Laitakaupungin laulu
Laitakaupungin laulu on Edvin Laineen ohjaama suomalainen draamaelokuva, joka valmistui vuonna 1948. Elokuvan käsikirjoituksen laati Olavi Vesistö eli Olavi Veistäjä. Käsikirjoituksen muokkaustyöhön osallistui tiettävästi myös Laineen serkku kirjailija Toivo Kauppinen eli nimimerkki Topias.[1]
| Laitakaupungin laulu | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Olavi Vesistö |
| Tuottaja | Toivo Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Kuvaaja | Felix Forsman |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja |
Karl Fager Jaakko Hurme |
| Pääosat |
Tauno Palo Ansa Ikonen Aku Korhonen Mirjam Novero |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 5. maaliskuuta 1948 |
| Kesto | 73 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuvan aiheena on surullinen perhetarina ja sen ehtäväksi on arvioitu köyhälistökortteleissa tehtävän huoltotyön merkityksen korostaminen.[2] Pääosissa ovat Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Paatoksellisessa melodraamassa näyttelee myös Ella Eronen kapakanpitäjää yhdessä harvoista elokuvarooleistaan.[3]
Juoni muokkaa
Elokuva sijoittuu 1940-luvun suomalaiseen alamaailmaan, jonka kujilla rikollisuus on huipussaan. Huoltotarkkaaja Helmi Heino (Ansa Ikonen) saapuu tällaiselle kadulle ja tutustuu kujien asukkaisiin. Myöhemmin hän kohtaa rikollisjoukkoa johtavan Jukka Kyrön (Tauno Palo), joka ihastuu häneen.[4]
Helmi kuitenkin torjuu Kyrön yritykset lähemmästä tuttavuudesta. Tilanteeseen sotkeutuvat myös Jukan mykkä vaimo Aliina (Mirjam Novero), mustasukkainen rakastajatar Juudit (Ella Eronen) ja Jukan poika Reino (Veli-Matti Kaitala). Jukka yrittää muuttaa tapansa Helmin avulla, mutta se osoittautuu odotettua vaikeammaksi.[4]
Näyttelijät muokkaa
| Ansa Ikonen | … | Helmi Heino, huoltotarkkailija |
| Tauno Palo | … | Jukka Kyrö |
| Aku Korhonen | … | Sokea-Hanski |
| Mirjam Novero | … | Aliina Kyrö |
| Ella Eronen | … | Juudit |
| Arvo Lehesmaa | … | Fransu Byman, liikemies ja runoilija |
| Wilho Ilmari | … | oikeuden puheenjohtaja |
| Trina Taipale | … | Raili, Hanskin tytär |
| Elna Hellman | … | torikauppias Matilda Kivinen |
| Veli-Matti | … | Reino Kyrö |
| Leo Mikander | … | Yrjö |
| Enni Rekola | … | neiti Johansson |
| Jalmari Rinne | … | syyttäjä |
| Uuno Montonen | … | poliisi Muhonen |
| Rauha Rentola | … | Esteri |
| Toivo Lahti | … | Leski-Aleksi |
| Helge Ranin | … | lääkäri |
| Olga Tainio | … | huoltovirkailija |
| Urho Lahti | … | puolustusasianajaja |
| Tarmo Manni | … | konstaapeli Virtanen |
| Topo Leistelä | … | Jere |
| Veikko Uusimäki | … | Väinö Karttunen, "Lukko-Väiski" |
Palkinnot muokkaa
Arvostelut muokkaa
Jotkut kriitikot pitivät elokuvaa kunnianhimoisena ja tunnelmaltaan vahvana, mutta moittivat sitä samalla teennäiseksi ja kulissimaiseksi[4]. Felix Forsmanin kuvaus on saanut kiitosta.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 23.4.2013
- ↑ a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 40/2011 s. 13.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 10.10.2011, s. D 5.
- ↑ a b c Sisältöseloste ja aikalaisarviot. Elonet.fi. Viitattu 23.4.2013.
- ↑ a b Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 331–332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laitakaupungin valot Ylen sivuilla (Arkistoitu versio, Archive.org)
- Laitakaupungin laulu Elonet.