Timo Koivusalo

suomalainen elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, juontaja ja näyttelijä

Timo Johannes Koivusalo (s. 31. lokakuuta 1963 Pori) on suomalainen elokuvatuottaja, -ohjaaja ja -käsikirjoittaja, laulaja, lauluntekijä, juontaja, kolumnisti, näyttelijä ja viihdetaiteilija.

Timo Koivusalo
Timo Koivusalo kesäkuussa 2009.
Timo Koivusalo kesäkuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1963 (ikä 61)
Nakkila
Ammatti elokuvaohjaaja
käsikirjoittaja
elokuvatuottaja
näyttelijä
muusikko
Ohjaaja
Palkinnot

Humanismin käsi (1997)

Elokuvataiteen Suomi-palkinto (2001)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Hän aloitti uransa televisiojuontajana vuonna 1992 Tuttu Juttu Show'ssa, jota hän juonsi yhdessä Joel Hallikaisen kanssa. Vuotta myöhemmin Koivusalo esitti nimihahmoa televisiosarjassa Pekko Aikamiespoika. Hahmosta tuli suosittu ja se esiintyi sarjan jälkeen päähenkilönä viidessä koko illan elokuvassa, jotka Koivusalo myös tuotti, ohjasi ja käsikirjoitti.

Nykyään Koivusalo tunnetaan varsinkin ohjaajana. Hän on katsojamäärillä mitattuna menestynein suomalainen nykyohjaaja.[1][2] Hänen menestyneimpiä elokuviaan ovat Rentun ruusu (2001), Kalteva torni (2006), Vuonna 85 (2013) sekä kaksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjasarjaan perustuvaa elokuvaa; Täällä pohjantähden alla ja Täällä Pohjantähden alla II.

Televisiojuontaja

muokkaa

Timo Koivusalo on tehnyt uraa myös tv-juontajana. Hän juonsi Yle TV2:n suosittua parisuhdevisailua Tuttu Juttu Show (1992–2002, 2019), parinaan Joel Hallikainen. Tuttu Juttu Show'ssa esitetystä Koivusalon säveltämästä ja sanoittamasta ”Kuurankukka”-laulusta (1992) tuli hitti, joka nosti Hallikaisen yhdeksi Suomen suosituimmista artisteista 1990-luvun alkupuoliskolla. Hallikainen jätti Tuttu Juttu Show'n keväällä 2000, josta lähtien Koivusalo juonsi ohjelmaa jaksoittain vaihtuvan juontajaparin kanssa. Tuttu juttu lopetettiin vuonna 2002.

Koivusalo jatkoi Tuttu Juttu Show’n juontajana syksyllä 2019, jolloin se palasi uusin jaksoin MTV3-kanavalle.[3]

Koomikon uransa alkuvaiheessa Koivusalo esiintyi Hallikaisen kanssa muun muassa ruotsinlaivoilla. Tuttu Juttu Show'ta muistuttavasta visailusta käytettiin laivoilla nimeä Elämäntoverilähde?.

Vuodesta 2002 Koivusalo juonsi Yle TV2:ssa visailuohjelmaa Leikin varjolla. Koivusalo olisi itse halunnut jatkaa, mutta Yle TV2 ei enää tilannut ohjelmaa syksyksi 2006.[4]. Hän oli myös Talent-kykykilpailun Suomen-version tuomaristossa vuonna 2007.

Koivusalo on juontanut Iskelmä-Finlandia gaalaa vuodesta 2001 lähtien Sari Tammisen kanssa.

Koivusalo on juontanut vuonna 2009 alkanutta viihdeohjelmaa Suomen paras kuoro kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella[5].

Pekko Aikamiespoika

muokkaa

Koivusalo nousi julkisuuteen Pekko Aikamiespoika -hahmollaan, jonka hän oli kehittänyt työskennellessään lavakoomikkona. Hän on myös Pekko Aikamiespoika -hahmolla voittanut kaksi kertaa vitsinkerronnan suomenmestaruuden ja tehnyt kaksi Pekko-juttukasettia. Vuonna 1993 Koivusalo esiintyi televisiosarjassa Pekko Aikamiespoika ja myöhemmin samana vuonna pitkässä elokuvassa Pekko Aikamiespojan poikamiesaika. Pekko-elokuvia tehtiin kaikkiaan viisi, ja jo niiden aikana Koivusalo osoitti halunsa hallita kaikki elokuvanteon osa-alueet: hän tuotti, ohjasi, sävelsi ja käsikirjoitti elokuvansa sekä näytteli niissä pääroolin.

Elokuvaohjaaja

muokkaa

Elokuvan Pekko ja unissakävelijä (1997) jälkeen Koivusalo luopui hahmosta ja siirtyi samalla itse kokonaan kameran taakse. Hänen seuraavat elokuvansa olivat elämäkertoja: Kulkuri ja joutsen (1999) kertoi rillumarei-aikakauden tähdistä Reino Helismaasta ja Tapio Rautavaarasta, Rentun ruusu (2001) protestilaulaja Irwin Goodmanista. Sibelius (2003) oli ensimmäinen Jean Sibeliuksesta tehty pitkä elämäkertaelokuva. Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) on Suomen sortokausiin sijoittuva romanttinen seikkailutarina ja musikaali, johon ohjaaja on myös säveltänyt musiikin avovaimonsa Susanna Palinin kanssa. Kalteva torni (2006) on kertomus hyväntahtoisesta miehestä, jolla on tiedostamaton sivupersoona.

Koivusalo on myös sovittanut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanisarjan kahdeksi elokuvaksi: Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010).

Elokuvakriitikot eivät ole aina arvostaneet Koivusalon elokuvia. Ne ovat silti saaneet runsaasti katsojia, ja joitakin elokuvia on palkittu Jussi-palkinnoilla.[6]

Elokuva Risto Räppääjä ja liukas Lennart (2014) palkittiin lokakuussa 2014 Saksassa Schlingelin kansainvälisillä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla (Internationales Filmfestival Schlingel) parhaan eurooppalaisen lastenelokuvan palkinnolla.[7]

Koivusalo on tuottanut elokuvansa itse Pekko ja massahurmaaja -elokuvasta (1995) alkaen. Hän sai Vuoden elokuvatuottaja -palkinnon 2001.[8]

Koivusalo on myös kirjoittanut romaanin Pekko ja outolintu ja elämäkerran Koomikon kyyneleet (1997, WSOY). Rysän päältä – siikahyvä ruokakirja julkaistiin vuonna 2005. Sen Koivusalo kirjoitti yhdessä ravintoloitsija Jani Lehtisen ja toimittaja Mikko Peltolan kanssa. Koivusalo on myös kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin.

Timo Koivusalo on koulutukseltaan kokki ja mielisairaanhoitaja.[9]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa

Televisiosarjat

muokkaa

Diskografia

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Niko Jutila: Timo Koivusalo on nyt Suomen menestynein nykyohjaaja www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 24.5.2022.
  2. Niko Jutila: Tilastoidun historian menestyneimmät suomalaiset ohjaajat www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 24.5.2022.
  3. Tuttu juttu show -ohjelma palaa – Timo Koivusalo jatkaa juontajana www.iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2019.
  4. Koivusalo lähtee laulellen. Iltasanomat 8.4.2006.
  5. Suomen paras kuoro 2009 - Suoraa kuoroviihdettä TV2:n lauantai-illassa 18.8.2009. Helsinki: Yleisradio. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 11.9.2009.
  6. Leffatykki.com
  7. Risto Räppääjä ja liukas Lennart paras eurooppalainen lastenelokuva, Yle.fi/uutiset, viitattu 20.10.2014
  8. Timo Koivusalosta vuoden elokuvatuottaja Ilta-Sanomat. 11.8.2001. Viitattu 23.5.2022.
  9. Linda Martikainen: Viihteen monitaituri Timo Koivusalo tunnustaa: ”Teen ihan järjettömästi töitä, ettei tarvitsisi tehdä mitään” seura.fi. 8.9.2019. Viitattu 12.8.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa