Kuollut mies kummittelee

vuoden 1952 elokuva

Kuollut mies kummittelee on Jorma Nortimon ohjaama elokuva vuodelta 1952. Elokuva on kolmas ja viimeinen Simo Penttilän omien tarinoidensa pohjalta käsikirjoittamasta Kuollut mies -sarjan elokuvasta.[1] Tekijöinä ovat uusi tuotantoyhtiö ja uusi ohjaaja.[2]

Kuollut mies kummittelee
Kuollut mies k.jpg
Ohjaaja Jorma Nortimo
Käsikirjoittaja Jorma Nortimo
Simo Penttilä
Perustuu Simo Penttilän aiheeseen, 1951
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Pentti Unho
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Joel Rinne
Hilkka Helinä
Reino Valkama
Mai-Brit Heljo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF
Ensi-ilta 7. maaliskuuta 1952
Kesto 77 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Kuollut mies vihastuu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Elokuvassa eversti evp. Sarmo (Joel Rinne) selvittelee kuolleen miehen Helsinkiin toimittaman sormuksen arvoitusta, kun sormuksen saajiksi osoitetut eteläamerikkalaisten valtioiden ”Bindoran”, ”Bolivarin”, ”Punta Negran” ja ”Costa Rosan” konsulit alkavat saada murhauhkauksia.[3] Arvokasta maapalaa tavoittelevat konnat epäonnistuvat yrityksessään.[2]

NäyttelijätMuokkaa

 Joel Rinne  Rainer Sarmo, eversti evp.  
 Hilkka Helinä  Kirsti Ström  
 Reino Valkama  Mikko Vehmer, kapteeni evp.  
 Mai-Brit Heljo  Irma Porri  
 Paavo Jännes  pääkonsuli Porri  
 Jalmari Rinne  konsuli Viira  
 Aarne Laine  konsuli Luode  
 Siiri Angerkoski  rouva Holopainen, eversti Sarmon ja kapteeni Vehmerin kotiapulainen  
 Arvo Lehesmaa  konsuli Oskar Karlio  
 Thure Bahne  Herbert Herzog  
 Jorma Nortimo  Don Gonzales  
 Kauko Vuorensola  Reikko  
 Ekke Hämäläinen  ”Tohtori” Timo Muura  
 Uuno Montonen   hotelli Plazan portieeri  
 Matti Lehtelä   ravintola Kalastajatorpan vahtimestari Hyrkki  
 Pentti Irjala   ranskalaishotellin portieeri  

TuotantoMuokkaa

Ohjaaja Nortimo esiintyy elokuvan alkupuolella pienessä roolissa. Atomipommin valmistusaine uraani saa repliikeissä ajankohtaan sopivia viittauksia. Samoin mainitaan euroopanmestaruuden voittanut Elis Ask. Elokuvan yleisömenestys oli vaatimaton.[4]

ArviotMuokkaa

Arvioijat eivät juuri innostuneet elokuvasta, joskin käsikirjoitusta kiitettiin melko yleisesti paremmaksi kuin itse elokuvaa. Esimerkiksi Olavi Veistäjän (Aamulehti) mielestä sitä ei ollut osattu hyödyntää riittävästi: ”Tavallisestihan juuri käsikirjoitus on suomalaisen filmin heikko kohta, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastainen: aiheesta olisi saanut paljon paremman elokuvan.”[5]

Pertti Avola (Helsingin Sanomat) pitää Nortimon ohjausta löysänä. Hän pitää kuitenkin sarjan elokuvia kiinnostavina ”vanhan kotimaisen jännitysviihteen huipaisasti vanhentuneina edustajina”.[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kuollut mies rakastuu. Yle.fi. Viitattu 4.6.2011.
  2. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 17.10.2011, s. D 5.
  3. Laelma, Jyrki: Illan leffat. Iltalehti, 1.8.2009, nro 58.
  4. Kuollut mies kummittelee Elonetissä Taustaa. Viitattu 5.3.2014.
  5. Kuollut mies kummittelee Elonetissä Lehdistöarvio. Viitattu 5.3.2014.
  6. Avola, Pertti: Kuollut mies tekee paluun. Tv & radio, Helsingin Sanomat 5.3.2014, s. B 21.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.