Avaa päävalikko

Oskar Merikanto

suomalainen muusikko ja säveltäjä

Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson; 5. elokuuta 1868 Helsinki17. helmikuuta 1924 Oitti) oli suomalainen säveltäjä, muusikko, kapellimestari ja opettaja.

Oskar Merikanto
Oskar Merikanto.
Oskar Merikanto.
Henkilötiedot
Koko nimi Frans Oskar Merikanto
Syntynyt 5. elokuuta 1868
Helsinki
Kuollut 17. helmikuuta 1924 (55 vuotta)
Oitti
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet urut ja pianoView and modify data on Wikidata

Ikätoveristaan Jean Sibeliuksesta poiketen Merikanto suuntautui yksinkertaisempaan ja kansanomaisempaan ilmaisuun. Hänestä tulikin yksi rakastetuimmista suomalaissäveltäjistä.

Oskar Merikanto tunnetaan erityisesti yksinlauluistaan, kuten Pai, pai, paitaressu; Ilta tuntureilla; Oi, muistatko vielä sen virren; Kullan murunen ja Soi vienosti murheeni soitto sekä pianovalssistaan Kesäillan valssi. Myös pianoteokset kuten Romanssi, op. 12 ja Valse lente, op. 33 ovat tunnettuja ja suosittuja.

UraMuokkaa

Oskar Merikannon isä Frans Ferdinand Ala-Kanto oli ammatiltaan ylikonduktööri. Merikanto sai yksityisopetusta urkuri ja säveltäjä Lauri Hämäläiseltä, kunnes Aurora Karamzinin tukemana pääsi opiskelemaan Leipzigiin vuosiksi 18871889. Tämän jälkeen Merikanto opiskeli Berliinissä Albert Beckerin johdolla vuosina 18901891. Vuonna 1892 hänet valittiin Johanneksenkirkon urkurin virkaan, missä hän toimi kuolemaansa saakka.[1] Oskar Merikanto on säveltänyt 91 yksinlaulua.

Oskar Merikanto oli perustamassa vuonna 1911 Suomalaista Oopperaa ja toimi sen ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1911–1922. [2] Hän toimi myös Päivälehden (myöhemmin Helsingin Sanomat) pitkäaikaisena musiikkikriitikkona.[1]

YksityiselämäMuokkaa

Oskar Merikanto solmi elinikäisen avioliiton 29.8.1892 Liisa Häyrysen (4.2.1869 - 14.3.1949) kanssa. Heidän ainoa lapsensa oli säveltäjä Aarre Merikanto. Tämän poika oli kuvanveistäjä Ukri Merikanto. Heidät on kaikki haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on 1927 paljastettu Yrjö Liipolan toteuttama muistomerkki[3].

 
Merikanto-postimerkki vuodelta 1968.

SävellyksetMuokkaa

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Heikinheimo, Seppo: ’Oskar Merikanto ja hänen aikansa’. Helsinki. Otava. 1995. ISBN 951-1-13778-6.
  • Ketomäki, Hannele: Oskar Merikannon kansalliset aatteet: Merikannon musiikkijuhlatoiminta sekä ooppera Pohjan neiti ja kuorolaulut venäläistämiskauden laulu- ja soittojuhlien ohjelmissa. Studia musica, 48. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 2012. ISSN 0788-3757. ISBN 978-952-5959-27-7.
  • Lehtola, Jan: 'Oskar Merikannon perintö suomalaiselle urkutaiteelle'. Helsinki. Sibelius-Akatemia. 2000. ISBN 978-952-5531-52-7.
  • 'Merikanto-symposium' Toimittanut Jan Lehtola. Kuopio. Sibelius-Akatemian Kuopion osasto. 2011. ISBN 978-952-5959-06-2.
  • Poroila, Heikki: Oskar Merikannon sävellykset. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 1994. ISBN 951-8903-37-9.
  • Poroila, Heikki: 'Oskar Merikannon teosluettelo'. Helsinki. Honkakirja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys. 2019. ISBN 978-952-68711-7-2
  • Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Oskar Merikanto. Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo. Helsinki: Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2019. ISBN 952-5363-18-X. PDF
  • Suomalainen, Yrjö: Oskar Merikanto: Suomen kotien säveltäjä.. Helsinki: Otava, 1950.

LähteetMuokkaa

  1. a b Merikanto Oskar Sininen laulu. Yle. Viitattu 29.3.2015.
  2. YLE Teema | Sininen laulu | Taiteilijat | Musiikki | Merikanto Oskar vintti.yle.fi. Viitattu 2.11.2017.
  3. Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 233. SKS, Helsinki 2009.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  • Lappalainen, Seija: Merikanto, Oskar (1868–1924). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 13.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.