Avaa päävalikko
Kirves pölkkyyn lyötynä.

Kirveslinja on käsite, jota on käytetty puhuttaessa Suomen kommunistisen puolueen (SKP) enemmistöläisestä johdosta 1980-luvun alkupuolella, jolloin vähemmistöläiset erotettiin vuosien riitelyn jälkeen kokonaan puolueesta. SKP:n opposition (ns. taistolaiset) mukaan erottamisia ajaneet halusivat "leikata puolueen keskeltä halki kuin puun kirveellä". Nimitys liitetään varsinkin puolueen puheenjohtaja Arvo Aaltoon ja puoluesihteeri Aarno Aitamurtoon.

1970-luvun lopussa SKP:n enemmistön piirissä alkoi nousta yhä voimakkaammaksi käsitys, ettei yhtenäisyystunnuksin esiintynyt puolueoppositio tosiasiassa halunnut yhtenäisyyttä. Tämä näkyi muun muassa vaatimuksena “sääntöjen palauttamisesta”, jolla viitattiin vuoden 1970 sovittuun osapuolisopimukseen, jolla oppositiolle taattiin edustus puolueen päättävissä elimissä. Osa enemmistöläisistä halusi opposition erillistoiminnasta suivaantuneena erottaa koko opposition ja näiden kanssa turhan sopuisiksi ryhtyneet. Enemmistön ja vähemmistön väliin syntyi puolueen hajottamista vastustanut kolmaslinjalaisuus, jota edustanut Jouko Kajanoja toimi SKP:n puheenjohtajana 1982–1984. Kolmaslinjalaiset kuitenkin epäonnistuivat puolueen hajoamisen estämisessä.

Erityisen vahva kannatus kirveslinjalla oli SKP:n Lapin piirissä, josta myös Aalto oli lähtöisin. Oululaisen Kansan Tahto -lehden (SKDL:n pohjoissuomalainen äänenkannattaja) päätoimittaja Into Kangas oli kirveslinjan toinen henkilöitymä. Konkreettinen hajaannus näkyi Lapin piirissä jo ennen koko SKP:n hajoamista, sillä lappilainen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä suljettiin pois SKDL:n listoilta jo eduskuntavaaleissa 1983, vaikka hänet oli jäsenäänestyksessä listoille valittu. Tennilä pääsi eduskuntaan omalta listaltaan, jolloin hänen kannattajansa julistivat kirveen "takavarikoiduksi". Muita tunnettuja kirveslinjalaisia olivat mm. Mikko Ekorre ja Arvo Kemppainen.

Aalto nousi SKP:n puheenjohtajaksi 20. edustajakokouksessa 1984. Tämän jälkeen opposition hallussa olleet puoluejärjestöt erotettiin vuosina 1985–1986 ja vähemmistö joutui vastentahtoisesti lähtemään puolueesta. Kirveslinjalainen puoluejohto tuli myöhemmin tunnetuksi myös huonoista sijoituksista, joiden seurauksena suurin osa puolueen varoista menetettiin. Aalto joutui tämän vuoksi jättämään puheenjohtajan tehtävät 1988.