Aira Ritva Heikkilä (o.s. Ristolainen, 12. tammikuuta 1920 Terijoki11. elokuuta 2016 Helsinki)[1] oli suomalainen dramaturgi,[2][3][4] joka toimi Kansallisteatterissa dramaturgina vuodesta 1952, joskaan ei se ei ollut hänen tehtävänimikkeensä.[5] Teatterin pääsihteerinä hän toimi 1952–1984. Heikkilälle myönnettiin teatterineuvoksen arvonimi 1980.[6][7]

Heikkilä kirjoitti ylioppilaaksi Terijoen yhteiskoulusta 1939 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1952. Hän suoritti teatteritutkinnon Stanfordin yliopistossa 1956.[6]

Heikkilä kirjoitti lukuisia teatterialan kirjoja ja luennoi teatterista niin Suomessa kuin ulkomaillakin.[6] Hän teki myös kulttuuriohjelmia radioon ja televisioon.[8]

TeoksetEdit

  • Ida Aalberg, suomalaisen teatterin tähti, Tammi, 1984
  • Terijoen vuodenajat, Ollinpäässä kuultua, nähtyä, koettua. Kirjayhtymä, 1991
  • Heljä Liukko-Sundström, jalat maassa, pää pilvissä, teksti Ritva Heikkilä & Marjatta Pauloff, Otava, 1993.
  • Ida Aalberg, näyttelijä jumalan armosta, Ritva Heikkilä. WSOY, 1998.

ToimittanutEdit

  • Aku Korhonen, näyttelijä ja ihminen, toim. Ritva Heikkilä. WSOY, 1961.
  • Joel Rinne, Jopin kirja. Tammi, 1967. (Heikkilä koonnut osuuden Rinteestä sanottua)
  • 100 vuotta suomalaista teatteria, suomalaisen teatterin syntyvaiheita ja kehityslinjoja alkuajoista nykypäiviin, Ritva Heikkilä. Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, 1972
  • Suomen kansallisteatteri, toim. Ritva Heikkilä. WSOY, 1962, 2. uud. p. 1972
  • Edvin Laine, Tuntematon sotilas ja Pylvässänky, elämäni esirippuja ja valkokankaita, aineiston koonnut ja muistiinmerkinnyt Ritva Heikkilä. Tammi, 1983
  • Terijoki. 2, Unelma ennen myrskyä, kotiseutumuistoja, [toimituskunta: Ritva Heikkilä...et al.]. Karisto, 1984.
  • Kultaisten rantojen Kannas, kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä, toim. Ritva Heikkilä. Karisto, 1986.
  • Sanoi Minna Canth, otteita Minna Canthin teoksista ja kirjeistä, toim. Ritva Heikkilä, WSOY, 1987, Näköisp. 2006
  • Bravo!, teatterikaskuja ja -tarinoita, toimittanut Ritva Heikkilä. WSOY, 2001.
  • Terijoki, kadotettu paratiisi, toim. Ritva Heikkilä. Tammi, 2004
  • Terijoen rannoilta maailman tuuliin, toimituskunta: Ritva Heikkilä ym. Terijoen yhteislyseon kilta, 2006

PalkinnotEdit

LähteetEdit

  1. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 21.8.2016 s. C 26
  2. Kuka kukin on, 1978, Runeberg.org viitattu 5.5.2014
  3. Etelä-Karjalan instituutti, viitattu 5.5.2014
  4. Karjalainen näyttämö, viitattu 5.5.2014
  5. Teatterin maailma 1965. Tammi, 1965.
  6. a b c Veli-Pekka Leppänen, Terijoen ja teatterin lumoa, Helsingin Sanomat 12.1.2010 s. C 4. 90-vuotispäivähaastattelu
  7. Ritva Heikkilä SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
  8. Kuolleet: Ritva Heikkilä Helsingin Sanomat. 24.8.2016. Viitattu 29.9.2017.
  9. Teatterineuvos Ritva Heikkilä sai Ida Aalberg -palkinnon Kaleva.fi. 4.8.2002. Viitattu 6.5.2014.

Aiheesta muuallaEdit