikkuvan poliisin kalustoon vuosina 1961–1966 kuulunutta Wihuri-yhtymän lahjoittamaa Porsche-urheiluautoa. Vuonna 1972 Suomessa oli vielä 50 poliisipiiriä kokonaan ilman poliisiautoja.

Liikkuvan poliisin autokanta yhtenäistyi 1970-luvun aikana, ja peruspoliisiautoksi vakiintui Saab 99. Vuosikymmenen kuluessa poliisiautojen määrä nousi toiselle tuhannelle. Vuoden 1974 alusta lähtien kaikki poliisiautot maalattiin kaksivärisiksi eli sinivalkoisiksi ja kylkiin kiinnitettiin tunnukset "Poliisi – Polis". 1970- ja 1980-lukujen taitteessa poliisin käytössä oli 43 moottoripyörää.

Liikkuva poliisi avusti myös koululaisten liikennekasvatusta. Liikenneturvan edeltäjä, Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos Talja lahjoitti 1960-luvulla Liikkuvalle poliisille kahdeksan opetusautoa, joita käytettiin pääasiassa koulujen liikenneopetuksessa. Autot oli varustettu täydellisin liikenneopetusvälinein; niihin kuuluivat elokuvaprojektori filmeineen ja valkokankaineen, nukketeatterin tarpeisto, pienoisliikennemerkit sekä polkupyöriä tai polkuautoja. Lisäksi Liikenneturva valmisti poliisille aineistoa liikenneopetukseen. ”Poliisin liikenneopetuskansio” sisälsi valmiita oppituntirunkoja, ja poliiseja valmennettiin kouluopetukseen pedagogisilla kursseilla.

Liikenteen valvonta käytännössä

Liikenteen valvonnassa Liikkuvan poliisin päähuomio keskittyi 1960-luvulla ajotapojen valvontaan. Tiestön parantuessa ja autokannan lisääntyessä poliisi puuttui muun muassa risteysajoon ja vaarallisiin ohituksiin. Ensimmäiset nopeusvalvontatutkat saatiin käyttöön vuonna 1960. Tutkalaitteistojen määrä oli pitkään vähäinen, vaikkakin virallisesti vahvistettiin sen olevan "riittävä". Tiekohtaisten nopeusrajoitusten tiukentuessa ja tekniikan kehittyessä tutkien määrä lisääntyi siten, että 1980-luvulla niitä oli 30. Vuonna 1996 poliisi valvoi ajonopeuksia 280 tutkalla. Vuonna 1958 Liikkuva poliisi sai ensimmäiset vaa'at ajoneuvojen kokonaispainojen valvontaa varten.

Jo vuoden 1926 ensimmäisessä tieliikennelaissa määriteltiin rangaistusseuraamukset moottoriajoneuvon kuljettamisesta juopuneena, mutta liikkuvan poliisin keinot kuljettajien ajokunnon valvonnassa olivat pitkään vähäiset. 1950-luvulla ajokuntoa tutkittiin väriä vaihtavalla puhalluspussilla tai hengitysilman hajun perusteella. Rattijuopumuksen promillerajat vahvistettiin laissa vuonna 1977, ja seuraavana vuonna poliisi sai käyttöönsä ensimmäiset kaksi alkometriä. Väriä vaihtavat puhalluspussit olivat käytössä vuoteen 1978.

Helsingissä kesällä 1975 järjestetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) myötä Liikkuvan poliisin tehtäväkenttä laajeni entistä näkyvämmin kattamaan Suomessa järjestettävien kansainvälisten kokousten ja tapahtumien, kuten yleisurheilun Euroopan- ja maailmanmestaruuskisojen sekä Jyväskylän suurajojen turvallisuudesta huolehtimisen.

1990-luvun alussa Liikkuva poliisi aloitti automaattisen liikennevalvonnan, joka siirtyi sittemmin paikallispoliisin hoidettavaksi. Saman vuosikymmenen aikana Liikkuvan poliisin henkilöstön määrä väheni yli kymmenen prosenttia; toisaalta tekniikan kehitys mahdollisti toiminnan tason säilyttämisen resurssien vähenemisestä huolimatta.

Liikkuvan poliisin organisaatio uudistettiin vuonna 1994. Aikaisemmista 11 lääninosastosta siirryttiin neljään alueosastoon, joiden lisäksi olivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle sijoitettu Lentoaseman yksikkö sekä tasavallan presidentin kanslian yhteydessä toiminut turvallisuusyksikkö.

• Etelä-Suomen osaston johtopaikka sijaitsi Helsingissä ja osastoon kuuluivat Helsingin, Hämeenlinnan, Lahden, Kouvolan ja Imatran yksiköt.
• Länsi-Suomen osaston johtopaikka sijaitsi Turussa ja osastoon kuuluivat Turun, Tampereen, Porin, Jyväskylän, Kokkolan, Seinäjoen ja Vaasan yksiköt.
• Itä-Suomen osaston johtopaikka sijaitsi Mikkelissä ja osastoon kuuluivat Mikkelin, Kuopion ja Joensuun yksiköt.
• Pohjois-Suomen osaston johtopaikka sijaitsi Oulussa ja osastoon kuuluivat Oulun, Kajaanin, Kemin ja Rovaniemen yksiköt.

Liikenteen valvonta

Viimeisinä aikoinaan liikkuvan poliisin päätehtävänä oli tieliikenteen valvonta ja ohjaus. Valvonta jakautui nopeus-, ajotapa- ja rattijuopumusvalvontaan, raskaan liikenteen valvontaan sekä turvalaitevalvontaan (mm. turvavöiden käyttämättä jättäminen). Liikenteenvalvonnassa käytettiin monipuolista kalustoa, johon kuului autoja, moottoripyöriä, veneitä ja moottorikelkkoja. Tunnuksellisten partioautojen ja -pyörien lisäksi liikkuvalla poliisilla oli käytössään lukuisia tunnuksettomia eli ns. siviiliautoja ja -moottoripyöriä, joissa oli samoja valvontalaitteita kuin muissakin poliisiajoneuvoissa. Näissä ajoneuvoissa oli lisäksi aina tallentava kamera, joiden kuvamateriaalia käytettiin todisteena rikosten selvittämisessä. Siviilipoliisiautoja kuljettivat sekä siviili- että virkapukuiset poliisit.

Poliisitunnuksin varustetut poliisimoottoripyörät olivat useimmiten BMW K 1200 RS ja Yamaha FJR 1300 -merkkisiä suuritehoisia moottoripyöriä, joiden huippunopeus täydessä työvarustuksessa oli 245 km/h (BMW) ja 260 km/h (Yamaha). Tunnuksettomina poliisimoottoripyörinä käytettiin Yamaha YZF1000R Thunderace- ja Yamaha YZF-R1 -moottoripyöriä. Näiden moottoripyörien huippunopeus on jopa 300 km/h ja kiihtyvyys 0-100 km/h noin 3 sekuntia. Moottoripyöräpoliisien tehtävä takaa-ajotilanteissa oli pysyä ajoneuvon perässä ja ohjata autopartioita takaa-ajetun liikkeissä.

Moottoripyöräpoliisi

Liikenneturvallisuuskeskukset

Liikenneturvallisuuskeskukset olivat pääosin vanhan lääninjaon mukaisia, poliisilaitosten organisaatioihin kuuluvia yksiköitä, jotka käsittelivät automaattisen liikennevalvonnan keräämää aineistoa ja sen perusteella tehtävää sakotus- ja huomautustoimintaa. Liikenneturvallisuuskeskus purki kameratolppien kuvia ja tutki onko kuvattu henkilö tunnistettavissa. Keskuksia oli maassa 7, mm. Vaasassa, Ulvilassa ja Hyvinkäällä. Niissä työskenteli poliisimiehiä, siviilihenkilöitä sekä siviilipalvelumiehiä.

Koulutus

Liikkuva poliisi vastasi poliisin ajokoulutuksesta ja miehistöä jatko- ja kertauskoulutettiin joka vuosi ajotaitojen osalta. Tämän ansiosta liikenteessä liikkuvien poliisien ajotaidot pysyivät yllä jatkuvasti. Autoihin liittyvää ajokoulutusta Liikkuva poliisi antoi ympäri vuoden poliisin ajokoulutuskeskuksessa Pieksämäen Naarajärvellä. Moottoripyöräpoliisien perus- ja jatkokoulutusta Liikkuva poliisi järjesti Lopen Räyskälässä.

Muut tehtävät

Liikkuva poliisi hoiti myös kansainvälisten kokousten aikana valtiovieraiden ja heidän turvamiestensä autokuljetusta ja kokouspaikkojen ympäristöjen turvaamisen. Liikkuva poliisi osallistui mm. ASEM-huippukokousten kuljetus- ja turvatoimiin.

Liikkuva poliisi vastasi myös Helsinki-Vantaan lentoaseman poliisitoimesta. Lentoaseman yksikkö oli useita kertoja ollut poliisin lakkautuslistan kärjessä, mutta jatkoi itsenäisenä niin kauan kuin Liikkuva poliisi oli toiminnassa. Yksikön merkitystä jouduttiin pohtimaan, koska se sijaitsi keskellä Vantaan kaupunkia ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen toimialuetta.

Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö huolehti Suomen tasavallan presidentin ja eläkkeellä olevien presidenttien turvallisuudesta. Turvallisuusyksikkö sai virka-apua tehtävänsä hoitamiseksi muilta poliisiviranomaisilta. Myös valtioneuvoston jäsenten ja eduskunnan puhemiehen sekä eräiden valtiovierailujen osallistujien turvallisuudesta huolehtiminen kuului LP:lle.

Tasavallan presidentin käyttämien tilojen turvallisuudesta huolehti turvallisuusyksikkö yhdessä Helsingin poliisilaitoksen ja liikkuvan poliisin Turun yksikön kanssa.

Turvallisuusyksikön päätehtävänä olivat tasavallan presidentin henkilösuojaus- ja kuljetustehtävät sekä erilaiset tuki- ja palvelutoiminnot tasavallan presidentin kanslialle. Henkilösuojauksessa keskityttiin erityisesti turvatoimien ennaltaestävyyteen. Tähän päästiin huolellisella turvatoimien suunnittelulla, turvatoimien taktisella toteuttamisella ja henkilöstön korkealla ammattitaidolla.

Organisaatio

Liikkuvan poliisin organisaatiota uudistettiin vuoden 2010 alussa mm. poistamalla erilliset osastot. Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen osastot korvattiin kolmella maantieteellisesti jaetuilla tulosyksiköllä. Tulosyksiköiden toiminnasta vastasivat tämän jälkeen liikennepoliisitarkastajat. Liikkuvan poliisin päämaja ja johdon esikunta sekä tilannekeskus (Tike) sijaitsivat Helsingin Malmilla, lentoaseman yksikkö Vantaalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja turvallisuusyksikkö Helsingin Meilahdessa tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen yhteydessä.

Päälliköitä

Päälliköinä ovat toimineet muun muassa:

• Pentti Kallio (–1969)
• Knut Aas (1969–1992)
• Teuvo Veijalainen (1992–2006)
• Kari Rantala (2006–2013)

Aiheesta muualla

• Liikkuva poliisi
• Turvallisuusyksikkö
• Liikkuva poliisi siirtyy historiaan, TS (Arkistoitu – Internet Archive)