Jyrki Koulumies

suomalainen toimittaja, valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija

Jyrki Olavi Koulumies (s. 13. marraskuuta 1943 Helsinki) on suomalainen toimittaja, valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija.[1]

Jyrki Koulumies Akateemisessa kirjakaupassa 2019.

Koulumies työskenteli toimittajana yli 40 vuotta. Hän aloitti ulkomaantoimittajana 1960-luvun lopulla ja toimi BBC:n ulkomaanpalvelussa 1970–1973 ja palasi Uuden Suomen ulkomaanosastolle, siirtyi[2] sitten Uuden Suomen Moskovan-kirjeenvaihtajaksi 1977–1980. Moskovasta hän palasi Yleisradion ajankohtaistoimitukseen vuonna 1980. Vuosina 1983–1990 hän oli Yleisradion ajankohtaistoimituksen päällikkö[1] ja vuosina 1990–1995 Yleisradion Lontoon-kirjeenvaihtaja.

Vuonna 1995 Koulumies palasi Yleisradion Pasilan-toimipisteeseen ja oli mukana käynnistämässä talousuutislähetyksiä TV1-kanavalle. Hän jäi eläkkeelle Yle Uutisten taloustoimituksesta elokuussa 2008.[1]

Koulumies johti presidentinvaalien vaalipaneeleita ja aloitti yhdessä kollegansa Antero Kekkosen kanssa Urho Kekkosen kauden päätyttyä vaalitenttien hiukan rohkeammin haastavan tyylin.lähde?

Koulumies oli vuonna 1983 järjestämässä viulisti Viktoria Mullovan ja hänen poikaystävänsä Vakhtang Jordanian loikkausta Neuvostoliitosta länteen, mutta hänen osuutensa tapahtumaan pidettiin salassa vuosikymmenten ajan.

Koulumies kuuluu Schulman-aatelissukuun. Hänen isänsä oli lääkäri Rolf Koulumies. Jyrki Koulumies on naimisissa eläinlääkäri Leena Saijonmaan kanssa.[3] Jyrki Koulumies on kansanedustaja ja kunnallispoliitiikko Terhi Koulumiehen setä.[4]

Kirjat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Iirola, Elias: Uusien jäsenten vastaanotto Klubilla. Klubilehti, 2012, nro 1. Helsingin Suomalainen Klubi. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 28.12.2015.[vanhentunut linkki]
  2. Vaalisto, Heidi: Jyrki Koulumies katoaa ruudusta Taloussanomat. 28.8.2008. Viitattu 28.12.2015.
  3. Kerttula, Suvi: Toimittaja Jyrki Koulumiehen esikoistytär kuoli synnytyksessä hoitovirheen takia: ”Ei siitä voi päästä yli koskaan.” Ilta-Sanomat. 28.9.2020. Viitattu 29.9.2020.
  4. Finlands ridderskaps och adels kalender 2004, s. 420. Ritarihuone–Atena Kustannus 2003.

Aiheesta muualla

muokkaa