Leo Lastumäki

Leo Antero Lastumäki (28. joulukuuta 1927 Lapinkangas, Liminka29. tammikuuta 2012 Kemi[1][2]) oli suomalainen näyttelijä.

Leo Lastumäki
Leo Lastumäki Oulun Tuiran rautatieasemalla vuonna 1945.
Leo Lastumäki Oulun Tuiran rautatieasemalla vuonna 1945.
Syntymäaika 28. joulukuuta 1927
Syntymäpaikka Lapinkangas, Liminka
Aktiivisena 1954–2006
Kuolinaika 29. tammikuuta 2012 (84 vuotta)
Kuolinpaikka Kemi
Oikea nimi Leo Antero Lastumäki
Ammatti näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kansakoulun jälkeen Lastumäki kävi VR:n konepajakoulun 1946–1948 ja toimi tämän jälkeen jonkin aikaa veturinlämmittäjänä. Itseoppinut näyttelijä Lastumäki työskenteli muun muassa Porissa (1952–1954), Imatralla, Tampereen Teatterissa, vierailevana näyttelijänä Mikkelissä, Kemissä, Vaasassa ja Helsingissä. Lastumäki vieraili Vesilinnan kesäteatterissa 1954–1955. Lastumäki jäi 1973 Helsingin kaupunginteatterista vapaaksi näyttelijäksi.[3]

Lastumäki näytteli 1950-luvulla elokuvissa pikkurooleissa, ja 1970-luvulla elokuvaura lähti uuteen nousuun, jolloin erityisen suosittu oli Lampaansyöjät (1972). Elokuvalla oli katsojia enemmän kuin vuoden muilla kotimaisilla yhteensä.[3] Suurikokoisen, 195 cm pitkän Lastumäen elokuvaroolit olivat pääosin komediarooleja muun muassa Spede Pasasen, Visa Mäkisen ja Timo Koivusalon elokuvissa.

Lastumäki aloitti työt televisiossa 1964.[3] Hän esiintyi muun muassa televisiosarjoissa Ilkamat, Merirosvoradio, ÄWPK – Älywapaa palokunta, Heksa ja Leksa ja Ällitälli. Leo Lastumäen viimeiseksi rooliksi teatterissa jäi "Mäkelän Äijä" Martti Kadeniuksen ohjaamassa näytelmässä Maa on syntinen laulu Simoniemen kesäteatterissa 2006.lähde?

Kesällä 2008 Lastumäki ohjasi Simossa kesäteatterille Joel Lehtosen Putkinotkon.[4]

Sven Pahajoki kirjoitti vuonna 2002 Leo Lastumäen kanssa tämän muistelmat Tarinoita elämän varrelta. Lastumäki oli naimisissa viidesti.[3] Hänen viimeisin puolisonsa oli Marketta Kärki. Hän harrasti muun muassa skeet-ammuntaa ja hänet tunnettiin innokkaana metsästäjänä.

Sisällysluettelo

FilmografiaMuokkaa

Vuosi Elokuva Rooli
1954 Olemme kaikki syyllisiä 2. poliisi junassa
Oi, muistatkos
Majuri maantieltä mies aliupseerikerhon iltamayleisössä
1955 Villi Pohjola mies Utopilassa
1956 Elokuu konstaapeli Saarinen
1957 Herra sotaministeri ilmailu-upseeri
1960 Pekka ja Pätkä neekereinä tupakan pummaaja
Komisario Palmun erehdys puuseppä
Justus järjestää kaiken voimamies Pontus
1962 Kun tuomi kukkii Eetu, Ala-Halikon renki
1970 Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika Rudolf
1971 Laulu tulipunaisesta kukasta uittopäällikkö
1972 Lampaansyöjät Valtteri
1973 Meiltähän tämä käy vahtimestari
1974 Viu-hah hah-taja Joona Maaperä
1977 Viimeinen savotta Arpinaama
1978 Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy studiota kysyvä näyttelijä
Piilopirtti Vilho, ”Ville”
1980 Tup-akka-lakko pääministeri
Mitäs me sankarit "Pomo"
Tulitikkuja lainaamassa Mulon Partanen
1981 Kaikenlaisia karkulaisia Taisto Johannes Kemppainen
1982 Uuno Turhapuro menettää muistinsa Rauhanmiesten edustaja
1983 Koomikko Ripa, koomikko
1988 Ihmiselon ihanuus ja kurjuus kirjailija E.V. Suokselma
Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen
1989 Irti maasta
1990 Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla nimismies
1992 Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti nimismies Viinikainen
1995 Pekko ja massahurmaaja apteekkari
1996 Pekko ja muukalainen apteekkari
1997 Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava 2. puliukko
Pekko ja unissakävelijä apteekkari
1999 Dirlandaa
2004 Koirankynnen leikkaaja Vanha mies

DubbauksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Näyttelijä Leo Lastumäki on kuollut Yle.fi Uutiset. 30.1.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 30.1.2012.
  2. Leo Lastumäki on kuollut Ilta-Sanomat. 30.1.2012. Viitattu 30.1.2012.
  3. a b c d Arto Pajukallio, Konstailematon kansanmies, Kuolleet, Helsingin Sanomat 31.1.2011 sivu C 8 Artikkelin verkkoversio
  4. Arto Kiuru, Leo Lastumäki palasi Putkinotkoon, Kaleva, Viitattu 1.2.2012

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Keränen, Pekka (1983): Tuulimaa. Limingan kotiseutukirja. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä. s. 399.
  • Pahajoki, Sven (2002): Tarinoita elämän varrelta: [muistellut] Leo Lastumäki. Tampere. Revontuli 2002. ISBN 952-5170-29-2

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.