Esko-Juhani Tennilä
Esko-Juhani Tennilä (s. 10. lokakuuta 1947 Rovaniemi) on suomalainen vasemmistopoliitikko ja entinen kansanedustaja. Eduskunnassa vuodesta 1975 istunut Tennilä oli vuonna 2011 yhdessä kokoomusta edustavan Ilkka Kanervan kanssa silloisista kansanedustajista pisimpään eduskunnassa toiminut edustaja. Tennilä on valittu eduskuntaan neljältä eri listalta (SKDL 1975–1979, oma 1983, Deva 1987, vas. 1991–2011). Hän päätti kansanedustajauransa 2011 päättyneeseen kauteen.[1]
| Esko-Juhani Tennilä | |
|---|---|
 Esko-Juhani Tennilä eduskunnassa 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1947 Rovaniemi |
| Poliitikko | |
| Puolue | Vasemmistoliitto (vas.) |
| Entiset puolueet |
Demokraattinen Vaihtoehto (Deva) Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) |
| Asema | kansanedustaja (1975–2011) |
| Vaalipiiri | Lapin vaalipiiri |
| Kotipaikka | Rovaniemi |
Poliittinen ura Muokkaa
Tennilä tunnetaan entisenä SKP:n vähemmistöläisenä eli taistolaisena.[2] Keväällä 1971 Hämeen Yhteistyö -lehdessä hän kertoi, miten taistolaiset pyrkivät käymään RUK:n saadakseen johtajakoulutusta sosialistisen vallankumouksen varalle[3].
Talvella 1983 SKDL:n Lapin piiriä hallitsi puolueen enemmistön niin sanottu kirveslinja, joka pudotti Tennilän pois puolueen viralliselta eduskuntavaalien ehdokaslistalta pari kuukautta ennen vaaleja, koska hänen katsottiin rikkoneen ryhmäpäätöksiä. Tennilä lähti vaaleihin omalla listallaan ja keräsi miltei 15 000 ääntä, kun SKDL:n viralliselta listalta pääsi eduskuntaan vain yksi ehdokas, Niilo Koskenniemi, selvästi pienemmällä äänimäärällä.
Kesäkuussa 1995 Tennilä erotettiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ja hän perusti vasemmistoryhmän (va-r, ruots. Vänstergruppen, 1995–1998) Mikko Kuopan kanssa. Vähän myöhemmin ryhmään liittyi myös Veijo Puhjo.
Vasemmistoliittoa edustava Tennilä on profiloitunut erityisesti Lapin edustajaksi. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Tennilä keräsi Lapin vaalipiiristä toiseksi suurimman äänimäärän kaikista ehdokkaista,[4] ja kaikista eniten vaaleissa 1979, 1983, 1995, ja 1999.[5] Tennilä tunnetaan myös Suomen Nato-jäsenyyden voimakkaana vastustajana. Eduskunnassa Tennilä oli viimeisellä edustajakaudellaan varsinaisena jäsenenä suuressa valiokunnassa ja varajäsenenä ulkoasianvaliokunnassa. Hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsen.
Tennilä on kaikkien aikojen yhdeksänneksi useimmin täysistunnoissa puhunut kansanedustaja[6].
Ennen eduskuntauraansa Tampereen yliopistosta sosionomiksi valmistunut Tennilä toimi muun muassa Hämeen Yhteistyön ja Ajankohtaisen kakkosen toimittajana.
Esko-Juhani Tennilä oli nuoruudessaan 1960- ja 1970-luvuilla aktiivijalkapalloilija seuroinaan Rovaniemen Reipas ja Karihaaran Tenho sarjatasona III divisioona.
Tennilä on kirjoittanut muun muassa lastenkirjoja ja runoja.
Tennilän tuorein teos on vuonna 2014 julkaistu Jäämeri kutsuu – Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet. Kirja on matkakirjan ja raportin yhdistelmä, jossa Tennilä pohtii Koillisväylän ja Murmanskin alueen taloudellisia mahdollisuuksia Suomen kannalta.
Yksityiselämä Muokkaa
Tennilä on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[7]
Julkaisut Muokkaa
- Maailma punaisempi. Tampere: Prodik, 1971.
- Sorron kahleet. Tampere: Prodik, 1972. ISBN 951-950-035-9.
- Muuttolinnut muuttaa. Rovaniemi: Kassiopeia, 1973. ISBN 951-990-118-3.
- Niin toisenlaista Pohjolaa. Murmanskin alue. Helsinki: Tiedonantajayhdistys, 1981. ISBN 951-956-055-6.
- Tätä koskea ei kahlita. Tampere: Lehtikanava, 1983. ISBN 951-994-595-4.
- Rakastanhan minä tätä maata. Oulu: Pohjoinen, 1985. ISBN 951-749-027-5.
- Eduskuntapäiväkirja. Helsinki: Vastavoima, 1987. ISBN 951-960-002-7.
- Kirsimaavihreää, tiilenpunaista. Helsinki: Vastavoima, 1990. ISBN 951-960-008-6.
- Lokakuu, jälleen. Helsinki: Vastavoima, 1993. ISBN 951-960-009-4.
- Sateenkaaresta vasemmalle. Vasemmistolaisen kansanedustajan muistiinpanoja. Kevät ja kesä 1995. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-114-033-7.
- Metsän väristä en väittele enää. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-114-542-8.
- Ellu eläintenkesyttäjä. Helsinki: Lasten keskus, 1998. ISBN 951-627-206-1.
- Tennilä, Esko-Juhani & Lintunen, Martti: Vuotoksen vuosi. Päiväkirjamerkintöjä ja kuvia. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-115-078-2.
- Ellu pelastaa. Helsinki: Lasten keskus, 2003. ISBN 951-627-424-2.
- Švejkin poika. Kansanedustajan muistikuvia, kuvia ja runoja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-116-404-X.
- Kuulumisia. Pello: Rajalla, 2007. ISBN 978-952-527-155-3.
- Toppari Arkadianmäellä. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39552-3.
- Jäämeri kutsuu – Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet. Helsinki: Into, 2014. ISBN 978-952-264-197-7.
Lähteet Muokkaa
- ↑ Esko-Juhani Tennilä luopuu eduskunnasta Yle Uutiset. Arkistoitu 16.11.2010. Viitattu 13.11.2010.
- ↑ Kylävaara, Ilkka: Taistolaisuuden musta kirja. Tammi, 2004.
- ↑ Kaunismaa, Kari: Keinosen kyydissä Agricola. 19.11.2007. Viitattu 16.4.2011.
- ↑ Tilastokeskus: Valittujen äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 www.stat.fi. 28.3.2003. Viitattu 17.4.2017.
- ↑ Tilastokeskus: Eduskuntavaalitilastoja www.stat.fi. 1945-2019. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Eduskunta | Kukaan ei ole puhunut täysistunnoissa niin paljon kuin he – Tässä ovat 11 kaikkien aikojen puheliainta kansanedustajaa Helsingin Sanomat. 26.6.2022. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ Päättäjän päivä: Esko-Juhani Tennilä halii vaimoaan nukkumaan mennessä Lapin Kansa 08.11.2017
Aiheesta muualla Muokkaa
- Esko-Juhani Tennilä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Esko-Juhani Tennilän haastattelu Istuntosali.net:issä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Esko-Juhani Tennilän haastattelu Iltalehti.fi 23.5.2006 (Arkistoitu – Internet Archive)