Anna Liisa

Anna-Liisa on Minna Canthin näytelmä vuodelta 1895. Se sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa, ja sitä on sen jälkeen esitetty toistuvasti eri teattereissa.

Anna Liisa
Kirjoittaja	Minna Canth
Kirjoitettu	1895
Tyylilaji	tragedia
Aihe	Anna-Liisa tunnustaa surmanneensa aviottoman lapsensa.
Kantaesitys	2. lokakuuta 1895.
Kantaesityspaikka	Suomalainen Teatteri, Helsinki
Henkilöt
Henkilöt	Anna-Liisa, Kortesuon tytär Husso Kivimaan Johannes, Anna-Liisan sulhanen Kortesuon isäntä Kortesuon emäntä Pirkko, Kortesuon tytär rovasti Matti, kirjeentuojapoika Mikko, Husson poika
Infobox OK

Canthin toinen murhenäytelmä käsittelee lapsenmurhaa, jonka Anna-Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna-Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna-Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna-Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja kuuliaisjuhlassaan paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa. Anna-Liisa on Canthin viimeinen näytelmä.

Syyllisyystematiikan osalta Anna-Liisassa tuntuu olevan dostojevskiläistä sovitustematiikkaa: lapsenmurhaan syyllistyneen naisen, Anna-Liisan, arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Näytelmää lukeva huomaa kuitenkin, että lapsen isä Mikko pääsee kaikesta kuin koira veräjästä. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.

Anna-Liisaa on ilmestyessään pidetty Minna Canthin parhaana näytelmänä. Näytelmä sisältää nykyäänkin ajankohtaisia aiheita, kuten moraalisia ja yhteiskunnallisia rajoja, ja niiden rikkomista, sekä oman totuuden kohtaamista sosiaalisten paineiden keskellä.

Näytelmästä on tehty myös useita elokuvia (kaksi äänielokuvaa ja kaksi mykkäelokuvaa), ja Veli-Matti Puumala on säveltänyt näytelmän pohjalta oopperan Anna-Liisa, joka on myös levytetty (Ondine 2015).