Haapamäki–Jyväskylä-rata

Haapamäki–Jyväskylä
Perustiedot
Reitti	Haapamäki–Jyväskylä
Omistaja	Suomen valtio
Ylläpitäjä	Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	VR
Henkilöjunia / vrk	5
Tekniset tiedot
Pituus	77,2 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	1 524 mm
Sähköistys	ei
Sallittu nopeus
• henkilöliikenteessä	100 km/h
• tavaraliikenteessä	100 km/h
Liikenteenohjaus
Radio-ohjaus	Haapamäki–Jyväskylä
Ohjauskeskus	Seinäjoki
Suojastus	ei
Kulunvalvonta	JKV
	Merkkien selitykset
	Infobox OK

Haapamäki–Jyväskylä-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Haapamäeltä Keuruun ja Petäjäveden kautta Jyväskylään. Rataosan pituus on noin 77 kilometriä, ja se on sähköistämätöntä yksiraiteista rataa. Rataosan liikenteenohjaus hoidetaan keskitetysti Seinäjoella sijaitsevasta liikenteenohjauskeskuksesta. Tavaraliikenne on pääosin puunkuljetusta, mutta tavaraliikenne saattaa olla normaalia vilkkaampaa silloin, kun Orivesi–Jyväskylä-rata on korjaustöiden alaisena. Radan suurin nopeus on 100 km/h. Haapamäeltä Jyväskylään kulkee kolme edestakaista matkustajajunaa päivässä. Haapamäen ja Keuruun välillä kulkee kuusi junaa päivässä kumpaankin suuntaan.^[1]

Radan historiaaMuokkaa

Keskisuomalaiset olivat kampanjoineet jo 1870-luvulta rautatien saamiseksi Tampereen–Vaasan radalta Jyväskylään. Vuoden 1894 valtiopäivillä päätettiin rautatien rakentamisesta Haapamäeltä Jyväskylään ja siitä Suolahteen. Työt aloitettiin vuonna 1895 ja nopeasti edenneet työt saavuttivat Jyväskylän vuonna 1896. Ensimmäinen juna Jyväskylään saapui jo 6. lokakuuta 1896, mutta rata avattiin liikenteelle 1. marraskuuta 1897. Rautatie oli tärkeä Jyväskylän ja sen talouselämän kehitykselle sekä koko Keski-Suomen teollistumiselle.^[2]

Rata tehtiin rakentamiskustannusten säästämiseksi suurilla nousuilla ja jyrkillä kaarteilla. Radan kuljetuskyky oli tämän vuoksi pieni ja junat saivat olla enintään 12 vaunun mittaisia.^[3]^[4] Radan uudelleenrakentamisesta päätettiin 1910-luvulla, mutta työt eivät juuri edenneet ja ne keskeytyivät kokonaan vuonna 1920 rahojen loputtua. Perusparannustyöt jatkuivat muutamaa vuotta myöhemmin ja uudistettu rata valmistui vuonna 1926. Uusi rata kulki monin paikoin eri linjalla kuin vanha ja asemienkin paikat siirtyivät Tiusalassa, Huttulassa, Koskensaarella, Kintaudella, Kuohulla ja Vesangassa. Rataosalle rakennettiin 350 metrin pituinen Möykynmäen tunneli Vesankaan.^[5] Vanha rata jäi tavalliseksi tieksi, joten jäljet alkuperäisestä radasta ovat yhä nähtävissä – esimerkiksi Keljonkatu Jyväskylässä kulkee melkein koko matkan vanhaa ratapenkkaa pitkin.^[2]

Uudelle radalle, Keski-Suomen mäkiseen maastoon, tehtiin korkeita penkkoja kaltevuuksien loiventamiseksi. Uusia siltoja rakennettiin teräsristikko- ja teräspalkkisiltoina sekä materiaaliltaan edullisempia kiviholvisiltoja ja kivirumpuja rakennettiin lukumääräisesti eniten. Merkittävin kivisilta on Koskensaaren kolmiaukkoinen silta, jänneväliltään 4,0 m + 14,0 m + 4,0 m. Kivisillat ylittivät teitä ja puroja tai molempia. Järvipenkereille niitä tehtiin yhdistämään järven osat toisiinsa.^[3]^[4]

Radan vilkasliikenteisimmät vuodet olivat 1940–1960-luvuilla, jolloin Jyväskylästä Helsingin–Tampereen suuntaan kuljettiin Haapamäen kautta. Nykyisin radalla kulkevat henkilöjunat pysähtyvät vain Keuruulla ja Petäjävedellä. Aiemmin pysähdyspaikkoja oli huomattavasti enemmän, esimerkiksi vuonna 1949 kuusitoista.^[6] Liikennepaikkoja tarvittiinkin, jotta radalle sijoitettu liikenne saatiin siihen mahtumaan.

VR:n ja liikenne- ja viestintäministeriön päätöksen mukaan henkilöliikenteen radalla piti loppua maaliskuussa 2016.^[7] Myöhemmin liikennettä päätettiinkin jatkaa vuoteen 2017, tosin harvemmilla vuoroilla.^[8] Vuonna 2020 radalla kulkee kolme edestakaista taajamajunaa vuorokaudessa Haapamäeltä Jyväskylään. Lisäksi Tampere–Haapamäki–Keuruu-välillä liikennöi neljä junaparia vuorokaudessa.^[1]