Pikajuoksu

urheilumuoto
200 metrin juoksijoita Berliinissä 2009

Pikajuoksu on lyhyen matkan juoksemista kokonaan tai lähes maksimivauhdilla. Pikajuoksulajit ovat osa yleisurheilua, ja moni niistä on olympialaji. Pikajuoksumatkoja ovat enintään 400 metrin mittaiset matkat: yleisimmin juostuja ovat 60:n, 100:n, 200:n ja 400 metrin juoksut.[1] 4 × 100 metrin viestijuoksussa eli pikaviestissä juostaan neljä 100 metrin osuutta, ja 4 × 400 metrin viestijuoksussa neljä 400 metrin osuutta.[2] Myös pika-aidat voidaan lukea pikajuoksuksi.[3]

VaiheetMuokkaa

Pikajuoksuissa jokainen juoksija juoksee koko matkan omalla radallaan. 100 metriä juostaan yleisurheiluradan etusuoralla, ja sitä pidemmillä matkoilla juostaan lisäksi kaarteessa.[1]

 
Lähtötelineistä ponnistamalla pikajuoksija pääsee nopeasti vauhtiin.

Pikajuoksijat lähtevät lähtötelineistä. Lähtö tapahtuu kolmessa vaiheessa: ensin polvi maassa ("paikoillenne"), sitten sormien varassa ("valmiit") ja lopuksi lähtölaukauksen myötä matkaan. Lähtötelineiden avulla juoksija pystyy syöksähtämään suoraan eteenpäin ja kiihdyttämään nopeasti.[1]

Kiihdytysvaihe kestää juoksijalla keskimäärin viisi sekuntia, mikä huippujuoksijoilla vastaa 30–40 metriä.[1][4] Kiihdytysvaihe juostaan etukenossa, jotta juoksija pystyy iskemään ponnistavan jalan radalle vain vähän painopisteen etupuolelle ja saamaan aikaan nopean ja terävästi eteenpäin suuntautuvan työnnön. Kiihdytysvaiheessa juoksija pyrkii koko ajan lisäämään askeltiheyttään ja askelpituuttaan.[5]

Pikajuoksija pyrkii saavuttamaan nopeasti maksiminopeutensa ja pitämään sitä yllä mahdollisimman pitkään. Maksiminopeudella juoksu on mahdollista 7–10 sekunnin ajan, kun lihasten kreatiinifosfaattivarastoja riittää muodostamaan lihastyön välitöntä energialähdettä adenosiinitrifosfaattia. Sen loputtua juoksijan vauhti alkaa hidastua. Erittäin intensiivistä lihastyötä juoksija voi tehdä kaikkiaan 20 sekunnin ajan, joka on 200 metrin juoksun kestoaika maailman huipputasolla.[6]

Maksiminopeusvaiheessa juoksija juoksee täyttä vauhtia pystysuorassa ja rentona. Täysivauhtiselle pikajuoksulle on ominaista päkiän osuminen maahan ensin, voimakkaat käsivarsien ristikkäisliikkeet ja lyhyt ponnistusvaihe. Parhailla pikajuoksijoilla ponnistava jalka koskettaa maata kerrallaan vain 0,08–0,09 sekunnin ajan. Täysivauhtisen juoksuaskeleen lentovaihe kestää noin 0,12 sekuntia.[7] Parhaiden miespikajuoksijoiden askeltiheys on yli 5 askelta sekunnissa, parhaiden naisten noin 4,8–4,9 askelta sekunnissa.[8]

Maalintulossa juoksija taivuttaa käsivartensa taakse, jotta pää ja hartiat painuvat eteen maalilinjan yli.[1]

Vaatimukset juoksijaltaMuokkaa

Pikajuoksijalta vaaditaan paljon nopeita lihassoluja ja lihasvoimaa sekä juoksumatkan kasvaessa tarvittavaa nopeuskestävyyttä. Myös ylävartalon on oltava vahva, sillä heiluvat kädet tuottavat jalkojen tuottamalle liikevoimalle vastavoiman.[1] Oikean juoksutekniikan varma hallitseminen maksimivauhdissa on oleellista.[9] Nopea luontainen reaktiokyky lyhentää lähtölaukauksen ja lähdön välistä reaktioaikaa.[10]

60 metrin matka suosii nopeita lähtijöitä ja kiihdyttäjiä. 100 metriä on pikajuoksun kuninkuuslaji, jolla nopeinta kutsutaan "maailman nopemmaksi ihmiseksi". 100 metrin juoksijan on saavutettava huippuvauhtinsa nopeasti ja säilytettävä se pitkään. 200 metrillä tarvitaan lisäksi kaarrejuoksun tuottaman keskipakoisvoiman hallintaa ja voimien riittävyyden myös loppumatkalle. 400 metriä on nopeuskestävyyslaji, jossa vauhdin säätely on tärkeää. Matkalla juoksija joutuu taistelemaan maitohapon hidastavia vaikutuksia vastaan.[1]

OlosuhteetMuokkaa

Kova ratapohja on paras nopeiden aikojen saavuttamiseksi. Myötätuuli parantaa aikaa. Juoksijat käyttävät aerodynaamista haalaritrikoota ja erittäin kevyitä kenkiä, joissa on pitoa varten enintään 9 millimetrin piikit ja pitkä kapea pohja. Juoksijat eivät yleensä käytä sukkia.[1]

LähteetMuokkaa

  • Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka. (alkuteos: The Sports Book, 2015). Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7.
  • Torim, Hans: Pika- ja aitajuoksut: Tekniikka ja nuorten valmennus. Suomentanut Westergård, Jali. TUL:n Yleisurheilun Tuki ry., 1991. ISBN 952-90-3425-3.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Suuri urheilulajikirja 2016, s. 48–49.
  2. Suuri urheilulajikirja 2016, s. 50.
  3. Torim 1991, s. 6.
  4. Torim 1991, s. 8–9.
  5. Torim 1991, s. 39.
  6. Torim 1991, s. 6–7.
  7. Torim 1991, s. 11–14.
  8. Torim 1991, s. 29.
  9. Torim 1991, s. 51.
  10. Torim 1991, s. 49.