Lampaansyöjät (elokuva)

Seppo Huunosen ohjaama elokuva vuodelta 1972

Lampaansyöjät on suomalainen elokuva vuodelta 1972. Pääosia elokuvassa näyttelevät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki. Elokuva perustuu Veikko Huovisen romaaniin Lampaansyöjät: suomalainen reippailutarina.

Lampaansyöjät
DVD-julkaisun kansikuva.
DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Seppo Huunonen
Käsikirjoittaja Seppo Huunonen
Pekka Hakala
Veikko Huovinen
Perustuu Veikko Huovisen romaaniin Lampaansyöjät
Tuottaja Seppo Huunonen
Säveltäjä Paroni Paakkunainen
Tapio Rautavaara
Ilpo Saastamoinen
Kuvaaja Kari Sohlberg
Esko Jantunen
Risto Inkinen
Pentti Auer
Leikkaaja Erkki Seiro
Lavastaja Seppo Huunonen
Oskari Markkanen
Pääosat Leo Lastumäki
Heikki Kinnunen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmi-Ässä Oy
Ensi-ilta 17. marraskuuta 1972
Kesto 96 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Metsänhoitaja Sepe ja konttoripäällikkö Valtteri toteuttavat talven aikana suunnittelemansa Operaatio Lampaansyöjät ja suuntaavat kesälomallaan Pohjois-Suomeen suunnitelmanaan ”metsästää” ravinnokseen lampaita laitumilta ja paistamalla niistä ” ulkomongolialaista rosvopaistia” nuotion alle maahan haudattuna. Reippaan ja viinanraikkaan ulkoilmaelämän lomassa he juttelevat ja mietiskelevät maailman asioita.

Näyttelijät muokkaa

 Leo Lastumäki  Valtteri, Bachelor of Science  
 Heikki Kinnunen  Sepe  
 Pentti Auer  1. humalainen soutaja  
 Elina Hoffrén  Suommun ravintolan kokki  
 Aulikki Koskinen  Valtterin työtoveri  
 Tuula Lindfors  1. saksatar  
 Oskari Markkanen  mies elokuvateatterin katsomossa  
 Kirsti Moilanen  raskaana oleva nainen Kalajoen Hiekkasärkillä  
 Aino Penttinen  tunnistamaton rooli  
 Jaakko Talaskivi  2. humalainen soutaja  
 Rose-Marie Precht  Suommun ravintolan hovimestari  
 Nadja Saario  tarjoilija Kalajoen Hiekkasärkkien matkailuhotellissa  
 Jukka Sipilä  maajussi  
 Anita Sohlberg  2. saksatar  
 Ismo Vehkakoski  Valtterin työtoveri  
 Raili Veivo  matkakodin emäntä  
 Saska Huunonen  maajussin lapsi  
 Veera Sipilä  maajussin lapsi  
 Venla Sipilä  maajussin lapsi  
 Väinö Kolhonen  uutiskuvaaja  
 Seppo Huunonen  kattilaa pesevät kädet  
 pikkuneiti Jantunen  maajussin lapsi  
 Martti Pennanen  apulaiskaupunginjohtaja Edwin Salo elokuvassa Kun taivas putoaa...  
 Eeva-Maija Haukinen  lääkintävoimistelija Eila Tuomi elokuvassa Kun taivas putoaa...  

Tekijät muokkaa

 Tapio Rautavaara  laulu  
 Leo Lastumäki  laulu  
 Heikki Kinnunen  laulu  
 Paroni Paakkunainen  laulu & orkesterin johto  
 Ilpo Saastamoinen  laulu / musiikkikappale Ravintola  
  • Leikkausassistentti: Taina Kanth
  • Tuotantopäälikkö: Jaakko Talaskivi
  • Kuvaussihteeri: Anna-Maija Pelkonen
  • Lehdistösuhteet: Pentti Auer
  • Järjestäjä: Jaakko Talaskivi
  • Stunt: Jaakko Talaskivi (Leo Lastumäen sijaisnäyttelijä telttajuopottelukohtauksessa) & Paul Jyrälä (Heikki Kinnusen sijaisnäyttelijä Äkäskeron pihassa)
  • Järjestäjän apulainen: Marja Sulin
  • Rosvopaistiasiantuntija: Veijo Vanamo
  • Tuotanto: Filmi-Ässä Oy, 1972

Musiikki muokkaa

Elokuvassa soi puolen tusinaa Paroni Paakkunaisen ja Vexi Salmen sitä varten kirjoittamaa alkuperäissävelmää, joita esittää Kinnusen ja Lastumäen lisäksi Tapio Rautavaara.[1]

Vastaanotto muokkaa

Elokuva oli menestys, se sai katsojia enemmän kuin vuoden kaikki muut kotimaiset elokuvat yhteensä.[2] Lampaansyöjät oli Suomen elokuvateattereissa 341 101 katsojallaan vuoden 1972 kolmanneksi katsotuin elokuva Kummisedän ja Kellopeliappelsiinin jälkeen.[3]

Helsingin Sanomien ensi-ilta-arvostelussa pidettiin elokuvan parhaana osatekijänä Kari Sohlbergin kuvausta, joka näyttää Pohjois-Suomen maisemia komeina kuin matkailufilmi. Arvostelija Eeva Järvenpää kehui myös televisiossa hioutuneen koomikkoparin Kinnusen ja Lastumäen roolityötä ja sanoi sen olevan parhaimmillaan silloin, kun Huovisen kirjallistyylistä ja ”teinikonventtimaista” dialogia oli päästy muokkaamaan näyttelijöiden suuhun sopivaksi. Hän vieroksui myös elokuvan yhteiskunnallista sanomaa tai sen puutetta: ”Lampaansyöjät on tehty niille ihmisille, jotka eivät turhia murehdi, joilla on oma suu ensimmäisenä ja rahaa omiin tarpeisiin. – – Toivoa vain sopii että suomalaiset joskus havahdutettaisiin toisenlaisillakin, ehkäpä tärkeämmilläkin elokuvilla.”[4]

Elokuva esitettiin Suomen televisiossa ensimmäisen kerran 5. huhtikuuta 1975. Lampaansyöjät julkaistiin DVD:nä 22. lokakuuta 2010.

Leo Lastumäen mukaan elokuvan jälkeen sattui tositapauksia, joissa oli otettu mallia Sepen ja Valtterin lampaanmetsästyksestä.[2]

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio kirjoitti vuoden 2019 tv-esityksen aikoihin maailman muuttuneen puolessa vuosisadassa melkoisesti. Mikä aikoinaan vaikutti kahden vapautta kaipaavan ystävän harmittomana pakoretkenä yhteiskunnan kahleista, näyttäytyi 2010-luvun lopun asenneilmastossa aivan toisenlaiselta juopotteluineen, šovinistisine naiskommentteineen ja lihansyönnin ihailuineen: ”Kun istuu sohvalle tuijottamaan Lampaansyöjiä, silloin teoksen rinnalla näkee ajankohtaisen taistelun tasa-arvon ja maailmaa vähemmän alistavan elämäntavan puolesta. Ja kun sen näkee, silloin joutuu tekemään tiliä itsensä kanssa: mitä se kertoo minusta, jos pidin tätä tuotosta joskus hauskana. Siinä hymy hyytyy, kun huumoriksi tarkoitettu muuttuu katsojan itsesyyllistämiseksi.” [5]

Palkinnot muokkaa

Seppo Huunonen sai elokuvasta parhaan tuottajan Jussi-palkinnon.

Lähteet muokkaa

  1. Lampaansyöjät (elokuva) Elonet. , Musiikki.
  2. a b Pajukallio, Arto: Konstailematon kansanmies. Kuolleet, Helsingin Sanomat 31.1.2011, s. C 8.
  3. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1972, Elokuvauutiset 2008. Viitattu 16.9.2015.
  4. Järvenpää, Eeva: Viikon elokuvia: Ylistys lampaanlihalle. Helsingin Sanomat, 18.11.1972, s. 36. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. Rautio, Paavo: Mitä se kertoo minusta, jos pidin Lampaansyöjiä joskus hauskana. Helsingin Sanomat, 5.5.2019. Digilehden juttu (tilaajille).
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.