Elli Tompuri

Elli Tompuri 1910-luvun alussa.

Elin Hulda Maria (Elli) Tompuri (20. tammikuuta 1880 Vehkalahti – 4. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, lausuja, tanssija ja kirjailija.

Tompurin vanhemmat olivat maanviljelijä Jooseppi Tompuri ja Anna Maria Meltari. Ruotsinkielistä Lärovärket för gossar och flickor i Helsingfors koulua käynyt Elli Tompuri pääsi ylioppilaaksi 1898. Opiskeltuaan jonkin aikaa Helsingin yliopistossa Tompuri pääsi vuonna 1900 näyttelijäharjoittelijaksi silloiseen Suomalaiseen teatteriin (tuleva Kansallisteatteri).

Tompuri opiskeli näyttämötaidetta Pariisissa ja Wienissä, ja hänen läpimurtoroolinsa oli vuonna 1905 Oscar Wilden Salomena Suomen Kansallisteatterissa. Tompurin tunnettuja rooleja olivat muun muassa Minna Canthin Anna-Liisa ja Sylvi sekä Henrik Ibsenin Nukkekodin Nora.

Vuonna 1919 Tompuri perusti lyhytaikaiseksi jääneen Vapaan Näyttämön. 1930-luvulla hän tuli tunnetuksi ”punaisena diivana” joka esitti Saksassa silloin kiellettyjen kirjailijoiden teoksia Kaunis Saksa – Poltettua runoutta -nimisessä runoillassaan 1934 ja johti Työnlausujat -lausuntakuoroa. Tompuri joutui tällöin silloisen Etsivän Keskuspoliisin tarkkailtavaksi.

1940- ja 1950-luvulla Tompuri kirjoitti teatteriuraansa käsittelevät muistelmansa.

Elli Tompuri oli naimisissa 1910–1919 pankinjohtaja Lauri af Heurlinin kanssa. Lauri af Heurlinin ja Tompurin poikia olivat kansanedustaja Kaarlo af Heurlin ja kansantaloustieteen professori Lauri af Heurlin.

Teoksia

• Minun tieni..., Porvoo: WSOY, 1942 – 3. p. WSOY, 1945
• Tieni jatkuu, Porvoo: WSOY, 1942
• Mihin päättyvi tie?, Porvoo: WSOY, 1944
• Mikä ihminen on - ?, Porvoo: WSOY, 1946
• Voices from Finland: an anthology of Finlands verse and prose in English, Finnish and Swedish, edited by Elli Tompuri. Helsinki: Sanoma, 1947
• Naamio ja ihminen: Rachel: Bernhardt: Duse, Porvoo: WSOY, 1948
• Sammumattomia tähtiä: Ellen Terry – Henry Irving, Porvoo: WSOY, 1950
• Etu- ja taka- ja syrjähyppyjä: muistelmia Arkadiasta Kansalliseen. Porvoo: WSOY, 1952
• Keisarin kaupungista Rooman tielle, Porvoo: WSOY, 1954
• Myrskylinnun tie: Elli Tompurin muistelemaa, lyhentäen toim. Ritva Heikkilä ja Marianna Laurson. Porvoo; WSOY, 1980 - (Profiili-sarja.). ISBN 951-0-10156-7

Lähteet

• Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elli Tompuri Wikimedia Commonsissa

• Nina-Katariina Tienhaara, Kun esitystaiteesta tulee poliittista – Elli Tompurista ja valkovenäläisestä underground-kollektiivista, Opinnäyte, Turun AMK 2011
• Helka Mäkinen, Elli Tompuri – Uusi nainen ja punainen diiva, väitöskirja.
• Finlandia-katsaus 24 Elonetissä, kohdasta 2:17 alkaen
• Ylen Elävä arkisto: Elli Tompuri lähikuvassa 1960.