Salakuljetus
Salakuljetus on tavaran tai ihmisten laitonta kuljetusta maasta toiseen. Salakuljetuksen tarkoituksena voi olla välttää verojen ja tullien maksu, kuljettaa laitonta tavaraa, tai viedä ihmisiä paikkoihin, joihin he eivät saisi mennä.[1]
Tavarat ja menetelmät muokkaa
Yleisiä salakuljetettavia asioita ovat huumeet, aseet, räjähteet, väärennetyt dokumentit, ihmiset, eläimet tai eläintuotteet, kasvit, arvokkaat metallit, mineraalit tai jalokivet, väärennetyt luksustuotteet, taide, antiikki, elimet, lääketarvikkeet, savukkeet, alkoholi ja äidinmaidonkorvike.[1]
Joskus itse tavaran kuljetus rajan yli on rikollista, mutta monesti salakuljetettava tavara on myös laiton tai vaarallinen. Suoranaisen vaarallisuutensa lisäksi salakuljetettuja tavaroita käytetään usein rikollisiin tarkoituksiin tai jopa terrorismiin. Salakuljetettavat ihmiset voivat saapua maahan ilman henkilödokumentteja ja turvallisuusarviota, eivätkä he maksa veroja. Aiheuttamansa turvallisuusriskin vuoksi salakuljetusta valvotaankin tarkasti valtionrajoilla, satamissa ja myös valtioiden sisällä.[1]
Salakuljetuksen edellytys on se, että salakuljetettavalle tavaralle on kysyntää kohdemaassa. Tavara usein myydään, mutta joskus se tulee omaan käyttöön tai lahjaksi. Ihmisten salakuljetuksessa on usein kyse ihmiskaupasta, maahantulotoimenpiteiden välttämisestä, paosta, sairaudesta tai rikolliseen toimintaan osallistumisesta.[1]
Salakuljetus voi tapahtua monenlaisella kulkuneuvolla ja erilaisten maahantulopaikkojen kautta. Jotkut salakuljettajat käyttävät rajan alittavia tunneleita. Tavara voidaan naamioida, piilottaa taskuun, kehoon tai kulkuneuvoon, tai laillisesti tuotujen tavaroiden joukkoon. Jotkin salakuljettajien käyttämät kulkuneuvot on modifioitu salakuljettamista ajatellen lisäämällä niihin piilotuspaikkoja. Suurten ja vaikeasti piilotettavien tavaroiden, kuten autojen, salakuljetus tapahtuu väärentämällä maahantuontipaperit, jotka ilmaisevat tavaran verotuksen tai käyttötarkoituksen. Salakuljetusta helpotetaan joskus viranomaisten lahjonnalla.[1]
Historia muokkaa
Salakuljetuksen kultakausi oli 1700-luvulla. Tällöin esimerkiksi Britanniaan tuotiin laittomasti teetä, tupakkaa, mausteita, silkkiä ja alkoholia enemmän kuin laillisesti. Samaan aikaan Ranskassa salakuljetettiin erityisesti tupakkaa ja suolaa, joiden lailliseen kauppaan oli asetettu suuret verot. Seuraavalla vuosisadalla Kiina pyrki lopettamaan maahan laittomasti tuodun oopiumin kaupan, jolloin Iso-Britannia aloitti oopiumisodan Kiinaa vastaan vuonna 1839 ja pakotti Kiinan avaamaan satamasta oppiumin tuonnille. Samaan aikaan Intiassa salakuljetettiin suolaa osavaltiosta toiseen verojen välttelemiseksi. Myös Espanjan ja Gibraltarin välisellä kapealla rajalla kuljetettiin suuret määrät tavaraa laittomasti siitä alkaen, kun Britannia otti alueen haltuunsa vuonna 1704. Useissa maissa yritettiin 1900-luvulla kieltää alkoholin kauppa (kieltolaki), mikä johti laajaan salakuljetukseen esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla.[2]
Viinan salakuljetus Itämeren maista Lappiin oli ammattimaisesti organisoitua toimintaa. Suomella ja Ruotsilla on pitkä yhteinen raja ja rajajoki Tornionjoki, jonka valvonta on tuottanut ongelmia. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen Suomesta salakuljetettiin Ruotsiin turkkeja, hiihtokenkiä, rukkasia, voita ja lihaa ja muita elintarvikkeita. Ruotsista salakuljetettiin vastaavasti Suomeen kahvia, sokeria ja muita "elintasotavaroita".
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Breen, Clairissa D. (toim. Arrigo, Bruce A.): ”Smuggling”, The Sage Encyclopedia of Surveillance, Security, and Privacy, s. 922–925. Sage, 2018. ISBN 9781483359946.
- ↑ ”Salakuljetus”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6024. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
Kirjallisuutta muokkaa
- Peura, Kaija & Peura, Paavo: Joppareita, tullihurttia ja rajakyyliä: salakuljetusta Tornionlaaksossa sodan jälkeen. Pello: Jopparien perinneyhdistys, 2001. ISBN 952-5271-05-6.
- Potter, Matt: Salainen lasti: Maailman vaarallisimmat salakuljettajat. (Outlaws Inc: Flying with the World's Most Dangerous Smugglers, 2011.) Suomennos: Jyrki Kiiskinen. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 951-3-16300-8.
- Antti Vehkaperä: Jopparin jenkka, Oy Edita Ab, 1996, ISBN 952-90-7332-1.
- Juha Ylimaunu: Kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta Kemi-Tornion rannikolla, Tornionlaakson vuosikirja 1995, ISSN 0787-197X, s. 89-119.
- ”Poliisi rehellisten rikollisten suosijana: Etsivä keskuspoliisi ja Kannaksen vapaakauppa-alue (kirj. Kauko I. Rumpunen)”, Minä vakooja: vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus, s. 21-29. Helsinki: Valitut palat - Reader's Digest, 2007. ISBN 978-951-584-771-3. (suomeksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Salakuljettaja muistelee, Ylen Elävä arkisto
- VICELAND: Black Market, Yle Areena
- Tutkimus alkoholin salakuljetuksesta kieltolain aikana Perämerellä