Majuri maantieltä

vuoden 1954 elokuva

Majuri maantieltä on Ossi Elstelän ohjaama rillumarei-tyyppinen[1] farssielokuva vuodelta 1954. Väärinkäsityksiin perustuvista kommelluksista kertovan elokuvan[2] tekee historiallisesti mielenkiintoiseksi se, että Puolustusvoimien ylin johto suuttui elokuvasta ja kieltäytyi myöhemmin kaikesta yhteistyöstä elokuvan tuottaneen Suomen Filmiteollisuuden kanssa sen kuvatessa Tuntematon sotilas -elokuvaa. Varsin lyhyessä elokuvassa on muutamia iltamanumeroita[2].

Majuri maantieltä
Elokuvan juliste, Osmo K. Oksanen, 1954.
Elokuvan juliste, Osmo K. Oksanen, 1954.
Ohjaaja Ossi Elstelä
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Pentti Valkeala
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Martti Niemi
Armas Jokio
Siiri Angerkoski
Kullervo Kalske
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1954
Kesto 66 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tarina

muokkaa

Masa Pikkarainen (Masa Niemi) on sympaattinen pieni kulkuri,[2] joka ajautuu varuskuntaan ja saa sattumalta ylleen majurin univormun. Upseerit olettavat hänen olevan tarkastava upseeri, jonka saapumisesta varuskuntaan he ovat kuulleet huhuja. Pikkaraisella on mukanaan romanimies, jonka uskotaan olevan hänen adjutanttinsa. Heimonsa tavoille uskollisena tämä suunnistaa hevostalleille Niemen lähtiessä kohti erinäisiä kommelluksia ympäri varuskuntaa. Niemi käy muun muassa saunassa, jossa joutuu pienen kokonsa vuoksi varusmiesten pilkan kohteeksi, mutta nämä kauhistuvat, kun näkevät hänen pukeutuvan majurin univormuun.

Romanimiestä esittävä Armas Jokio poikkeaa markkinoille kauppaamaan armeijan hevosta, jonka onnistuu useammalla peräkkäisellä kaupalla ostamaan takaisin ja saamaan vieläpä yhden hevosen lisää. Elokuva etenee Reino Helismaan käsikirjoituksen pohjalta kömpelösti kohtauksesta toiseen, kunnes loppuhuipentumana nähdään Masa Niemen kaksoisrooli omana kaksoisveljenään, joka todellakin on varuskuntaan tarkastukselle saapunut upseeri. Tässä vaiheessa kulkuri on paljastunut, mutta veljekset kohtaavat lämpimissä merkeissä.

Kulkuriveli lähtee varuskunnasta jatkamaan huoletonta elämäänsä. Romanimiehen palatessa markkinoilta hevosineen ei kulkuriveljensä näköinen upseeri luonnollisesti tunne romanimiestä. Romanimies, joka on tällä välin saanut vaimonsa mukaan, ei voi ymmärtää kulkuriksi edelleen luulemansa upseerin tylyä käytöstä vaan poistuu varuskunnasta tuhahdellen palautettuaan armeijalle kuuluvan hevosen.

Näyttelijät

muokkaa
 Masa Niemi  kulkuri Masa Pikkarainen / majuri Mikko Pikkarainen  
 Armas Jokio  Aleksi Lindman, "Pikku-Aleksi"  
 Siiri Angerkoski  Jenny Lindman  
 Kullervo Kalske  kapteeni Jaakko Koivula, komppanian päällikkö  
 Sirkka-Liisa Wilén  Annikki Koivula, Jaakon sisar  
 Juha Eirto  kersantti Pekka Roihu  
 Orvokki Vesaranta  Liisa Koivula, Jaakon sisar  
 Arttu Suuntala  luutnantti Lennart Touhu, talousupseeri  
 Irja Kuusla  Irja, keittäjätär  
 Arvo Kuusla  sotamies Rymyläinen, tallipäivystäjä  
 Paavo Hukkinen  sotamies Kukko, tallipäivystäjä  
Kreditoimattomat näyttelijät
 Hannes Veivo  vääpeli komppanian toimistossa  
 Eino Noponen  kersantti Noponen, rättimikko  
 Tauno Söder  sotilas saunan pukuhuoneessa  
 Rainer Karvinen  sotilas saunan pukuhuoneessa  
 Anton Soini  orin myyjä torilla  
 Hannes Jantunen  orin myyntiä seuraava mies  
 Uljas Kandolin  2. hevosen myyjä torilla  
 Sointu Kouvo  nainen upseerikasinolla  
 Katri Linna  nainen upseerikasinolla  
 Laila Rihte  nainen upseerikasinolla  
 Matti Tapio  sotilasmestari Jumppanen  
 Alpo Ahonen  tanssiva mies aliupseerikerholla  
 Reijo Kallio  kitaristi  
 Vladimir Kopteff  alttosaksofonisti  
 Toivo Laine  harmonikansoittaja  
 Ylermi Kosonen  kontrabasisti  
 Leo Lastumäki  mies aliupseerikerhon iltamayleisössä  
 Nils Hedengren  fakiiri Kronblom  
 Pentti Auer  vänrikki Auer, päivystäjä intendentuuriosastolla Helsingissä  
 Pertti Palo  vänrikki majuri Mikko Pikkaraisen seurassa  

Vaikutukset

muokkaa

Puolustusvoimien ylin johto suuttui elokuvasta. Puolustusvoimat kieltäytyi myöhemmin kaikesta yhteistyöstä Suomen Filmiteollisuuden kanssa sen kuvatessa Tuntematonta sotilasta. Erityisesti Puolustusvoimain komentaja jalkaväenkenraali Kaarlo Heiskanen oli syvästi loukkaantunut suomalaisten upseerien karikatyyrisestä kuvaamisesta jäykkää kuria noudattavina tomppeleina sekä Puolustusvoimien saattamisesta naurunalaiseksi. Kerrotaan Heiskasen todenneen puolustusvoimilta "Tuntemattomaan" apua pyytäneelle filmiväelle: "Koska teitte sellaisen elokuvan kuin 'Majuri maantieltä', ette saa remmin pätkääkään!"[3][4] Väinö Linnan elämäkerran kirjoittaja Yrjö Varpio pitää kuitenkin todennäköisempänä perusteena päätökseen ulkopoliittisia syitä.[5]

Suomen Filmiteollisuus oli jo lisännyt alkuteksteihin viestin:

»Tällainen kommellusten kehrä voisi lähteä kierimään minkä valtakunnan armeijan yksikössä tahansa. Mikseipä siis myös Suomen! Seuratkaamme siis Majurimme seikkailuja hymy silmäkulmassa ja nauru huulilla, sillä: Ken leikistä suuttuu, siltä jotain puuttuu![1]»

Lähteet

muokkaa
  1. a b Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 22.3.2013
  2. a b c Päivän elokuvia, Tv-maailma, 25–26/2011 sivu 9
  3. Antti Heikkinen: Me ole nuari sankarei kaik! Ruotuväki. 26.8.2005. Arkistoitu 24.11.2005. Viitattu 20.12.2008.
  4. Kari Uusitalo: Suomen kansallisfilmografia 5. Valtion painatuskeskus, 1989. ISBN 951-861-206-4.
  5. Yrjö Varpio: Väinö Linnan elämä, s. 376. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32494-9.

Aiheesta muualla

muokkaa