Villi Pohjola (elokuva)

vuoden 1955 elokuva

Villi Pohjola on vuonna 1955 valmistunut Aarne Tarkaksen käsikirjoittama ja ohjaama suomalainen elokuva. Sen on tuottanut Fennada-Filmi.

Villi Pohjola
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Aarne Tarkas
Käsikirjoittaja Aarne Tarkas
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Kauko Vuorensola
Lavastaja Kai Lappalainen
Pääosat Tapio Rautavaara
Elina Pohjanpää
Matti Oravisto
Aino-Maija Tikkanen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 30. syyskuuta 1955
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 19 030 943 vmk
Seuraaja Villin Pohjolan kulta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Tapahtumien ajankohtaa ei elokuvassa määritellä, mutta sitä voisi kuvailla lännenelokuvia mukailevaksi seikkailuelokuvaksi Lapin maisemissa. Alkutekstit määrittelevät tapahtumien sijoittuvan Utopilan kaupunkiin Pohjolaan, paikkaan, jota ”ei kartoista ja tietosanakirjoista löydy”.

Elokuva sai kaksi jatko-osaa, Villin Pohjolan kulta ja Villin Pohjolan salattu laakso, molemmat vuodelta 1963[1]. Jokaisen näistä tuotti eri yhtiö. Neljäskin osa oli suunnitteilla työnimellä Korven kostajat, mutta se jäi suunnitelmaksi.

JuoniMuokkaa

Karin Turkka (Elina Pohjanpää) saapuu kaupunkiin etsimään isänsä murhaajaa, joksi hän epäilee Tundra-Taunoa (Tapio Rautavaara). Oikea murhaaja on kuitenkin pormestari, joka on lavastanut Tundra-Taunon syylliseksi ja haluaa rikkauden Turkan kultavuoresta. Totuus paljastuu, ja Karin ja Tauno saavat toisensa.

TuotantoMuokkaa

Sivuosissa näyttelee runsaasti nimekkäitä näyttelijöitä, muun muassa Lasse Pöysti, Leo Jokela, Leo Lastumäki, Spede Pasanen ja Ritva Valkama. Heidän lisäkseen elokuvaan oli hankittu avustajiksi Helsingin laitapuolen kulkijoita esittämään ”pesunkestäviä” kullankaivajia. Ensi-ilta oli 30. syyskuuta 1955.

VastaanottoMuokkaa

Elokuva tuotti tekijöillensä neljän miljoonan markan tappiot vuoden 1955 rahassa.

Arto Pajukallion mukaan elokuva liikkuu parodisen komedian ja lajityyppi-ihailun välimaastossa. Sen ansiosta elokuva on kriitikon mukaan saanut hulluuden valoa, joka nostaa sen joidenkin silmissä kulttitasolle.[2] Toisen kriitikon mukaan elokuva on parodiaksi turhan totinen ja kaavamainen, sillä ohjaaja ei ole saanut aineistoonsa riittävää etäisyyttä (Tv-maailma 19/2011).[3]

NäyttelijätMuokkaa

 Tapio Rautavaara  Tundra-Tauno  
 Elina Pohjanpää  Karin Turkka  
 Matti Oravisto  nimismies  
 Aino-Maija Tikkanen  Maija, baarityttö  
 Uljas Kandolin  konstaapeli Hurja  
 Leo Jokela  korttihuijari  
 Jalmari Parikka  Musta-Pekka  
 Matti Tamminen  pormestari Markus  
 Lasse Pöysti  kapakkapianisti  
 Pentti Viljanen  hautausurakoitsija  
 Keijo Komppa  2. konna  
 Kauko Vuorensola  1. konna  
 Arttu Suuntala  6. konna  
 Matti Lehtelä  3. konna  
 Kauko Laurikainen  4. konna  
 Matti Kuusla  5. konna  
 Irma Seikkula  ilotyttö  
 Mirja Karisto  ilotyttö  
 Kai Lappalainen  baari-isäntä  
 Tuulikki Suomela  ilotyttö  
 Mauri Jaakkola  hautausurakoitsijan 2. apulainen  
 Rauha Puntti  ilotyttö  
 Eila Pehkonen  kapakkatyttö  
 Ritva Valkama  ilotyttö  
 Toivo Sahlström  pormestarin kätyri  
 Annikki Linnoila  ilotyttö  
 Yrjö Kaasinen  tunnistamaton rooli  
 Toivo Mäkelä  valokuvaaja  
 Leo Lastumäki  mies Utopilassa  
 Vili Kauko  konstaapeli Kare  
 Uolevi Lönnberg  pormestarin kätyri  
 Mauno Hyvönen  lentäjä  
 Seppo Karjalainen  mies Utopilassa  
 Pertti Pasanen  pormestarin kätyri  
 Lauri Lammela  pormestarin kätyri  
 Arto Mäkelä  hautausurakoitsijan 1. apulainen  
 Pentti Irjala  humalikko  
 Sakari Jurkka  kertoja  
 Leo Hildén  hirttokohtauksen kertoja  
 Aarne Tarkas  kullanhuuhtoja / pormestarin autonkuljettaja / pokerinpelaaja  
 Erkki Pajala  mies Utopilassa  

TekijätMuokkaa


LähteetMuokkaa

  1. Aarne Tarkas (Arkistoitu – Internet Archive). Yle.fi. Viitattu 18.5.2011.
  2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 18.5.2011, s. D 7.
  3. Päivän elokuvia. Tv-maailma, 19/2011, s. 21.