Alkoholismi

sairaus

Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus (lat. alcoholismus, ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on tila, jossa alkoholin käytön hallintakyky on lopullisesti menetetty. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholismilla tarkoitetaan usein pitkäaikaista tai toistuvaa alkoholin liikakäyttöä.[2] Se vaikuttaa negatiivisesti alkoholistin elämään tapaturmien ja taloudellisten haittojen kautta sekä aiheuttaa terveydellisiä haittoja, kuten loukkaantumisia, maksa- ja pernaongelmia sekä ruoansulatuskanavan syöpiä.

Alkoholismi
Luokitus
ICD-10 F10
ICD-9 303
OMIM 103780
MedlinePlus 000944
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
William Hogarthin Gin Lane

Alkoholistin on mahdotonta kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan ryypiskelyyn (Alcoholismus chronicus). Vuonna 2015 Suomessa oli noin 400 000 alkoholistia[3] eli noin seitsemän prosenttia koko väestöstä. Alkoholismi on periytyvää ja sitä esiintyy tietyissä suvuissa: toiset ihmiset ovat synnynnäisesti alttiimpia alkoholisoitumaan elinympäristöstä riippumatta kuin toiset[4]. Alkoholismi jaetaan kahteen erilaiseen alkoholismin tyyppiin: tyyppiin I ja II. Näistä tyyppi I vastaa ihmisten arkikäsityksiä alkoholin liikakäytöstä ja kehittyy aikuisiällä. Sen sijaan tyyppi II kehittyy useimmiten nuoruudessa ja sisältää impulssikontrollin häiriöitä.

Alkoholismi ja mielenterveys liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu mielenterveysongelma[5], jolloin kysymys on niin sanotusta kaksoisdiagnoosista. Yleinen alkoholistin kaksoisdiagnoosin pari on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka on varsinkin miesten alkoholismiin liittyvä ja liittyy nuoren miehen epäsosiaaliseen alkoholismiin (tyypin II alkoholismi[6]). Alkoholismin ja epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön etiologiset prosessit saattavat olla samat.[7][8] Alkoholistit usein piilottelevat juomistaan[9] ja lupailevat lopettavansa juomisen[10]. Alkoholismi ei ole työkyvyttömyyden peruste, mikäli se ei ole aiheuttanut elimellisiä vikoja. Alkoholismi on yhä useamman työkyvyttömyyseläkkeen syy.[11]

Alkoholin käyttö, suurkulutus ja alkoholismi muokkaa

Vuonna 2007 Suomessa alkoholin kulutus oli 10,5 litraa asukasta kohden vuodessa.[12]

Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholismin suhteen. Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. Tästä huolimatta suurkulutus on monilla tavoilla haitallista ja vaarantaa terveyden. Alkoholin suurkuluttajaksi katsotaan henkilöt, jotka juovat säännöllisesti alkoholia yli riskirajan. Miehillä tämä raja on 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa.[13] Alkoholin terveyshaittojen vähentämiseksi suositellaan raittiutta tai alkoholinkäytön vähentämistä tasolle, josta ei ole keskimäärin haittaa (riskirajana pidetään naisilla 1,5 ja miehillä 3 annosta päivässä). [14] Yksi annos alkoholia on esimerkiksi yksi pieni pullo (0,33 l) keskiolutta tai siideriä, yksi lasi (12 cl) kevyttä viiniä tai drinkki (4 cl) 40 % viinaa.

Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusten kyselytutkimuksen mukaan 10 prosenttia yhdysvaltalaisista alkoholin suurkuluttajista on alkoholisteja. Suurkuluttajiksi määriteltiin vähintään 15 alkoholiannosta viikossa nauttivat miehet ja 8 annosta viikossa nauttivat naiset.[15] Suurkuluttajista kaikkiaan 90 % ei ole alkoholisteja. Tutkituista henkilöistä, jotka ilmoittivat ryyppäävänsä kymmenen kertaa tai useammin kuukaudessa, vain kolmasosa todettiin alkoholisteiksi.[16]

Seuraukset terveydelle muokkaa

Vaikutukset aivoihin ja hermostoon muokkaa

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta.

Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen[17]. Aivojen kudoskato on alkoholisteilla jopa maksakirroosia yleisempi sairaus ja suurkuluttajilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia[17]. Juomisen lopettaminen parantaa suorituskykyä, mutta jos muutokset ovat suuria, täydellistä palautumista entiselle tasolle ei välttämättä enää tapahdu[17].

Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä hermoston vahingoittuminen on mittava terveysongelma ja esimerkiksi valkean aivoaineen kato on alkoholisteilla maksakirroosiakin yleisempää. Valkean aivoaineen kadon oireena on dementiaa, joka voidaan todeta neuropsykologisin testein keskimäärin joka toisella alkoholin suurkuluttajalla. Lievän dementian on toisinaan havaittu korjaantuvan pitkän raittiin kauden aikana. Sen sijaan pikkuaivojen etuosa näyttää tuhoutuvan usein pysyvästi, ja tyypillinen oire alkoholin aiheuttamassa pikkuaivoatrofiassa on kävelyn epävarmuus. Vakavimpia aivovaurioita ovat kuitenkin tapaturmien kautta syntyneet aivovammat, joista yli puolet on saatu juovuksissa. Tapaturmien aiheuttamat aivovammat ovat alkoholisteilla kolme kertaa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi lisää myös aivovaltimotukoksen ja lukinkalvon alaisen vuodon riskiä. Alkoholin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lähes minkä tahansa neurologisen oireen tai löydöksen.[18]

Alkoholin vaikutukset kehoon (englanniksi)

Alkoholi saattaa aiheuttaa runsaasti nautittuna aivovaltimoiden tukoksia ja repeämiä, mikä voi johtaa aivoja vioittavaan hapen puutteeseen. Vahva humalatila voi johtaa aivovaurioon etenkin nuorilla, koska heillä verensokeri laskee liian alas ja aivojen energian saanti estyy[17]. Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen.[19]

Vaikutukset mielenterveyteen muokkaa

Alkoholismi voi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten alkoholipsykoosin. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus eli delirium tremens, joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Toinen alkoholipsykoosin muoto, alkoholiaistiharhaisuus ilmenee elävän tuntuisina aistiharhoina. Deliriumia siihen ei kuulu.

Alkoholin liikakäyttö voi aiheuttaa lisäksi masennusta ja paniikki- tai muita ahdistuneisuushäiriöitä[20]. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa,[21] vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä.[22]

Alkoholisteilla esiintyy normaalia enemmän masennusoireita.[19] Alkoholismissa on aina osana myös psykologinen riippuvuus alkoholiin — ei yksistään fyysinen. Alkoholismia hoidetaankin monesti sekä terapialla että lääkehoidolla.

Somaattisia seurauksia muokkaa

Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi hikoilua, janon tunnetta, sydämen tykytystä, ripulia, suolen huonoa toimintaa ja ummetusta, yleiskunnon laskua tai ennenaikaista vanhenemista.

Alkoholi vaikuttaa myös elimistön hormonijärjestelmään muuttamalla monien umpirauhasten hormonintuotantoa.[18]

Alkoholin runsas käyttö usein tuo mukanaan myös elimellisiä sairauksia kuten rasvamaksaa, myöhemmin alkoholihepatiittia ja maksakirroosia, joilla voi olla dramaattisia vaikutuksia muun muassa tasapainoaisteihin ja näkökykyyn hämärässä.

Alkoholi altistaa myös monille syöville (ks. alkoholi ja syöpä). Runsas alkoholin pitkäaikaiskäyttö altistaa myös sydänlihasvauriolle ja vartalolihasten rappeutumiselle[23]. Suuria annoksia eli 4–6 ravintola-annosta kerralla juovilla on suurentunut riski kuolla sydänkohtaukseen[19].

Alkoholismin lajit muokkaa

 
Yhdysvaltalainen propagandakuva. ”Kuningas Alkoholi ja hänen pääministerinsä”. Pääministerillä tarkoitetaan keskellä sijaitsevaa luurankoa, joka symboloi kuolemaa.

Alkoholismi on tila, jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus.[24][25] Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen ja päättyy usein kuolemaan; erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin, kuolla väkivallan uhrina tai tehdä itsemurha.

Alkoholisairaudet koskettavat tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Tällä hetkellä alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on myös kasvanut viime vuosina. Nuorten osalla tyttöjen alkoholinkäyttö on ylittänyt poikien alkoholinkäytön eräissä ikäryhmissä.

Alkoholiriippuvuus on monille erittäin vaikea katkaista. Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.[24]

Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan.[26] On epäilty, että esimerkiksi I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.[24]

Dipsomania tarkoittaa kausijuopottelua: dipsomaanille tunnusomaista ovat rankat, päiviä tai viikkoja kestävät ryyppyputket, joiden välissä on selviä kausia.

Puliukko (slangiväännöksenä myös pultsari) on kansanomainen nimitys rappioalkoholistille, joka on yhteiskunnasta kokonaan pudonnut henkilö, jolla ei esimerkiksi ole asuntoa ja jonka sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä toisiin alkoholisteihin ja poliisiin. Sana puliukko tulee ruotsin sanasta polityrgubbe ja viittaa rappioalkoholistien tapaan etsiä päihtymistä kaikista saatavilla olevista tuotteista, kuten huonekalukiillotusaineesta ("pulituuri" tai "puli"), jossa kiillottavat aineet olivat spriihin liuotettuja.[27]

Tyypin I alkoholismi muokkaa

Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.

Tyypin II alkoholismi muokkaa

Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[24] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.

Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.

Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja antisosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[24][28] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja "Turmiolan Tommi"[29] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä.

Alkoholismin hoito muokkaa

Alkoholismin hoitoon on kehitetty erityyppisiä hoitomalleja. Hoidossa voidaan yhdistää samanaikaisesti sekä lääkinnällistä että terapeuttista hoitoa parhaan tuloksen saamiseksi.

Terapeuttinen hoito ja vertaistuki muokkaa

Terapeuttisten hoitomuotojen pohjana ovat useimmiten terapeuttisesti toimivat psyykkisen muutoksen ja tuen interventiot, jotka pyrkivät tukemaan muutosta raittiuteen ja auttamaan oppimaan muun tyyppisiä ahdistuksen ja stressin hallintakeinoja kuin alkoholinkäyttö sekä oppimaan muutenkin uusia emootioiden säätelyn muotoja.

Tukea alkoholin käytön lopettamiseen on saatavilla julkisen terveydenhoidon lisäksi sosiaalipuolella päihdehoidon yksiköissä[30] sekä useista yksityisistä säätiöistä ja järjestöistä, joista tunnetuimpia ovat A-klinikkasäätiö ja Anonyymit Alkoholistit. Alcoholics Anonymous eli AA on kansainvälinen vertaistukiyhteisö, jossa alkoholistit pyrkivät saavuttamaan raittiuden ja pysymään raittiina[31]. AA on täysin omavarainen, ja sen toimintaa rahoittavat ainoastaan sen omat jäsenet[32]. A-klinikat tarjoavat hoito- ja kuntoutuspalveluita alkoholisteille sekä tekevät ehkäisevää päihdetyötä. A-klinikat toimivat Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen tuella sekä kuntien rahoittamana[33].

Intiassa on kokeiltu kolmessa viikossa pikakoulutettujen amatööripsykologien tekemää mini-interventiota masennuksen ja alkoholismin hoidossa. Alustavat tulokset ovat lupaavia.[34]

Lääkinnällinen hoito muokkaa

Varsinaisen alkoholinkäytön estämiseen on käytetty ja käytetään muun muassa disulfiraamia (antabus), naltreksonia[35], akamprosaattia[36] ja topiramaattia[37]. Vaikeita tai kohtalaisia akuutteja vieroitusoireita voidaan lääkitä esimerkiksi pitkävaikutteisilla bentsodiatsepiineilla[38].

Interventioihin kuuluvat myös alkoholinkäytön lopettamiseen liittyvien terveysvaurioiden torjuminen muun muassa B1-vitamiinipitoisuuksien huolehtimisella, jotka hoitamattomana voivat johtaa aivovaurioihin. Alkoholismin hoidossa käytetään myös muun muassa mielialalääkkeitä, koska alkoholinkäytön lopettamiseen liittyy usein muun muassa masennusta.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Käypä hoito Alkoholinkäytön diagnoosit
  2. alkoholismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  3. Richert, Heidi & Kuningatar Alkoholi: Pulloposti: Mitä alkoholiriippuvuus on? 27.1.2015. Yle Dokumentit. Viitattu 5.9.2020.
  4. Hyytiä, Petri: Alkoholiriippuvuuden perinnöllisyys Päihdelinkki.fi. 24.4.2017. Viitattu 15.11.2020.
  5. Päihdeasiantuntija: Alkoholismiin yhdistyy useimmiten mielenterveysongelma mtvuutiset.fi. 22.11.2012. Viitattu 15.11.2020.
  6. https://www.duodecimlehti.fi/duo91378
  7. https://www.dovepress.com/antisocial-personality-disorder-among-patients-in-treatment-for-alcoho-peer-reviewed-fulltext-article-SAR
  8. https://link.springer.com/article/10.1007/s11920-002-0008-7
  9. Lääkäri, opiskelija, kiinteistönvälittäjä…9 rohkeaa suomalaista kertoo omilla kasvoillaan, miten he selättivät alkoholismin Ilta-Sanomat. 17.1.2015. Viitattu 15.11.2020.
  10. Alkoholisti fenix-klinikat.fi. 2.8.2018. Viitattu 15.11.2020.
  11. Mari Heikkilä: Alkoholi vie yhä useamman eläkkeelle Mediuutiset. Viitattu 15.11.2020.
  12. Alkoholin kulutuksen kasvu jatkuu Iltasanomat 19.2.2008.
  13. Alkoholinkäytön riskirajat eivät ole samat kuin turvarajat THL, Kentällä tapahtuu 2012.
  14. Alkoholinkäytön riskirajat Terveyskirjasto 10.3.2010.
  15. Only 10% of heavy drinkers are alcoholics, CDC study finds 20.11.2014. NY Daily News. Viitattu 21.11.2014.
  16. Kokkonen, Yrjö: Tutkimus: Vain harva alkoholin suurkuluttaja on alkoholisti Yle Uutiset. 20.11.2014. Viitattu 15.11.2020.
  17. a b c d Paljonko aivosoluja yksi viinapullo tappaa? Kysy mitä vain. Helsingin kaupunginkirjasto 30.6.2010.
  18. a b Sillanaukee, Pekka & Roine, Risto & Seppä, Kaija: Alkoholin aiheuttamat somaattiset vauriot. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1996, 112. vsk, nro 20, s. 1928–. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.11.2020.
  19. a b c Tutkimus: Satunnainenkin humalajuominen vaarantaa terveyden Helsingin Sanomat 21.5.2010.
  20. Oulun yliopisto Nähdä, kuulla ja ymmärtää: Perusterveydenhoidossa toimivien hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta.
  21. Rintala, Jyrki: Kroonisen alkoholialtistuksen vaikutukset aivoihin. Kansanterveyslaitos – KTL. Arkistoitu 9.3.2004. Viitattu 15.11.2020.
  22. Vataja, Risto: Alkoholin käyttöön liittyvä muistisairaus Duodecim – Käypä hoito. 22.9.2016. Viitattu 15.11.2020.
  23. Alkoholi tuhoaa naisten aivot nopeammin kuin miesten YLE 18.5.2005.
  24. a b c d e Kiianmaa, K., Alkoholiriippuvuuden hermostollinen perusta. Duodecim, 2003. 119(24): p. 2494–2500.
  25. Mäkelä, P., Alkoholihaitat: Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät. Duodecim, 2003. 119: p. 2481–2487.
  26. Tupala, Erkki: Väitöskirjat: Alkoholistien aivojen mielihyväkeskuksen toiminta on häiriintynyt Duodecim Terveysportti – Uutiset ja tiedotteet. 24.11.2001. Viitattu 15.11.2020.
  27. Dicco pulituuri Tuotetiedot.
  28. STM, Koko perhe kierteessä: Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi. Helsinki 2007. 80 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, ISSN 1236-2115; 2007:27). 2007, Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö (Yliopistopaino).[1]
  29. Turmiolan Tommin elämäkerta Raittiuden ystävät ry.
  30. Suomi.fi. Terveyspalvelut ja maksut. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  31. Alcoholics Anonymous. Suomen AA - Tietoa AA:sta Etusivu. Viimeksi tarkistettu 05.07.2014.
  32. AA haluaa työskennellä kanssasi Anonyymit Alkoholistit Suomi - Ammattilaisille, Viimeksi tarkistettu 05.07.2014.
  33. A-klinikkasäätiö. A-klinikkasäätiö. Viimeksi tarkistettu 22.06.2013.
  34. Neighbors Treating Neighbors For Depression And Alcoholism npr.org.
  35. Alho, Hannu & Sinclair, John David: Alkoholismin hoito: naltreksonin onnistunut käyttö. Kansanterveyslaitos – KTL. 10.1.2004. Arkistoitu 21.5.2008. Viitattu 15.11.2020.
  36. Akamprosaatti alkoholiriippuvuuden hoidossa Käypä hoito 25.3.2010.
  37. Topiramaatti alkoholiriippuvuuden hoidossa Käypä hoito 25.3.2010.
  38. Mikä lääkkeeksi juomiskierteeseen? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1995. Duodecim. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Seppä, Kaija ym. (toim.): Alkoholiriippuvuus. Hyvä hoito -sarja, Helsinki : Duodecim, 2010.
  • Graham, James: Juoppohullut vallankahvassa: Alkoholismin salattu historia. (The secret history of alcoholism: The story of famous alcoholics and their destructive behavior, 1994.) Suomentanut Heikki Salojärvi. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7159-2.
  • Kojo, Raimo O.: Eroon viinasta: Uudenlaisia näkemyksiä alkoholismista ja siihen suhtautumisesta. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-15174-6.
  • Koistinen, Paavo: Onko yksikin liikaa: Alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-190-2.
  • Koponen, Anne: Vaietut kohtalot: Sikiöaikana päihteille altistuneet lapset. Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö Kotu, 2004. ISBN 951-580-388-8.
  • Kujasalo, Anne & Nykänen, Hannele: Viinin viemää: Nainen alkoholin ansassa. Helsinki: Kirjapaja. Orimattila: Myllyhoitoyhdistys, 2005. ISBN 951-607-216-X.
  • Loiri-Seppä, Lilli (toim.): Selviämistarinoita. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-7722-9.
  • Seppänen, Juhani: Selvästi juovuksissa. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20914-0.
  • Isoviita, Kikka & Nyman-Janatuinen, Eija: Paha tyttö: Koukussa viinaan, miehiin ja työhön. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24945-0.
  • Toiviainen, Seppo: Kantapöydän imu: Juoppokulttuuri valintana ja pakkona. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-1049-4.

Aiheesta muualla muokkaa