Avaa päävalikko

Nokea ja kultaa on Edvin Laineen ohjaama suomalainen näytelmäelokuva vuodelta 1945.

Nokea ja kultaa
Veli-Matti Kaitala näyttelee Riston roolin.
Veli-Matti Kaitala näyttelee Riston roolin.
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Olavi Veistäjä
Perustuu Toivo Kauppisen aiheeseen
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Felix Forsman
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Jaakko Hurme
Pääosat Ansa Ikonen
Edvin Laine
Veli-Matti
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 21. lokakuuta 1945
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 3 073 503 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pelastusarmeijan luutnantti saa hoidettavakseen väkivaltaisten sijaisvanhempien luota karanneen pojan tapauksen. Pojan hoiviinsa ottanutta satamajätkää yritetään lavastaa salakuljettajaksi. Yhdessä satamajätkän kanssa neuvokas poika pyrkii saamaan asiat mieleiselleen tolalle. Luutnantti joutuu kamppailemaan omantuntonsa kanssa.

Elokuva on Laineen kolmas ohjaus[1]. Televisiossa Nokea ja kultaa esitettiin ensi kerran 18. maaliskuuta 1966. Elokuva on mustavalkoinen.

NäyttelijätMuokkaa

 Ansa Ikonen  … Sirkka, pelastusarmeijan ltn.  
 Edvin Laine  … Laiska-Jammu, Jalmari Aaltonen  
 Veli-Matti Kaitala  … Risto Muuranen  
 Uuno Laakso  … Ryyppy-Ville  
 Thure Bahne  … Klaus Vaheri  
 Enni Rekola  … Pirkit  
 Matti Aulos  … työnjohtaja Virta  
 Arvi Tuomi  … pelastusarmeijan majuri  
 Rafael Pihlaja  … poliisikomisario  
 Jalmari Rinne  … Siltanen  
 Evald Terho  … Ruotu-Roope  
 Anni Rönkkö  … Riston kasvatusäiti  
 Aku Peltonen  … Esa Laakso, Riston kasvatusisä  
 Vili Järe  … Kemiläinen  
 Pirkko Raitio  … "Pelastusrenkaan" emäntä  
 Veikko Linna  … tulliviskaali  
 Pikku Ritva  … Liisa  
 Einari Ketola  … laulava merimies  
 Juhani Turunen  … Kallu  
 Yrjö Sylberg  … Esa Laakson kaveri  
 Edvin Ruotsalainen  … siviilipukuinen etsivä  
 Olavi Vepsäläinen     
 Aarne Orri  … Joose  
 Ossi Korhonen  … satamatyömies Huttunen  
 Toivo Lahti  … mies "Pelastusrenkaassa"  
 Rauha Puntti  … kemikaliokaupan myyjä  
 Anton Soini     
 Hannes Veivo     

JuoniMuokkaa

Kasvatuskodistaan karannut pikkupoika Risto Muuranen kohtaa satamajätkä Jalmari Aaltosen eli Laiska-Jammun ja haluaa jäädä tämän luo asumaan. Riston äiti asuu Kanadassa, isästä ei ole tietoakaan. Kasvatusvanhempiensa, Esa ja Miina Laakson kanssa poika ei tule toimeen. Pelastusarmeijan luutnantti Sirkka Lehmus etsii Ristoa Miinan toimeksiannosta. Merimieskapakassa Sirkka tapaa entisen miesystävänsä, Klausin. Jammu ja Risto tulevat kapakkaan ja ajavat Klaun tiehensä; mies nimittäin haluaisi Sirkan takaisin ja käyttäytyy tätä kohtaan väkivaltaisesti. Klaus on ryhtynyt salakuljetusliigan pomoksi. Risto kertoo Sirkalle, että hän pakeni Laaksoilta, sillä kasvatti-isä oli väkivaltainen. Poika poistuu kapakasta. Jammu ja Risto jatkavat sopuisaa yhteiseloaan. Saapa Jammu säännöllisen työpaikankin.

Tullimiehet ja poliisi kiinnittävät huomiota satamassa tapahtuvaan salakuljetukseen. Työnjohtaja Eemeli Virta on mukana salakuljetuksessa. Virkavallan suurennuslasin alla on Merilokki-laiva. Pelastusarmeijan majurin mukaan Riston on palattava kotiin, vaikka huonoonkin. Sirkka tähdentää Jammulle, että Laaksoilla on juridinen oikeus Ristoon. Jammu saa Riston lopulta palaamaan kasvatuskotiinsa. Käy ilmi, että Sirkalla on ollut samankaltainen lapsuus kuin Ristolla ja hän löysi turvapaikan Pelastusarmeijasta. Kantautuu uutinen Riston äidin kuolemasta. Laaksot tuhlaavat pojan kasvatukseen testamentatut varat. Risto karkaa pian uudelleen sijaisperheestään.

Risto pujahtaa lähtöä tekevään Merilokkiin, sillä hän aikoo merille. Poika kuulee, että salakuljettajat ovat lavastamassa Jammua syylliseksi rötöksiinsä. Kun Jammu yrittää noutaa Ristoa laivasta, hän joutuu tullimiesten pidättämäksi. Poliisikuulustelussa hän vannoo olevansa syytön salakuljetukseen ja lupaa avustaa poliiseja. Jammu pääsee karkaamaan poliiseilta ja löytää pian Riston, joka on paennut uimalla maihin. Sirkka ei usko Jammua ja Ristoa koskevia panetteluja. Kun hän jälleen tapaa heidät, kolmikko menee yhdessä poliisin luo oikaisemaan väärinkäsityksiä. Poliisi pääsee salakuljettajien jäljille. Pakotohinassa Klaus tuikkaa työkaluvajan tuleen yrittäessään hävittää häntä vastaan todistavan muistikirjansa. Jammu on sisällä kirjaa etsimässä ja onnistuu pääsemään ulos juuri ennen kuin vaja räjähtää. Salakuljettajat saadaan pidätettyä. Ristoa odottaa puolestaan tulevaisuus Jammun ja Sirkan kasvattilapsena.

ArviotMuokkaa

Aikalaiskriitikot pitivät Nokea ja kultaa -teosta taiteellisesti melko ansiokkaana. Suomen Sosialidemokraatin kriitikko arvioi sen "kiitettäväksi ja arvokkaaksi yritykseksi" vaikkei suinkaan "täydelliseksi elokuvaluomukseksi". Uuden Suomen kriitikon mukaan elokuva oli pintapuolinen ja tyylillisesti pyhäkoulukertomus, mutta hän jatkoi: " --- juttu on kuvattu siksi hyvällä maulla ja siihen liittyy siksi paljon lämmintä, inhimillistä huumoria, että kolportaasimaisuus ei pahastikaan häiritse." Laineen ohjaustyötä kehuttiin. Myös musiikki sai myönteistä huomiota. Näyttelijöistä Veli-Matti sai erityiskiitosta. Häntä pidettiin todellisena löytönä.[2]

Myöhemmin on kriitiikissä todettu elokuvan vahvimmaksi anniksi luontevat näyttelijät ja kuvaus.[1]

HuomioitaMuokkaa

Nokea ja kultaa kuvattiin kesällä ja syksyllä 1945. Satamaa esitti Jätkäsaaren satama Helsingissä. Studiona toimi SF-studio.[3]

Veli-Matti Kaitala (1935–1978) löydettiin Riston rooliin sanomalehti-ilmoituksella, johon vastasi kaikkiaan 250 hakijaa. Hän oli mukana kuudessa elokuvassa 1940-luvun loppupuoliskolla ja vielä vuonna 1955 Laineen Tuntematon sotilas -filmatisoinnissa. Toinen lapsitähti oli yhdeksänvuotias Ritva Åberg (s. 16. elokuuta 1936), joka näytteli rinnakkaisnimillä Pikku Ritva ja Ritva-Leena kaikkiaan viidessä elokuvassa vuosina 1945–1949. Eeva-Kaarina Volaselle Nokea ja kultaa oli ensimmäinen elokuva, jossa hän näytteli, mutta hänen osuutensa leikattiin pois. Niinpä Volasen valkokangasdebyytiksi tuli elokuussa 1946 ensi-iltansa saanut Synnin jäljet. Edvin Laineen veljelle Aarnelle sivuosa poliisina oli ensimmäinen elokuvarooli.[4]

Helsingissä Nokea ja kultaa ei saavuttanut yleisön suosiota, mutta muissa kaupungeissa vastaanotto oli huomattavasti parempi. Elokuva myytiin Ruotsiin ja Tanskaan.[4]

Lähteet ja viitteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b AL: Nokea ja kultaa, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 4/2013 sivu 28
  2. Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 464 ja 465
  3. Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 462
  4. a b Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 17.2.2012

Aiheesta muuallaMuokkaa