Pyhäjärvi (Kymenlaakso)

järvi Kymenlaaksossa

Pyhäjärvi [1][2] on Kouvolan Jaalassa ja Iitissä sijaitseva järvi, jonka läpi virtaa Suomen neljänneksi [3] suurin joki, Kymijoki.[1][2]

Pyhäjärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Kymenlaakso
Kunnat Kouvola (Jaala, Kuusankoski ja Valkeala),Iitti
Koordinaatit 61°01′32″N, 26°29′54″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Pyhäjärven alue (14.12)
Tulojoki Kymijoki
eli Vuolenkoski Konnivedestä, Arrajoki,
Laskujoki Kymijoki [1]
Taajamat Jaalan kirkonkylä
Järvinumero 14.121.1.004
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 65,3 m [1]
Pituus 21,7 km [1]
Leveys 17,7 km [1]
Rantaviiva 177,32 km [2]
Pinta-ala 61,7983 km² [2]
Tilavuus 0,26196752 km³ [2]
Keskisyvyys 4,24 m [2]
Suurin syvyys 22 m [2]
Saaria 78 [1]
Kartta
Pyhäjärvi

Järvi sijaitsee aivan Jaalan kirkonkylän eteläpuolella, suurelta osin entisen Jaalan kunnan ja osittain Iitin kunnan alueella, 30 kilometriä Kouvolan keskustasta pohjoiseen. Osa järven eteläosasta on Kuusankosken suuralueella eli entisen Kuusankosken kaupungin alueella, Pilkanmaalla ja osa Valkealan suuralueella, entisen Valkealan kunnan alueella, Oravalassa.

Maantietoa muokkaa

Järven pinta-ala on 6 180 hehtaaria eli 61,8 neliökilometriä, se on 21,7 kilometriä pitkä ja 17,7 kilometriä leveä. Suurin pituus on mitattu Iitin Jokuen rannasta Lintukymiin, ja leveys Kimolanlahdelta Voikkaan Hovinsaareen. Järven eteläpään ohittaa Lahdesta Kouvolaan kulkeva Salpausselän päätemoreeni- ja harjujakso. Sen pohjoispuolelle jäävä alava allasmainen alue on peltomaiden ja mäkisten metsämaiden täplittämää. Pohjoisrannasta kohoavat järvelle näkyvinä maamerkkeinä Sahaniemi, joka kohoaa järvestä 85 metrin korkeuteen, ja Hausanniemessä pienemmät mäet yhtä korkealle tai Loukkaanvuoren ja Ojastenvuoren huiput 100 metrin korkeuteen. Muualla on alavampaa.[1][2]

Järvi on niemien, lahtien ja salmien muodostama sokkeloinen kokonaisuus. Siitä voidaan erottaa erilaisia järvenosia, joilla on paikoin useita järvenselkiä. Suurin järvenosa sijaitsee pohjoisessa ja sitä kutsutaan Pyhäjärveksi. Siellä aukeaa suuri Jaalanselkä, joka on seitsemän kilometriä pitkä ja neljä kilometriä leveä. Jaalanselältä työntyy luoteeseen kuusi kilometriä pitkä lahtimainen järvenosa. Sen luoteispäässä sijaitsee Kimolanlahti, josta alkaa Konniveden Pohjanlahteen päättyvä Kimolan kanava. Suuri Salonsaari rikkoo Pyhäjärven järvenselän yhtenäisyyttä ja järvenosan eteläosat muodostavatkin pienempiä järvenselkiä. Eräs sellainen on neljä kilometriä pitkä lahtimainen selkä, josta Kymijoki jatkaa Voikkaan läpi. Lahdensuun viereen laskee Lintukyminä tunnettu jokimainen lahti. Siihen laskevat Vuohijärvestä alkunsa saavat Mäntyharjun reitin laskujoet.[1]

Järven lounaisosassa erottuu suurena järvenosana Kirkkojärvi. Siihen laskee Mankalan voimalaitoksen läpi Kymijoen yläjuoksu, jonka kautta tulevat muun muassa Päijänteen keräämät vedet. Kirkkojärvi on kuusi kilometriä pitkä ja 4,5 kilometriä leveä. Sen järvenselkä on Leininselkä, joka jää suuren Nuoramensaaren länsipuolelle. Kirkkojärven virtaukset jatkavat koilliseen Iitin kirkonkylän editse virtaavan Hiirettelänsalmen kautta Pelinginselälle, josta ne virtaavat Pyhäjärven eteläosaan Hiidensaaren viereen jäävän Hiidensalmen kautta. Hiidensalmen toisena karttanimenä on Kymijoki. Kirkonkylän käyttöön jää suuren Urajärven vuoksi vain kapea kannas, jonka ylittää sen jokimainen Kupparinoja.[1]

Järvellä on kartan mukaan 78 saarta. Suurin saari on Kirkkojärvessä sijaitseva Nuoramensaari, joka on 1,9 kilometriä pitkä, 1,3 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on kartasta mitattuna alle 140 hehtaaria. Toinen huomattava saari on Pyhäjärven keskellä sijaitseva Salonsaari. Se on 1,7 kilometriä pitkä, 1,1 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on kartasta mitattuna yli 90 hehtaaria. Salonsaaren kaakkoispuolella sijaitsee Nielassaari. Hiidensaari on nimestään huolimatta yli 110 hehtaarin niemi, jolla on pituutta 2,3 kilometriä ja leveyttä 800 metriä. Niemen kannas on alle 20 metriä leveä. Hiidensaaren luoteispuolella lahdessa sijaitsevat Räyhynsaari ja Hopiasaari ja itäpuolella Kätkyssaari.[1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 261,97 miljoonaa kuutiometriä eli 0,26197 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys on 22 metriä. Syvin kohta sijaitsee Kirkkojärvessä Nuoramensaaren länsipuolella. Siellä sijaitsee laaja yli 15 metriä syvä laaja syvänne, jossa on kaksi yli 20 metriä syvää kohtaa. Järvenpohja on pääosin melko selväpiirteinen ja tasainen, mutta Kymijoen virtaukset ovat uurtaneet eroosion voimalla itselleen vedenalaiset kanavat. Näitä tunnistaa syvyyskartassa Kirkkojärvellä Orikymissä ja Sulasalmessa, alempana Hiirettelänsalmessa ja Pelinginselällä ja lopuksi vielä Hiidensalmessa. Laajan Pyhäjärven alueella virtaussyvänteitä ei erota, mutta Salonsaaren ympärillä ne tulevat uudelleen näkyviin, kun vesi uurtaa tiensä Voikkaan läpi.[1][2]

Järven rantaviivan pituus on 177,3 kilometriä. Rannoista on silmämääräisesti puolet peltomaiden reunustamia ja loput metsämaata. Metsäisille osuuksille on rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Peltoalueiden rannat alavaa seutua ja ne ovat säännöstelyn takia soistuneet tai ruohottuneita rantoja. Peltomaiden takana on kyliä tai taajamia. Pohjoisrannan tärkein taajama on Jaalan kirkonkylä. Muita asutuskeskittymiä ovat Mooseksenmutkan, Heijalanpään, Metsäkylän, Hausanniemen, Kyrönkylän, Pahasaaren ja Palojärven kulmakunnat. Kaakossa sijaitsevan Voikkaan taajama ei ylety järvelle asti, vaan siellä sijaitsevat Oravalan ja Lammikylän kulmakunnat. Pyhäjärven etelärannoilla ovat Saksankylä, Isokylä, Kylänmäki, Lyöttilä ja Hasunmäki. Lounaassa sijaitsevan Kirkkojärven ympärillä ovat Iitin kirkonkylä, Radansuu, Kausala ja Leininkulma. Järven länsirannoilla sijaitsevat etelässä Torpinmäki, ja sitten Kymentaka, Sojonlääni ja Kimola pohjoisempana. Järven itäpuolta nousee Kuusankosken läheltä kohti luodetta kantatie 46. Se ylittää Lintukymin ja kaartaa Jaalan kohdalta luoteeseen Heinolaan. Siitä haarautuu Jaalan läpi seututie 363, joka jatkaa Kimolan kanavan viertä länteen. Tästä tiestä haarautuu Kimolanlahden ylitse seututie 362 Virransiltaa myöten Iitin kirkonkylälle ja siitä eteenpäin Kausalaan. Siellä kulkee Salpausselkää pitkin valtatie 12. Kirkkojärveä kiertää Lapinkulman kylätie, joka yhtyy valtatielle Leininkulman läpi kulkevan yhdystien 3631 kautta.[1][2][4][5]

Säännöstely muokkaa

Järven vedenpinnan korkeus on 65,3 metriä mpy. Järvi on säännöstelty siten, että vedenpinnan korkeudeksi on määrätty reuna-arvot 65,1 metriä ja 66,43 metriä mpy. Sännöstelyä tehdään voimalaitosten tarpeisiin. Kirkkojärvellä sijaitsee Mankalan voimalaitos ja alajuoksulla Voikkaalla Voikkaan voimalaitos ja Kuusankoskella Kuusankosken voimalaitos. Myös Mäntyharjun reitiltä tulevaa vettä ohjataan Pyörylässä sijaitsevalla Puolakankosken padolla.[1]

Luontoarvoja muokkaa

Pyhäjärven ekologinen tila luokitellaan tyydyttäväksi. Sitä heikentävät pääasiassa haja-asutuksen ja maatalouden päästöt. Nämä lisäävät järven ravinnekuormitusta. Järven alueella on joitakin suojelualueita, jotka sisältyvät Natura 2000 -ohjelmaan (529 hehtaaria, FI0406003). Suojelua odottavat Lintukymi, Pyhäjärvellä olevat Suolalahti, Kyrönlahti, Jaalanlahti ja Tervolanlahti, sekä lähinnä Urajärven puolella oleva Mukulanlahti. Kokonaisuuden eri kohteita yhdistää runsas ilmaversokasvillisuus, jonka muodostavat järviruoko, järvikorte, järvikaisla, ja luhtamaisilla rannoilla sarat. Kelluslehtiset kasvustot on syntyttänyt pääosin ulpukka. Täällä viihtyvät kosteikkolajit kuten kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti. Syys- ja kevätmuuton aikana alueilla on suuri merkitys vesilintujen levähdysalueina. Karttoihin on merkitty myös Hiidensaaren luonnonsuojelualue.[3][4][6]

Vesistösuhteet muokkaa

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Pyhäjärven alueella (14.12), jonka Pyhäjärven lähialueeseen (14.121) järvi kuuluu.[1][3]

Pyhäjärven Lintukymiin tulee Vuohijärven alueelta (14.91) Sonnanjärvestä (155 ha) ja Iso-Kamposesta (151 ha) kaksi jokea, joiden kautta laskevat samalla koko Mäntyharjun reitin vedet. Pyhäjärven lähialueeseen kuuluu noin 20 pienempää järveä. Kirkkojärveen laskevat pohjoisesta Mustalampi (7 ha), Tyrisevä (9 ha) ja Pikku-Tyriseva ja etelästä Luhtalampi (9 ha). Viereisestä Märkjärvestä laskee Kirkkojärveen myös Heikkolanjoen valuma-alueen (14.125) vedet. Pellinginsekään tulee idästä Tuohikaislammen (1 ha) ja Tornimäen lammen laskuojat. Vastarantaan laskee Urajärven (1 415 ha, Urajärven valuma-alue (14.123)) laskuoja Kupparinoja. Pyhäjärvestä luoteeseen työntyvään Kimolanlahteen laskevat Ylimmäinen Sammallampi (38 ha), Kalaton (2 ha), Koiralampi (4 ha) ja Kortelampi (4 ha), sekä Kimolan kanavaan Mukulampi (2 ha), Iso Hakalampi (4 ha), Vähä Hakalampi (2 ha) ja Valkialampi (5 ha). Samaan lahteen laskee myös Myllyoja, joka on Musta-Ruhmaksen laskuoja. Se tuo samalla Musta-Ruhmaksen valuma-alue (14.126) valuma-alueen vedet. Pyhäjärveen laskee vain muutama järvi. Pohjoisesta tulee Valkialammen (1 ha) laskuoja ja idästä Hovisaaren eteen laskee Sompasesta (152 ha) laskuoja, jonka kautta laskevat myös Vähä-Sompasen (1 ha) ja Riihilammen (8 ha) vesiä.[1][2][3]

Historiaa muokkaa

Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on asutusta ja viljelymaata merkitty huomattavasti nykyistä vähemmän. Järven vedenpinta on ollut silloin korkeammalla, sillä esimerkiksi Hiidensaari oli silloin saari, jonka kannas jäi matalana veden alle. Hiidensaaren Hiidensalmen karttanimi oli ”Uitonsalmi”. Entisessä Kaurakoskessa Kirkkojärvellä on nykyään Mankalan voimalaitos. Kausalan alueella sijaitsi aikoinaan Parolan kartano ja muutama torppa. Myös Iitin kirkonkylässä sijaitsi kirkon lisäksi vain pappila. Pyhäjärven eteläpuolella sijaitsivat suurehkot Lamminjärvi ja Paskolampi, jotka on kuivatettu peltomaaksi tai suoksi. Myös Pelinginselkään sen länsipuolelta laskenut Huhtasjärvi on nykyään peltomaata.[7][8]

Vuoden 1965 peruskartassa oli Lamminjärven paikalla laaja kosteikko, jonka nimi oli Kollinlampi. Sekä sen itä- että länsipuolella oli metsää ja suota raivattu peltomaaksi, mutta Kollinlampea ei ollut vielä ojitettu. Kun ojitus toteutettiin myöhemmin ja Kollinlammen kuivatus eteni, sai järvi tästä ravinnekuormituksesta oman osansa. Nykyistä Iitin keskustaajaman seutua kutsuttiin aluksi Kausalaksi.[9][10][11][12][13][14][15][16][17]

Hiidensaarella kohoavalla Hiidenvuorella epäillään sijaitsevan muinaislinna. Sen lähellä sijaitsevassa Kintahuonvuoren kalliomaalauksessa voi erottaa kolme venekuviota.[1]

Katso myös muokkaa

Natura-2000 -luonnonsuojelualue tunnus pinta-ala sijainti paikka
Arrajoki FI0404004 12 hehtaaria Iitti E 26°03', N 60°58'
Hiidensaari FI0404001 44 hehtaaria Iitti E 26°26', N 61°00'
Kaalijoen, Pyydysmäen, Kontojan ja Saviojan taponlehtilehdot FI0404002 40 hehtaaria Iitti E 26°20', N 60°47'
Kelloniemi FI0404007 149 hehtaaria Heinola, Iitti E 26°11', N 61°07'
Kukkomäen metsä FI0404008 15 hehtaaria Iitti E 26°30', N 60°54'
Kullaanlähteet FI0404011 6 hehtaaria Heinola, Iitti E 26°02', N 61°06'
Kärmesniemenkallio FI0404006 14 hehtaaria Iitti E 26°06', N 60°57'
Marjovuori FI0404009 115 hehtaaria Iitti E 26°10', N 61°02'
Pyhäjärvi FI0404009 529 hehtaaria Iitti, Kouvola-Jaala E 26°26',N 60°56'
Sjögrenin mäki FI0404009 2 hehtaaria Iitti E 26°13', N 60°56'

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Pyhäjärvi, Kouvola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.5.2019.
  2. a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.5.2019.
  3. a b c d Pyhäjärvi (14.121.1.004) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.5.2019.
  4. a b Pyhäjärvi, Kouvola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.5.2019.
  5. Pyhäjärvi, Kouvola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.5.2019.
  6. Pyhäjärvi (FI0406003) www.ympäristo.fi. 16.6.2015. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Viitattu 4.5.2019.
  7. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050742.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  8. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050939.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  9. Peruskartta 1:20 000. 3113 06 Oravala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  10. Peruskartta 1:20 000. 3113 06 Oravala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  11. Peruskartta 1:20 000. 3113 06 Oravala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  12. Peruskartta 1:20 000. 3113 03 Kymentaka. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  13. Peruskartta 1:20 000. 3113 03 Kymentaka. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  14. Peruskartta 1:20 000. 3113 03 Kymentaka. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  15. Peruskartta 1:20 000. 3113 02 Iitti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1964. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  16. Peruskartta 1:20 000. 3113 02 Iitti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  17. Peruskartta 1:20 000. 3113 02 Iitti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)

Aiheesta muualla muokkaa