Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Suomen tasavallan presidentin vuosittain Suomen itsenäisyyspäivänä järjestämä juhla
Presidentinlinna itsenäisyyspäivänä 2011.

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, epävirallisesti Linnan juhlat, on tasavallan presidentin vuosittain Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta järjestämä juhla, jonne kutsutaan valtion, kuntien, talouselämän ja järjestökentän edustajia sekä erinäisiä vuoden aikana ansioituneita henkilöitä, kuten taiteilijoita ja urheilijoita. Juhla järjestetään Presidentinlinnassa Helsingissä.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Juhlat kasvavatMuokkaa

Itsenäisyyspäivän juhlaperinne sai alkunsa vuonna 1919. Iltapäivävastaanoton isäntänä oli presidentti K. J. Ståhlberg, ja emäntänä oli hänen tyttärensä neiti Aino Ståhlberg. Vastaanotto kesti tunnin, ja vieraita oli noin sataviisikymmentä. Tarjoilulla oli kahvia ja virvokkeita Goottilaisessa salissa.

Ensimmäinen iltajuhlamuotoinen vastaanotto pidettiin vuonna 1922, jolloin ohjelmassa olivat myös kättelyseremonia ja tanssi. Ensimmäisellä kieltolain kumoamisen jälkeisellä vastaanotolla 1934 alettiin tarjoilla myös alkoholijuomia. Presidentti Kyösti Kallion aikaan uskonnollisuus näkyi juhlissa 1937 ja 1938, jolloin ei tanssittu eikä tarjoiltu alkoholia. Presidentti J. K. Paasikiven aikana juhlissa alettiin tarjota boolia, musiikkia ja tanssia. Juhlista tehtyjä lyhytelokuvia esitettiin elokuvateattereissa ennen varsinaista elokuvan esitystä.

Toimittajat päästettiin raportoimaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ensimmäistä kertaa vuonna 1949. Ensimmäinen suora televisiolähetys Presidentinlinnasta nähtiin itsenäisyyspäivänä 1967.[1]

Presidentti Urho Kekkosen puolison Sylvin vaikutuksesta linnaan kutsuttiin vuonna 1966 kirjailijoita ja taiteilijoita, joiden kanssa hän keskusteli Keltaisessa salongissa. Linnan juhlissa oli kutsuvieraita parhaimmillaan jopa 2 300 henkeä. Vuonna 1968 juhlissa oli erikoisuutena letkajenkka.[2] Kansaa kiinnosti erityisesti vuonna 1978, kenen kanssa neljää vuotta aiemmin leskeksi jäänyt presidentti Kekkonen tanssi (Satu Östring-Procopén).[3]

Mauno Koiviston tultua tasavallan presidentiksi vuonna 1982 linnan juhlia isännöi pitkästä aikaa pariskunta ja myös "tasavallan prinsessa", tytär Assi, joka aloitti muodissa olleen tiputanssin. Presidentin puoliso Tellervo olisi muuttanut iltajuhlan iltapäivän kahvihetkeksi, mutta antoi periksi kohdattuaan vahvaa vastarintaa.

Presidentti Martti Ahtisaaren aikana Keltaiseen salonkiin tuli jazzmusiikki, tarjontaan tulivat suolapalat ja maakuntaruoat sekä viinit.

Vuodet ilman juhliaMuokkaa

Presidentti-instituution ohella eivät juhlatkaan olleet vakiintuneet vielä 1930-luvun alussa. Tästä on osoituksena, ettei vuonna 1931 järjestetty vastaanottoa samalle kuulle osuneen presidentti P. E. Svinhufvudin syntymäpäivän johdosta. Itsenäisyyspäivälle 1932 vuorostaan oli sovittu Ruotsin kruununprinssin vierailu. 1930-luvun lama esti vuonna 1933 juhlimisen tarjottaviksi aiottujen ainesosien niukkuuden vuoksi, vaikka samalla tulikin osoitettua solidaarisuutta laman kanssa kamppaileville tavallisille kansalaisille. Pisin katkos juhlaperinteeseen tuli toisen maailmansodan myötä, kun juhlat jäivät pitämättä seitsemästi 1939–1945. Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim eivät koskaan isännöineet juhlia.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa on jäänyt pitämättä:

KutsututMuokkaa

 
Adolf Ehrnrooth Itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 1963.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutaan nykyisin noin 1 800 vierasta. Osa kutsutaan asemansa puolesta: jokavuotisen kutsun saavat valtioneuvoston jäsenet, kansanedustajat, diplomaatit, piispat, Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet, yliopistojen kanslerit ja rehtorit, kenraalit ja oikeuslaitoksen ylimmät virkamiehet. Myös aiemmat presidentit, pääministerit ja eduskunnan puhemiehet kuuluvat vakiovieraiden listalle. Martti Ahtisaaren presidenttikaudella tuli tavaksi kutsua Mannerheim-ristin ritarit aina paikalle, aikaisemmin Mauno Koivisto oli kutsunut heidät vuonna 1987. Valtion ylimpien virkamiesten kohdalla kutsuvuorot kiertävät; kutsu saattaa osua kohdalle joka toinen tai kolmas vuosi.[9]

Joka vuosi noin kolmasosa vieraista saa kutsun ensimmäistä kertaa. Linnaan on ollut tapana kutsua esimerkiksi merkittävimmät elinkeinoelämän ja kulttuurin vaikuttajat sekä vuoden aikana menestyneet suomalaiset urheilijat ja taiteilijat. Viihdetaiteilijoiden määrä lisääntyi presidentti Tarja Halosen aikana huomattavasti.[9]

Vuonna 2009 kutsuihin liitettiin turvallisuussyistä siru, joka sisältää presidentinlinnan lausunnon mukaan kutsutun henkilötiedot.[10]

Tilaisuuden pukukoodi on hyvin juhlava: kutsukortissa kehotetaan pukeutumaan "frakkiin ja juhlapukuun". Kunniamerkkejä voi pitää alkuperäisessä koossaan. Miehillä tumma puku − ei kuitenkaan smokki − voi korvata frakin; naisilla "juhlapuku" etiketin mukaisesti tarkoittaa täyspitkää, juhlavasta materiaalista valmistettua leninkiä arvokoruin.[11][12] Taiteilijoille on tavattu antaa vapauksia pukukoodissa[12]. Papit, poliisit ja muut viranomaiset esiintyvät virka-asujensa juhlaversioissa.

Sekä miehet että naiset voivat halutessaan pukeutua myös kansallispukuun[12]. Pukeutumisasiantuntijoiden mukaan kansallispuku on itsenäisyyden juhlaan paras mahdollinen asu. Kansallispuku on sekä etiketin mukainen että Suomen kansallista identiteettiä korostava.[13]

Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttujen odotetaan noudattavan kutsua, ellei sille ole estettä.lähde? Vastaanotto ohittaa itsenäisyyspäivän kaikki muut tilaisuudet, ja kutsun saanut peruu hyvän tavan mukaan kaikki menonsa, jotka voisivat estää häntä noudattamasta kutsua, elleivät jo sovitut menot ole välttämättömiä.lähde?

SeremoniaMuokkaa

 
Näyttelijä Tarmo Manni kättelemässä rouva Sylvi Kekkosta vuonna 1965.

Perinteisesti kaikki juhlavieraat kättelevät presidenttiä sisään tullessaan. Sisääntulomusiikin aloittaa Sibeliuksen Jääkärimarssi. Ensimmäisenä saavutaan presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta ja kättelyn aloittavat ritarijärjestyksessä sotaveteraanit. Presidenttiä kättelevät ensimmäisenä Mannerheim-ristin ritarit. Vuosina 1994–2000 ensimmäinen kättelijä oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Kapteeni Pentti Iisalo saapui ensimmäisenä vieraana vuosina 2001–2007. Kapteeni Tuomas Gerdt kätteli presidenttiä ensimmäisenä vuosina 2008–2010, 2012, ja 2014–2015. Vuonna 2011 kapteeni Gerdtin ollessa yllättäen estynyt, presidenttiä kätteli ensimmäisenä opetusneuvos Antti Henttonen.[14] Vuonna 2013 ensimmäisenä presidenttiä kätteli sotaveteraani Vihtori Siivo.[15] Vuonna 2016 presidenttiä kätteli ensimmäisenä kenraali Jaakko Valtanen,[16] ja häntä seurasi 100-vuotias sotaveteraani Torsten Liljeberg.[17]

Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien kunniavartiosto seisoo miekkoineen rivissä. Sotaveteraanien jälkeen kättelyjärjestys on vapaa riippuen vieraiden saapumisesta: kansanedustajia, julkisuuden henkilöitä, urheilijoita, elinkeinoelämän vaikuttajia, erilaisten järjestöjen, tieteen ja taiteen edustajia jne.

Sisääntulo jatkuu Pohjoisesplanadin puoleiselta ovelta, josta on saavuttu yleensä seuraavassa järjestyksessä:

  1. piispat suurimman suomalaiskirkon arkkipiispan johdolla
  2. Ahvenanmaan maakuntapäivien ja Saamelaiskäräjien edustajat
  3. kenraalikunta
  4. suurristin komentajat
  5. oikeuslaitoksen presidentit, oikeusneuvokset ja syyttäjälaitoksen edustajat
  6. Suomen Akatemian jäsenet, jota seuraavat yliopistojen kanslerit ja rehtorit
  7. aiemmat eduskunnan puhemiehet ja aiemmat pääministerit
  8. valtioneuvosto protokollan mukaisessa järjestyksessä; pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri, jne, viimeisenä oikeuskansleri
  9. eduskunnan puhemies, varapuhemiehet ja sihteeristö
  10. diplomaattikunta, virkaiältään vanhimmasta alkaen, suurlähettiläät sekä kansainvälisten järjestöjen edustajat
  11. entiset tasavallan presidentit

Kättelyn päätteeksi presidentit puolisoineen asettuvat yhteisvalokuvaan.

Linnassa tarjottavan boolin sisältö on ollut salaisuus. Kättelyn ja kahvittelun jälkeen seuraa tanssit: ensimmäinen tanssi on perinteisesti valssi, jonka aloittaa presidentti. Tanssimusiikista tilaisuudessa on huolehtinut Kaartin Soittokunta.

JulkisuusMuokkaa

 
Muotoilijat Nanny Still ja Birger Kaipiainen sekä rouva Maggi Kaipiainen linnan portaikossa vuonna 1960.

Tavallista on, että useita viikkoja ennen juhlia lehdistössä arvaillaan kutsuttujen julkisuuden henkilöiden nimiä, naisten iltapukuja ja sitä, kenen partnerin kanssa juhliin saavutaan. Naisten iltapuku voi olla teetetty suunnittelijalla erityisesti kyseistä juhlaa varten.

YleisradioMuokkaa

Vuonna 1949 kuultiin ensimmäinen, Yleisradion tekemä suora radiolähetys juhlista. Ensimmäinen televisiolähetys tapahtui vuonna 1957 (nimellä Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhla), mutta suoria lähetykset ovat olleet vuosina 1967 ja 1968 sekä vuodesta 1982 lähtien. Kaudella 1969–1980 järjestetystä kymmenestä vastaanotosta esitettiin vain leikattuja koosteita, sillä ajan ilmapiirin vuoksi ei haluttu korostaa eliitin juhlimista. Sen sijaan 2000-luvun suorissa televisioinneissa on usean televisiokameran välityksellä seurattu vieraana olevien, erityisesti julkisuuden henkilöiden, tunnelmia.

Esimerkiksi vuonna 2008 linnan juhlat olivat vuoden katsotuin televisio-ohjelma: lähetys keräsi yli puolitoista miljoonaa katsojaa,[18] ja vuonna 2009 juhlat keräsivät yli 2,2 miljoonaa katsojaa[19].

Itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksetMuokkaa

Tv-lähetykset vuosina 1957–1966Muokkaa

  • Ensimmäisessä televisiolähetyksessä 6.12.1957 selostajina toimivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi.[20] Tällöin ei vielä ollut ulkolähetysautoa, joten ns. ala-studion koko tekniikka siirrettiin VR:ltä vuokratulla vaunulla Presidentinlinnaan. Puolet tarkkaamosta oli linnan parvekkeella, puolet vaunussa (YLE:n Pentti Pesarin haastattelun mukaan, 25.10.1999).lähde?
  • 6.12.1958 Pesarin mukaan juhlat kuvattiin ulkolähetysautolla suorana lähetyksenä ilman taltiointia. Radiokuuntelija -lehdessä lähetyksestä kuitenkaan ei ollut merkintää. Tv-uutisten uutisohjelma Kamerakierrokseen 186 vuodelta 1958 sisältyy uutisjuttu Linnan juhlista.[21]
  • 6.12.1959 Vastaanotto Tasavallan Presidentin linnassa lähetettiin suorana lähetyksenä, ei taltiointa. Selostajina Inkeri Hämäläinen, Maire Walden ja Mikko Pohtola, ohjaus Heikki Packalén.[22]

»Kaksi vuotta sitten vierailivat tv-kamerat ensi kerran tasavallan presidentin linnassa. Silloin ei käytettävissä ollut ulkolähetysautoa, joten lähetys hoidettiin tilapäisin järjestelyin. Selostajina olivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi, ohjaajana Paavo Noponen.

Viime vuonna ei käyntiä suoritettu, mutta tällä kertaa on ulkolähetysauto asiassa mukana. Kameroita on kolme, nykyisen käytännön mukaan, ja määrän lisäksi kuvausmahdollisuudet kasvaneet runsaamman optiikkavalikoiman takia. Selostajia oli niin ikään kolme. Inkeri Hämäläisen tyylikäs hahmo on katselijoille tuttu viimeksi Kirjaikkunoiden ja aikaisemmin muiden kulttuuriohjelmien parista. Maire Walden joutuu ulkoasiainministeriön sanomalehtiasiaintoimistossa tavan takaa tekemisiin maamme julkisen elämän henkilöiden kanssa. Mikko Pohtola on kuvien käyttöön erikoistuneena ja ajankohtaisia kysymyksiä valppaasti seuraavana toimittajana tehtävään aivan omiaan. Tv-kokemustakin hänellä on samalta linjalta, kuten viimeksi käynti pääministerin virka-asunnossa osoitti.

Heikki Packalén on illan ohjaaja. Joulukuun kuudennen päivän iltaan asti nämä neljä ovat syventyneet varsin perusteelliseen valokuvien tarkasteluun henkilöistä, joita he saattavat silloin odottaa silmiensä eteen. Asetelma on erityisen vaativa, mutta silti kannattaa muista, että tv-katselijoiden muodostama yleisö on yhteiseltä asiantuntemukseltaan aina vahvemmalla puolella selostajiin verrattuna. Vaikeudet siis varmasti ymmärretään.»
(Kuvaruutu, Radiokuuntelija, Radio- ja tv-lehti, ohjelmaviikko 6.12.-13.12.1959)

  • 6.12.1960 esitystietojen mukaan Vastaanottoa Tasavallan Presidentin linnassa seurattiin suorana lähetyksenä (ei taltiointia) kahdella kielellä klo 19.20–21.10. ja n. 21.40–23.00. Selostajina Pirkko Aro ja Niilo Tarvajärvi (suomi) ja Enzio Sevón (ruotsi). Ohjaus Heikki Packalén.[23]
  • 6.12.1961 Itsenäisyyspäivän vastaanotto tasavallan presidentin linnassa lähetettiin kello 20.00–21.15. Selostajina Inkeri Hämäläinen ja Poppe Berg, ohjaus Carl Mesterton.[24]
  • 6.12.1962 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.50–21.30, selostajista ei ole tietoa.[25]
  • 6.12.1963 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.30–20.35.[26]
  • 6.12.1964 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.35–20.30 ja vielä uusintana illan päätteeksi kello 21.55–22.45.[27]
  • 6.12.1965 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.35–20.45 ja 21.30–21.45. Lähetystä selostivat Kyllikki Stenros, Jukka Rusi ja Harry Granberg.[28]
  • 6.12.1966 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.20–20.45.[29]

Vuodesta 1960 alkaen juhlien esittäminen suorana tv-lähetyksenä vakiintui, kunnes 6.12.1967 tehtiin ensimmäinen tv-taltiointi, samoin 1968 juhlat lähetettiin ja niistä on tv-taltiointi. Vuosina 1969–1979 ei ollut suoria lähetyksiä linnasta. 1970-luvulta Linnan juhlista Yleisradiolla on materiaalia työnauhojen muodossa. Lähetety ohjelmat olivat ilmeisesti 15 minuutin mittaisia, mutta niitä ei ollut joka vuosi. Tällä ajanjaksolla juhlat ovat esiintyneet uutisissa.

Suorat tv-lähetykset vuosina 1967–1968 ja vuodesta 1983 lähtienMuokkaa

Vuosi Lähetysaika Selostajat Katsojakeskiarvo
1967 19.15–21.00[30] Ei tietoa
1968 19.30–20.45[31] Liisa Laine, Seppo Tikka ja Juhani Lehtola (suomi)
Astrid Gartz ja Harry Granberg (ruotsi)
(Suomenkielinen selostus TV-ohjelma 1:ssä ja
ruotsinkielinen selostus TV-ohjelma 2:ssa)
1983 20.50–22.05[32]
(kello 21.40
lähetys vaihtui
ruotsinkieliseksi)
Eva Polttila ja Antero Kekkonen (suomi)
Astrid Gartz ja Harry Granberg (ruotsi)
1984 20.50–21.45[33] Leif Salmén (suomi) ja Astrid Gartz (ruotsi)
1985 19.20–19.30 ja
20.50–21.45[34]
Leif Salmén (suomi) ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1986 19.35–20.15 ja
21.00–21.30[35]
Jyrki Koulumies ja Raija Massala (suomi)
Susanna Ginman ja Kristofer Gylling (ruotsi)
1987 19.40–20.30 ja
21.00–21.40[36]
Raija Massala, Eva Polttila ja Jussi Mäkelä (suomi)
Lena Boström ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1988 Ei lähetystä radio- ja tv-toimittajien lakon 30.11.–21.12.1988 vuoksi
1989 19.40–20.30 ja
20.45–21.30[37]
Sinikka Siekkinen ja Leo Lehdistö (suomi)
Melita Tulikoura ja Marianne Carlsson (ruotsi)
1 970 000[38]
1990 19.45–20.30 ja
20.45–21.15[39]
Riikka Uosukainen, Ralf Friberg ja Leo Lehdistö (suomi)
Melita Tulikoura ja Marianne Carlsson (ruotsi)
2 206 000[40]
1991 19.45–20.30 ja
20.45–21.15[41]
Seija Wallius ja Ilpo Ropponen (suomi)
Marianne Carlsson (ruotsi)
1992 19.00–20.30 ja
20.50–21.30[42]
Aarre Elo, Seija Wallius ja Jorma Melleri (suomi)
Marianne Carlsson ja Erik Bäckman (ruotsi)
1993 19.00–20.30 ja
20.45–21.30[43]
(FST:n lähetys
TV2:ssa kello
18.55–21.15)
Helena Hiilivirta, Hannu Vilpponen ja Leo Lehdistö (suomi)
Joan Harms, Kristofer Gylling, Jutta Zilliacus,
Melita Tulikoura ja Anna Savonius (ruotsi)
1994 18.55–20.30 ja
20.45–21.30[44]
Mirja Pyykkö ja Seppo Toivonen (suomi)
Melita Tulikoura ja Pontus Dammert (ruotsi)
1995 19.00–20.30 ja
20.50–21.45[45]
Mirja Pyykkö, Ilpo Ropponen ja Seppo Toivonen (suomi)
Bengt Jansén ja Åsa Nylund (ruotsi)
1996 18.45–20.30 ja
20.45–22.00[46]
Petteri Ahomaa ja Inari Uusimäki (suomi)
Åsa Nylund, Jutta Zilliacus ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1997 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[47]
Riitta Pihlajamäki, Hannu Lehtilä ja Tarmo Ropponen (suomi)
Bengt Jansén (ruotsi)
1 614 000[48]
1998 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[49]
(FST:n lähetys
TV2:ssa kello
18.50–21.05)[50]
Tarmo Ropponen, Riitta Pihlajamäki, Hannu Lehtilä ja Petri Jauhiainen (suomi)
Marianne Carlsson ja Dan-Erik Ekholm (ruotsi)
1 905 000[51]
1999 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[52]
(FST:n lähetys
TV2:ssa kello
18.50–21.05)[53]
Eva Polttila ja Tarmo Ropponen (suomi)
Ei tietoa ruotsinkielisistä selostajista
2000 18.50–20.30 ja
20.45–22.05[54]
(FST:n lähetys
TV2:ssa kello
18.50–21.10)[55]
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Marianne Carlsson, Christian Forsberg ja Jutta Zilliacus (ruotsi)[56]
1 931 000[57]
2001 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[58]
(FST:n lähetys klo
18.50–21.10)[59]
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Christian Forsberg, Bengt Jansén ja Jutta Zilliacus (ruotsi)[60]
2 150 000[61]
2002 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[62]
(FST:n lähetys klo
18.55–21.30)[63]
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Susanna Sjöstedt, Caj Rönning ja Jutta Zilliacus (ruotsi)
2 124 000[64]
2003 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[65]
(FST:n lähetys klo
18.50–21.50)[66]
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe ja Caj Rönning (ruotsi)
2 051 000[67]
2004 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[68]
(FST:n lähetys klo
18.50–21.50)
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe ja Caj Rönning (ruotsi)
2 173 000[69]
2005 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[70]
(FST:n lähetys klo
18.50–21.50)
Marjukka Havumäki ja Tarmo Ropponen (suomi)
Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe, Lena Boström ja Johan Portin (ruotsi)
2 276 000[71]
2006 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[72]
(FST5:n lähetys klo
18.50–21.50)
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Ann-Kristin Schevelew ja Johan Portin (ruotsi)
2 158 000[73]
2007 18.50–20.30 ja
20.45–22.15
(FST5:n lähetys klo
18.50–22.00)[74]
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Gunilla Löfstedt-Söderholm ja Johan Portin (ruotsi)
1 943 000[75]
2008 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[76]
(FST5:n lähetys klo
18.50–22.00)
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Gunilla Löfstedt-Söderholm ja Johan Portin (ruotsi)
1 748 000[18]
2009 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[77]
(FST5:n lähetys klo
18.50–22.00)
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Pia-Maria Lehtola, Kerstin Kronvall ja Johan Portin (ruotsi)
2 200 000[78]
2010 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[79]
(FST5:n lähetys klo
18.50–22.05)
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Ei tietoa ruotsinkielisistä selostajista
2 123 000[80]
2011 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[81]
(FST5:n lähetys klo
18.50–22.05)
Marjukka Havumäki ja Matti Rönkä (suomi)
Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Ted Urho (ruotsi)
2 324 000[82]
2012 18.50–20.30 ja
20.45–22.15[83]
(Yle Femin lähetys
klo 18.50–22.05)
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)
2 189 000[84]
2013 17.15–18.30,
18.35–20.30 ja
20.40–21.30[85]
(Yle Femin lähetys
klo 17.15–20.20
ja 20.25–21.30)
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)
2 045 000[86]
2014 18.15–20.30 ja
20.40–22.15[87]
(Yle Femin lähetys
klo 18.50–22.30)
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)
2 147 000[88]
2015 18.55–20.30 ja
20.40–22.15[89]
(Yle Femin lähetys
klo 18.50–22.05)
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Matilda Gyllenberg, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)
2 472 000[90]
2016 18.50–20.30 ja
20.40–22.15[91]
(Yle Femin lähetys
klo 18.50–22.05)
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Ei tietoa ruotsinkielisistä selostajista
2 610 000[92]
2017 18.55–20.30 ja
20.40–22.20[93]
Piia Pasanen ja Jussi-Pekka Rantanen (suomi)
Matilda Gyllenberg, Ted Urho ja Jonas Jungar (ruotsi)[94]
2 660 000[95]

Vuonna 1980 Linnan juhlista lähetettiin 40 minuutin ohjelma kello 20.45–21.25 (selostajina Mirja Pyykkö ja Antero Kekkonen)[96] ja vuonna 1982 45 minuutin katsaus kello 20.45–21.30 (selostajina Eva Polttila ja Antero Kekkonen, ohjaajana Ritva Kuusisto)[97]. Vuonna 1981 juhlia ei järjestetty lainkaan presidentti Kekkosen sairastumisen takia. Vuodesta 1983 alkaen Itsenäisyyspäivän vastaanotto tasavallan presidentin linnassa on lähetty vuosittain (lukuun ottamatta vuonna 1988, jolloin radio- ja tv-toimittajien lakko 30.11.–21.12.1988 esti lähetyksen). Vuosina 1993, 1994 ja 1998–2016 lähetettiin erillinen ruotsinkielinen lähetys Fest på slottet samanaikaisesti toisella kanavalla (vuosina 1993, 1994 ja 1998–2000 YLE TV2:lla osana FST:n ohjelmaosuutta, vuosina 2001–2006 sekä YLE TV2:lla että FST:n digikanavalla ja vuosina 2007–2016 pelkästään YLE FST5:llä/Femillä). Vuonna 2017 juhlista lähetetään yksi kaksikielinen lähetys Yle TV1:ssä. Osa haastatteluista on suomeksi ja osa ruotsiksi, ja urheilulähetysten tavoin lähetykseen voi valita ruotsinkielisen selostuksen.[94]

KuokkavierasjuhlatMuokkaa

Pääartikkeli: Kuokkavierasjuhlat

1990-luvun alusta vuoteen 2003 asti linnanjuhliin liittyi aina myös mielenosoitus nimeltä kuokkavierasjuhlat. Vuonna 2006 kuokkavierasjuhlat järjestettiin jälleen. Vuonna 2013 Tampereella järjestettiin anarkistien kiakkovierasjuhlat, joissa esiintyi väkivaltaista käyttäytymistä ja kymmeniä pidätettiin. Protestoijilla oli kommandopipoja ja Timo Jutila -naamareita. Tilaisuutta oli turvaamassa 300 poliisia ja 6 poliisihevosta.[98]

LähteetMuokkaa

  1. Kivioja, Pasi: Kun media Linnaan pääsi 13.12.2012. Apu.
  2. Linnan juhlat 6.12.1968 18.11.2008. Yle (Elävä arkisto). Viitattu 3.2.2014.
  3. Saarinen, Miia: Katso kuvat Linnan legendoista! iltasanomat.fi. 6.12.2011. Sanoma News. Viitattu 3.2.2014.
  4. Relander, Lauri Kristian (1883-1942) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  5. Kallio, Kyösti (1873-1940) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  6. Sota-ajan ainoa itsenäisyysjuhla Turussa. Turun Sanomat, 17.11.2013. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.12.2013.
  7. Mannerheim, Gustaf (1867-1951) Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  8. Itsenäisyyspäivän konsertti vie matkalle suomalaiseen mielenmaisemaan Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti ja vastaanotto, Tapahtumat, Suomen tasavallan presidentti
  9. a b Kysy mitä vain iGS Tietohuoltoasema, Helsingin kaupunginkirjasto.
  10. Linnan juhlien kutsukorteista löytyi elektroninen tunnistesiru Ilta-Sanomat
  11. Linnan juhlien pukukoodi on tiukka MTV3.fi. Viitattu 7.9.2011.
  12. a b c Pukeutuminen: Linnan juhlat Kotiliesi.fi. Viitattu 7.9.2011.
  13. Kantola, Karoliina: Teri Niitti: On yksi asu, jota parempaa ei Linnan juhliin ole Yle uutiset. 5.12.2012. Viitattu 6.12.2012.
  14. Hän oli ensimmäinen kättelijä tämän vuoden Linnan juhlissa 6.12.2011. aamulehti.fi.
  15. Sirén, Vesa: Satavuotias sotaveteraani kätteli ensimmäisenä presidentin 6.12.2013. hs.fi.
  16. Tanssi vahvalle Suomelle – Linnan juhlien teemana oli se, että Suomi on monessa vertailussa maailman huipulla 7.12.2016. hs.fi.
  17. Hällsten, Annika: Spets i svart och blått. Hufvudstadsbladet, 8.12.2016, s. 14–15. Artikkelin verkkoversio.
  18. a b Finnpanel - TV-mittaritutkimus - Yle TV1, vuosi 2008 finnpanel.fi.
  19. Linnan juhlia seurasi miljoonayleisö. Iltalehti, 7.12.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2011.
  20. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1957-12-06/38
  21. Radiokuuntelija, Radio- ja tv-lehti, ohjelmaviikko 6.12.-13.12.1959
  22. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1959-12-06/38
  23. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1960-12-06/42
  24. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1961-12-06/44
  25. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1962-12-06/46
  26. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1963-12-06/46
  27. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1964-12-06/54
  28. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1965-12-06/38
  29. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1966-12-06/50
  30. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1967-12-06/46
  31. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1968-12-06/44
  32. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1983-12-06/62
  33. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1984-12-06/78
  34. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1985-12-06/78
  35. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1986-12-06/110
  36. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1987-12-06/118
  37. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1989-12-06/78
  38. Mitä Missä Milloin 1991. Otava 1990, s. 422; ISBN 951-1-11421-2
  39. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1990-12-06/80
  40. Mitä Missä Milloin 1992. Otava 1991, s. 445; ISBN 951-1-11839-0
  41. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1991-12-06/84
  42. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1992-12-06/92
  43. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1993-12-06/60
  44. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1994-12-06/76
  45. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1995-12-06/72
  46. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1996-12-06/80
  47. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1997-12-06/80
  48. Mitä Missä Milloin 1999. Otava 1998, s. 448; ISBN 951-1-15488-5
  49. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003763555.html
  50. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003763556.html
  51. Mitä Missä Milloin 2000. Otava 1999, s. 424; ISBN 951-1-15503-2
  52. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003847305.html
  53. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003847311.html
  54. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003931947.html
  55. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003931948.html
  56. https://areena.yle.fi/tv/opas?t=2000-12-06
  57. Mitä Missä Milloin 2002. Otava 2001, s. 417; ISBN 951-1-17635-8
  58. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004016378.html
  59. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004016377.html
  60. https://areena.yle.fi/tv/opas?t=2001-12-06
  61. Mitä Missä Milloin 2003. Otava 2002, s. 358; ISBN 951-1-18085-1
  62. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004104233.html
  63. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004104234.html
  64. Mitä Missä Milloin 2004. Otava 2003, s. 341; ISBN 951-1-18590-X
  65. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004187211.html
  66. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004187208.html
  67. Mitä Missä Milloin 2005. Otava 2004, s. 345; ISBN 951-1-19469-0
  68. https://telkussa.fi/#sivu/1/20041206
  69. Mitä Missä Milloin 2006. Otava 2005, s. 363; ISBN 951-1-20203-0
  70. https://telkussa.fi/#sivu/1/20051206
  71. Mitä Missä Milloin 2007. Otava 2006, s. 352; ISBN 978-951-1-21080-1
  72. https://telkussa.fi/#sivu/1/20061206
  73. Mitä Missä Milloin 2008. Otava 2007, s. 355; ISBN 978-951-1-21207-2
  74. https://telkussa.fi/#sivu/1/20071206
  75. Mitä Missä Milloin 2009. Otava 2008, s. 349; ISBN 978-951-1-21966-8
  76. https://telkussa.fi/#sivu/1/20081206
  77. https://telkussa.fi/#sivu/1/20091206
  78. Finnpanel - TV-mittaritutkimus - Yle TV1, vuosi 2009 finnpanel.fi.
  79. https://telkussa.fi/#sivu/1/20101206
  80. Finnpanel - TV-mittaritutkimus - Yle TV1, vuosi 2010 finnpanel.fi.
  81. https://telkussa.fi/#sivu/1/20111206
  82. Finnpanel - TV-mittaritutkimus - Yle TV1, vuosi 2011 finnpanel.fi.
  83. https://telkussa.fi/#sivu/1/20121206
  84. Finnpanel - TV-mittaritutkimus - Yle TV1, vuosi 2012 finnpanel.fi.
  85. https://telkussa.fi/#sivu/1/20131206
  86. Turtola, Ilona: Itsenäisyyspäivän vastaanotto veti televisioiden ääreen enimmillään yli kaksi miljoonaa katsojaa 7.12.2013. yle.fi.
  87. https://telkussa.fi/#sivu/1/20141206
  88. Kuittinen, Tarja: Näitä Suomi katsoi televisiosta 2014 – yksi uusi suosikki 20.1.2015. is.fi.
  89. https://telkussa.fi/#sivu/1/20151206
  90. Nordell, Marja-Liisa: Ylen Linnan juhlat 2015 -lähetys kaikkien aikojen katsojaennätykseen 7.12.2015. yle.fi.
  91. https://telkussa.fi/#sivu/1/20161206
  92. Jokiniemi, Emmakaisa: Linnan juhlilla ennätysmäärä katsojia – jopa 2,7 miljoonaa seurasi lähetystä 7.12.2016. yle.fi.
  93. https://telkussa.fi/#sivu/1/20171206
  94. a b Yksi lähetys, kaksi kieltä – tämä joukko takaa onnistuneet tv-juonnot Linnassa Tamperelainen. Viitattu 6.12.2017.
  95. Linnan juhlat ylsi jälleen uuteen yleisöennätykseen – kaikkiaan 3,6 miljoonaa suomalaista seurasi lähetyksiä 7.12.2017. yle.fi. Viitattu 7.12.2017.
  96. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1980-12-06/94
  97. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1982-12-06/58
  98. Sudqvist, Vesa: Anarkistinen liikehdintä oli tiedossa Tampereella 7.12.2013. YLE Uutiset. Viitattu 7.12.2013.
    Tutkija:: Tämän takia Kuokkaviesrasjuhlat pidettiin taas vuosien tauon jälkeen Viitattu 7.12.2013.
    Poliisi: Kiakkovieraita organisoi anarkistihenkinen ryhmä – Kysymyksessä oli "rosvojoukko" 7.12.2013. YLE Uutiset. Viitattu 7.12.2013.
    300 poliisia ja kuusi hevosta turvaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa Iltalehti.fi. 3.12.2013. Alma. Viitattu 8.12.2013.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hirvikorpi, Helinä: Linnan juhlat kautta aikojen. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-053-9.
  • Halonen, Tero & Aro, Laura (toim.): ”Linnan juhlat”, Suomalaisten symbolit. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-394-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa