Elli Tompuri

Elin Hulda Maria (Elli) Tompuri (20. tammikuuta 1880 Vehkalahti – 4. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, lausuja, tanssija ja kirjailija.

Elämä ja ura

Tompurin vanhemmat olivat maanviljelijä Jooseppi Tompuri ja Anna Maria Meltari. Ruotsinkielistä Lärovärket för gossar och flickor i Helsingfors koulua käynyt Tompuri pääsi ylioppilaaksi 1898. Opiskeltuaan jonkin aikaa Helsingin yliopistossa Tompuri pääsi vuonna 1900 näyttelijäharjoittelijaksi tuolloiseen Suomalaiseen teatteriin (tuleva Kansallisteatteri) ja liittyi vuonna 1904 vastaperustetun Tampereen teatterin näyttelijäkuntaan. ^[1]

Tompuri opiskeli näyttämötaidetta Pariisissa ja Wienissä. Hän teki läpimurtonsa nimiroolilla Oscar Wilden kohutussa näytelmässä Salome, joka esitettiin Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1905. Tompurin muita tunnettuja rooleja olivat muun muassa Minna Canthin Anna-Liisa ja Sylvi sekä Henrik Ibsenin Nukkekodin Nora.

Tompuri oli Suomen ensimmäinen teatterinjohtajana toiminut nainen. Vuonna 1919 hän perusti Helsingissä vuoden ajan toimineen kokeellisen teatterin Vapaa Näyttämö.^[1] Hän puhui viittä kieltä ja esiintyi myös ulkomailla, muun muassa Yhdysvaltojen kiertueella 1920-luvulla. ^[2] 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi fasisminfastaiseen toimintaan osallistuneena ”punaisena diivana”, joka 1934 järjestämässään lausuntalillassa Kaunis Saksa – Poltettua runoutta Saksassa kiellettyjen kirjailijoiden teoksia ja johti Työnlausujat-lausuntakuoroa. Tompuri joutui tuolloin Etsivän Keskuspoliisin tarkkailtavaksi.

Myöhemmällä iällään 1940-luvulta lähtien Tompuri loi kirjailijan uran. Hän kirjoitti muun muassa kolmiosaisen muistelmateoksen Minun tieni.., Tieni jatkuu ja Mihin päättyvi tie?.^[1]

Tompuri palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1961.

Elli Tompuri kihlautui Jalmari Finnen kanssa, mutta solmi sittemmin avioliiton vuosiksi 1910–1919 pankinjohtaja Lauri af Heurlinin kanssa. Lauri af Heurlinin ja Tompurin pojat olivat kansanedustaja Kaarlo af Heurlin ja kansantaloustieteen professori Lauri af Heurlin.

Teoksia

Minun tieni.., Porvoo: WSOY, 1942 – 3. p. WSOY, 1945.
Tieni jatkuu, Porvoo: WSOY, 1942.
Mihin päättyvi tie?, Porvoo: WSOY, 1944.
Mikä ihminen on -?, Porvoo: WSOY, 1946.
Voices from Finland: an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish, edited by Elli Tompuri. Helsinki: Sanoma, 1947.
Naamio ja ihminen: Rachel: Bernhardt: Duse, Porvoo: WSOY, 1948.
Sammumattomia tähtiä: Ellen Terry – Henry Irving, Porvoo: WSOY, 1950.
Etu- ja taka- ja syrjähyppyjä: muistelmia Arkadiasta Kansalliseen. Porvoo: WSOY, 1952.
Keisarin kaupungista Rooman tielle, Porvoo: WSOY, 1954.
Myrskylinnun tie: Elli Tompurin muistelemaa, lyhentäen toim. Ritva Heikkilä ja Marianna Laurson. Porvoo; WSOY, 1980 - (Profiili-sarja.). ISBN 951-0-10156-7

Galleria

Tompuri n. 1900–1906
Albert Edelfeltin piirustus Tompurista vuodelta 1904
Magnus Enckellin hahmotelma näytelmästä Salome, jota Tompuri tähditti (1906)
Tompuri vuonna 1918
Tompurin lausuntailta Helsingin yliopistolla, 1930
Tompuri lehtikuvassa 1959

Lähteet

TOMPURI Elin (Elli) Hulda Maria. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.

Kirjallisuutta

Rantala, Raija-Sinikka: Elli. (Romaani) Rajamäki: Aviador, 2025. ISBN 978-952-381-328-1
Mäkinen, Helka: Elli Tompuri: Uusi nainen ja punainen diiva. Helsingin yliopisto, 2001.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elli Tompuri Wikimedia Commonsissa

Nina-Katariina Tienhaara, Kun esitystaiteesta tulee poliittista – Elli Tompurista ja valkovenäläisestä underground-kollektiivista, Opinnäyte, Turun AMK 2011
Helka Mäkinen, Elli Tompuri – Uusi nainen ja punainen diiva, väitöskirja.
Finlandia-katsaus 24 Elonet., kohdasta 2:17 alkaen
Ylen Elävä arkisto: Elli Tompuri lähikuvassa 1960.
Elli Tompuri : Ida Aalberg ei ollut oman kuvansa mallina, Suomen Kuvalehti, 02.02.1935, nro 5, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Amerikassa näyttelijät hyviä - näytelmät huonoja (Elli Tompurin haastattelu), Helsingin Sanomat, 19.08.1939, nro 221, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

↑ ^a ^b ^c Kallio, Raakel: ”Naisia estradilla”, Suomen naisten vuosisadat 3: taiteen toinen puoli, s. 78. Helsinki: Tammi, 2005.
↑ Leppänen, Veli-Pekka: Elli Tompuri oli tähti ja kosmopoliitti, joka joutui jopa valtiollisen poliisin tarkkailuun. Helsingin Sanomat, 17.5. 2025.

[:0-1] Kallio, Raakel: ”Naisia estradilla”, Suomen naisten vuosisadat 3: taiteen toinen puoli, s. 78. Helsinki: Tammi, 2005.

[2] Leppänen, Veli-Pekka: Elli Tompuri oli tähti ja kosmopoliitti, joka joutui jopa valtiollisen poliisin tarkkailuun. Helsingin Sanomat, 17.5. 2025.

[1]

[2]