Kymijoen vesistö

vesistö Suomessa

Kymijoen vesistö (vesistöaluetunnus 14) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Kymijoki laskee Suomenlahteen.[1][2]

Kymijoen vesistö
(Suomen päävesistö: 14)
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa, Keski-Suomi, Päijät-Häme, Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Uusimaa ja Kymenlaakso
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Vesistöjako Kymijoen alue (14.1),
Suur-Päijänteen alue (14.2),
Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3),
Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4),
Jämsän reitin valuma-alue (14.5),
Saarijärven reitin valuma-alue (14.6),
Rautalammin reitin valuma−alue (14.7),
Sysmän reitin valuma-alue (14.8),
Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9)
Laskujoki Kymijoki
Vesistöreitti Suur-Päijänteen alueLeppäveden–Kynsiveden alueViitasaaren reitin valuma-alue
Laskupaikka Kotka, Pyhtää, Ruotsinpyhtää
Koordinaatit 60°29′49″N, 26°40′01″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 37 158,74 km² [1]
Järvisyys 18,34 % [1]
Alueen pituus 354 km [2]
Alueen leveys 160 km [2]
Pääuoma yli 530 km [a]
Keskiylivirtaama 378 m³/s [3]
Keskivirtaama 279 m³/s [3]
Keskialivirtaama 126 m³/s [3]
Kartta
Kymijoen suistossa on kaksi pääsuuhaaraa

Yleistä muokkaa

Vesistöalueen sijainti muokkaa

Kymijoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 37 159 neliökilometriä ja järvisyys 18,34 %.[1] Valuma-alueen pituus on noin 360 kilometriä ja suurin leveys noin 160 kilometriä.[2] Se on niin suuri, ettei mikään maakunta mahdu se sisälle kokonaan. Etelässä valuma-alue jää Uudenmaan ja Kymenlaakson sisään, pohjoisempana Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon sisään, ylempänä vielä Keski-Suomen ja Pohjois-Savon sisään. Vaikka maakuntarajat paikoitellen seuraavat vesistöalueen vedenjakajia hyvin, ylettyvät kaakossa valuma-alueen reunat hieman Etelä-Karjalan puolelle, lännessä Kuhmoisissa selvästi Pirkanmaan puolelle, luoteessa vähän Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan reunakuntien puolelle.[4][2]

Suurella valuma-alueella on naapurivesistöjä paljon. Kokemäenjoen vesistöllä (35) on sen kanssa pitkä yhteinen vedenjakaja ja samoin on idässä Vuoksen vesistöllä (04). Vuoksen vesistöstä länteen sijaitsee useita Suomenlahden ja Kymijoen vesistön välissä olevia pieniä reunavesistöjä, jotka ovat Kymijoen itäpuolella idästä länteen lueteltuna Hounijoen vesistö (06), Vilajoen vesistö (08), Urpalanjoen vesistö (09), Virojoen vesistö (11), Vehkajoen vesistö (12) ja Summanjoen vesistö (13), sekä Kymijoen länsipuolella niitä ovat Taasianjoen vesistö (15), Koskenkylänjoen vesistö (16) ja Porvoonjoen vesistö (18). Porvoonjoen ja Kokemäenjoen vesistöt kohtaavat täällä toisensa. Kokemäenjoen vesistön pohjoispuolella on Pohjanlahteen laskevia reunavesistöjä, etelästä alkaen lueteltuina Ähtävänjoen vesistö (47), Kruunupyynjoen vesistö (48), Perhonjoen vesistö (49), Lestijoen vesistö (51), Kalajoen vesistö (53) ja Pyhäjoen vesistö (54). Pyhäjoen vesistö kohtaa täällä Vuoksen vesistön. Näin on käyty koko Kymijoen vesistön ympäri.[4]

Pääuoman kulun ja pituuden määritys muokkaa

Vesistön uoma- eli jokiverkoston valtavirrasta käytetään yleisesti nimitystä pääuoma. Tällöin vesistön pääuomaan kuuluu vain jokia tai puroja. Järvi-Suomessa vesistön valtavirta juoksee järvestä toiseen paikoitellen lyhyitä siirtymäuomia myöten ja jokien pituudet voivat järvien rinnalla olla marginaalisia. Suomessa hydrologit voivat puhuva pääuoman sijasta vesistöreitistä tai, suppeassa asiayhteydessä, pelkästään reitistä. Kymijoen vesistölläkin on pääuomana tällainen vesistöreitti, joka vesistöaluejaon periaatteiden mukaan seuraa alajuoksulta lukien vesistöalueita Kymijoen alue (14.1), Suur-Päijänteen alue (14.2), Leppäveden–Kynsiveden alue (14.3) ja Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4).[1]

Kymijoen alueella pääuomaan kuuluu selvästi Kymijoki ja seuraavassa Suur-Päijänteen alueella Päijänteen järvi. Leppäveden–Kynsiveden alueella tulee seurata vesistöjä, jotka yhdistävät Viitasaaren reitin valuma-alueen Suur-Päijänteeseen. Ne ovat Päijänteeseen laskeva Saraaveden alue (14.32) ja vuorostaan siihen laskeva Vatianjärven alue (14.33). Viitasaaren reitin valuma-alueen toisen jakovaiheen vesistöalueet on pääuoman suhteen nimetty samalla periaatteella kuin koko Kymijoen vesistö. Pääuomaan kuuluvat neljä peräkkäin toisiaan seuraavaa vesistöaluetta Keiteleen eteläosan alue (14.41), Keiteleen keskiosan alue (14.42), Keiteleen pohjoisosan alue (14.43) ja Kivijärven–Vuosjärven alue (14.44). Viimeksi mainittuun alueeseen laskee latvoilta kaksi valuma-aluetta, joista Isojoen–Jääjoen valuma-alue (14.45) on laajempi. Siellä pääuomaan liittyvät neljä toisiaan peräkkäin seuraavaa vesistöaluetta Isojoen alue (14.451), Ylä-Jäpän alue (14.452), Matkusjoen alue (14.453) ja viimein Alajoen valuma-alue (14.454). Vesistöaluejaossa on vain kolme jakovaihetta, joten viimeisellä latva-alueella tulee pääuoman määrittämiseen käyttää Suomen ympäristökeskuksen VALUE-verkkopalvelua.[1]

Pääuoman määrittämisen epävarmin vaihe muodostuu, kun tehdään pääuomaan liittyviä valintoja Alajoen valuma-alueella (14.454). Valuma-alue alkaa Nielujärvestä, johon laskee Polvilammesta alkava Alajoki. Lammen lasku-uomassa yhtyvät koillisesta tuleva Valvatinjoki ja Lievostenjoki. Näiden valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 34 ja 77 neliökilometriä. Pääuomaan valittava Lievostenjoki on yläjuoksulla nimeltään Honkajoki ja Salaudenjoki, joka saa alkunsa Salamajärvestä. Siihen tulee pohjoisesta Elämäisen laskupuro Myllypuro ja lounaasta tuleva Hepojoki, jotka ovat ainoat merkitys uomat Suomen ympäristökeskuksen Paikkatietoikkuna-verkkopalvelussa. Näiden valuma-alueiden pinta-alat ovat vastaavasti 25 ja 30 neliökilometriä. Siten pääuomaan valitaan Hepojoki, joka laskee pienestä Hepolammesta.[5][2]

Kymijoen vesistön pääuoman pituus saadaan laskemalla yhteen vesistöosuuksien pituudet. Kymijoen pituus vaihtelee alajuoksulla sen mukaan, minkä sen monista suistohaaroista valitaan mukaan. Joen pituudeksi saadaan silloin 184 kilometristä 204 kilometriin.[b] Kymijoen alkukohdasta Kalkkistenkoskesta Vaajakosken voimalaitokselle voidaan matka mitata Päijänteen järvenselkiä pitkin. Vesireitin pituus riippuu hieman saaria ja niemiä väistelevästä reitistä, mutta pituudeksi voidaan ottaa esimerkiksi 116,2 kilometriä.[6] Mutkaisempi osuus tulee, kun siirrytään vesistöjä pitkin Vaajakoskelta Äänekosken kaupungin voimalaitokselle. Tämän osuuden pituus on 46,3 kilometriä.[7] Seuraava siirtyminen ei ole linnunteitse pitkä, mutta mutkittelevia vesistöreittejä myöten kertyy Äänekoskelta Kinnulaan kirkonkylän Myllyjoen suulle 143,5 kilometriä.[8] Tämän jälkeen ei järviä esiinny enää montakaan ja vesireitti seuraa jokia ja puroja. Kinnulasta tulee matkaa Nielijärveen 20,7 kilometriä, ja loppumatka Hepolampeen on 21,9 kilometriä. Tarkka pääuoman pituus tulisi suuhaarat huomioiden olla välillä 532,6-552,6 kilometriä. Pituudeksi voidaan ilmoittaa lyhyempi arvo eli yli 530 kilometriä.[5][2][a]

Vesistöalueen jako muokkaa

Vesistöalueen ensimmäisessä jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan eli vesistöreittiin kuuluvat vesistöalueiden linkit on lihavoitu [4][1]:

Vesistöalueen suurimpia järviä muokkaa

Vesistön pääjärvi on Päijänne (1 081 km²), joka on samalla Suomen toiseksi suurin järvi. Yläjuoksulla sijaitsee Keitele (494 km²) ja Päijänteen korkeudella Puula (331 km²). Suuria ovat myös Konnevesi (189 km²), joka on eri asia kuin samassa vesistössä sijaitseva Konnivesi (50 km²), Kivijärvi (154 km²), Suontee (143 km²), Kyyvesi (128 km²), Pielavesi (110 km²), Kolima (101 km²), Vuohijärvi (86 km²), Jääsjärvi (81 km²), Ruotsalainen (79 km²), Niinivesi (77 km²), Kivijärvi (76 km²), Leppävesi (64 km²) ja Pyhäjärvi (62 km²).[4]

Katso myös muokkaa

Huomioita muokkaa

  1. a b Kymijoen vesistön pääuoman pituudelle ei ole kirjallisuuslähteitä. Sen määrittäminen kartasta mittaamalla on hankalaa, jos jokien mutkittelu on voimakasta. Suuri osa pääuomasta on laajoja järvenselkiä, jossa matkan mittaaminen on helppoa. Mittaamisen eri vaiheet on selostettu kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo ja kun vesistöviranomaisten arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!
  2. Kymijoen pituus on määritelty Kotkasta Kouvolaan käyttämällä hyväksi Suomen ympäristökeskuksen Paikkatietoikkunan verkkopalvelun uomatietokantaa. Kouvolasta Kalkkisten koskelle reitin pituus on mitattu Maanmittauslaitoksen Karttapaikan verkkopalvelua. Joen pituuden määrittelyä on käsitelty Kymijoki-artikkelissa kappaleessa Yleistä.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e f g Kymijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.3.2023.
  3. a b c Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut, SYKE, 2007, s. 59–66
  4. a b c d Kymijoen vesistö (14) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
  5. a b Kymijoen vesistön pääuoma, yläjuoksun alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.3.2023.
  6. Kymijoen vesistön pääuoma Päijänteellä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.3.2023.
  7. Kymijoen vesistön pääuoman yläjuoksun alku, Laukaa (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.3.2023.
  8. Kymijoen vesistön pääuoma Keiteleellä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa