Ritva Valkama

suomalainen näyttelijä

Ritva Karin Valkama (oik. Valkama-Palo; 13. marraskuuta 1932 Jyväskylä8. toukokuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen näyttelijä.[3] Hän ansioitui niin teatterilavoilla kuin televisiossakin.

Ritva Valkama
Ritva Valkama vuonna 1961.
Ritva Valkama vuonna 1961.
Henkilötiedot
Syntynyt13. marraskuuta 1932
Jyväskylä
Kuollut8. toukokuuta 2020 (87 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Pertti Palo (1957–2010)
Näyttelijä
Palkinnot

Pro Finlandia -palkinto 1986
Ida Aalberg -mitali 1999[1]
Teatteritaiteen valtionpalkinto 2000
Elämäntyöpalkinto 2018

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
 
Ritva Valkama 1950-luvulla Teatterikoulun pikkujouluissa.

Valkama valmistui ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta vuonna 1951 ja näyttelijäksi Suomen Teatterikoulusta vuonna 1956.[3] Ensimmäiset roolinsa Suomen Kansallisteatterissa hän teki jo opiskeluaikoina 1955–1956.[4]

Vuonna 1979 alkanut Parempi myöhään... -televisiosarja teki Valkamasta koko kansan suosikin.[3] Valkamaa ja hänen aisapariaan Pentti Siimestä luultiin ohjelman perusteella useasti aviopariksi.lähde? Valkama ja Siimes voittivat kolmena peräkkäisenä vuonna (1979–1981) Telvis-patsaat suosituimpina televisioesiintyjinä.

Vuonna 1985 Valkama nimitettiin Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professoriksi, mutta hän jätti viiden vuoden määräaikaisen tehtävän jo vuonna 1987.[5] Valkama toimi kuitenkin 1990-luvulle näyttelijäntyön lehtorina.[3] Kesällä 1987 ja 1988 Valkama ohjasi Uuden Iloisen Teatterin kesärevyyt ja esiintyi niissä myös itse. Vuonna 1994 hän siirtyi eläkkeelle, mutta näytteli edelleen vierailijana eri teattereissa. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke[6] ja vuonna 2000 teatteritaiteen valtionpalkinto ansiokkaasta näyttelijäntyöstä.[7]

Ritva Valkama näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa suosituissa näytelmissä Kvartetti[8] (2002−2011) ja Elokuu[9] (2009–). Viimeisen kerran Valkama esiintyi Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmässä Ihmisen osa huhtikuussa 2013.[10] Suomen Kansallisteatterissa Valkama teki vuonna 2000 Big Maman roolin näytelmässä Kissa kuumalla katolla.

Valkokankaalla Valkama nähtiin muun muassa elokuvissa Murheenkryynin poika, Virtaset ja Lahtiset, Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon, Liian iso keikka ja Uuno Turhapuron veli. Hän myös antoi äänensä eri piirroshahmoille muun muassa piirroselokuvissa Liisa Ihmemaassa, Dinosaurus, Sammakoiden ennustus ja Peppi Pitkätossu.

Yksityiselämä

muokkaa

Valkama oli kahden näyttelijän, Reino Valkaman ja Irja Nissisen tytär.[3] Vuodesta 1957 hän oli naimisissa näyttelijä Pertti Palon (k. 2010) kanssa. 1960-luvulla pariskunnalle syntyi kolme tytärtä. Heistä Sanna-Kaisa Palo on näyttelijä. Maiju Palo toimii televisioalalla tuotantokoordinaattorina. Vanhin tytär Riitta-Mari asuu New Yorkissa. Näyttelijä Emmi Parviainen on puolestaan Sanna-Kaisa Palon tytär.

Teatterikiinnityksiä

muokkaa

Televisio

muokkaa

Televisiosarjoja

muokkaa

Televisio-ohjelmia

muokkaa
  • Mestari Patelin (1985)
  • Maitoa, maitoa! (1987, UIT-revyyn televisiotaltiointi)
  • Kanavanvaihtaja (1988, UIT-revyyn televisiotaltiointi)
  • Venla-Gaala 1990 (1991, juontajana)
  • Haluatko ministeriksi? (2001, TV1:n vappuohjelma)

Elokuvia

muokkaa
Vuosi Elokuva Rooli
1954 Olemme kaikki syyllisiä Leenan huonetoveri
1955 Isän vanha ja uusi 2. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa
Villi Pohjola ilotyttö
1957 Vihdoinkin hääyö...
1958 Murheenkryynin poika keittäjätär
1959 Vatsa sisään, rinta ulos! keittäjätär
Virtaset ja Lahtiset Tuula Virtanen
1962 Juurakon Hulda (uudempi tv-versio) Hulda Juurakko
1964 Punta vaadittaessa (tv-elokuva) nainen
1975 Rakastunut rampa Mimmi "von" Rumfelt
1977 Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon Kreetta Tuura
Viimeinen savotta Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjätär
Metsästys joulun alla Polven emäntä
1978 Piilopirtti Oili Kukkola
1979 Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Emma Takinainen, trokari
1980 Tulitikkuja lainaamassa Miina
1986 Liian iso keikka Konstaapeli Eevariitta Raitakari
1989 Anni tahtoo äidin isoäiti
1994 Uuno Turhapuron veli Signe Karkama
1995 Ihmeelliset kyyneleet (Petri tårar) piispa

Äänirooleja

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Palkinnonsaajat Ida Aalberg -säätiö. Viitattu 25.11.2014.
  2. Strömberg, Jari: Näyttelijä Ritva Valkama on kuollut Yle Uutiset. 8.5.2020. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 8.5.2020.
  3. a b c d e Lahtinen, Outi: ”Valkama, Ritva (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 262–264. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2014).
  4. Valkama Ritva. Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 20.12.2014.
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 781. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  6. Alkio, Jyrki: Taiteilijaeläkkeisiin muutoksia. Helsingin Sanomat, 8.5.1996, s. 36. Näköislehti (maksullinen).
  7. Teatterin valtionpalkinto näyttelijä Ritva Valkamalle 10.10.2000. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.11.2014.
  8. Kvartetti Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 25.1.2014.
  9. Elokuu Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 25.1.2014.
  10. Näyttelijälegenda Ritva Valkama hyvästeli näyttämöt Ilta-Sanomat. 14.4.2010. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.11.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa