Kymijoen alue

Kymijoen vesistön 1. jakovaihe

Kymijoen alue (vesistöaluetunnus 14.1) on Kymijoen vesistössä (14) sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen valuma-alue, joka muodostuu mereen laskevasta Kymijoesta, Kymijoen lähialueiden sekä Valkealan reitin vesistöistä.[3]

Kymijoen alue
(1. jakovaihe: 14.1)
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta.
Topografinen kartta Kymijoen vesistöalueesta.
Valtiot Suomi
Maakunnat Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Uusimaa, Päijät-Häme, Etelä-Savo
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
1. jakovaihe Kymijoen alue (14.1)
Vesistöjako Kymijoen alaosan alue (14.11),
Pyhäjärven alue (14.12),
Konniveden alue (14.13),
Ruotsalaisen alue (14.14),
Teutjoen valuma-alue (14.15),
Arrajoen valuma-alue (14.16),
Rievelin valuma-alue (14.17),
Harjunjoen−Lappalanjärven alue
(14.18),
Kivijärven reitin v-a (14.19)
Laskujoki Kymijoki
Vesistöreitti PäijänneLeppäveden–Kynsiveden alueViitasaaren reitin valuma-alue
Laskupaikka Kotka, Pyhtää, Ruotsinpyhtää
Koordinaatit 60°29′49″N, 26°40′01″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 37 158,74 km² [1]
Jakovaiheen alue 4 866,14 km² [1]
Järvisyys 13,4 % [1]
Pääuoma yli 530 km [a]
Keskiylivirtaama 378 m³/s [2]
Keskivirtaama 279 m³/s [2]
Keskialivirtaama 126 m³/s [2]
Kartta
Kymijoen suistossa on kaksi pääsuuhaaraa
Kalkkisten kanava erottaa Asikkalanselän ja Ruotsalaisen.

Yleistä muokkaa

Vesistöalueen sijainti muokkaa

Kymijoen alueen pinta-ala on 4 866 neliökilometriä ja sen järvisyys on 13,4 %. Se on Kymijoen vesistön alin vesistöalue ja sen laskujoki Kymijoki laskee Suomenlahteen. Kymijoen alue sijaitsee alajuoksulla pääosin Kymenlaaksossa mutta hieman myös Uudellamaalla, itäosat ylettyvät myös Etelä-Karjalan puolelle, luoteisosat sijaitsevat pohjoisessa Etelä-Savossa ja lännessä Päijät-Hämeessä.[3]

Kymijoen vesistöalueen sisällä Kymijoen alueen pohjoispuolella levittäytyy suurena Mäntyharjun reitin valuma-alue (14.9) ja lännessä Suur-Päijänteen alue (14.2). Muualla sitä ympäröivät muuta vesistöalueet. Idässä sillä on lyhyt yhteinen vedenjakaja Vuoksen vesistön (04) kanssa. Kouvolan kaakkoispuolella Kymijoen alueen ja meren välissä sijaitsee lyhyiden jokien vesistöjä, jotka ovat lännestä itään Summanjoen vesistö (13), Vehkajoen vesistö (12), Virojoen vesistö (11), Urpalanjoen vesistö (09) ja Vilajoen vesistö (08). Kouvolan lounaispuolella sijaitsevat puolestaan Taasianjoen vesistö (15), Koskenkylänjoen vesistö (16) ja Porvoonjoen vesistö (18). Erikoisuutena voidaan lopuksi mainita, että Kymijoella on kaksi suistohaaraa, joiden väliin jää pienien jokien valuma-alueita, jotka laskevat suoraan mereen. Niitä ovat esimerkiksi Svartbäckenin valuma-alue (81.022) ja Siltakylänjoen valuma-alue (81.020).[3][4]

Pääuoma muokkaa

Kymijoen vesistön pääuoma noudattaa alajuoksulta lukien seuraavaa vesistöreittiä: Kymijoki on vesistöalueen laskujoki, joka kuuluu Kymijoen alueeseen (14.1). Siihen laskee Päijänne, joka sijaitsee Suur-Päijänteen alueella (14.2), ja Päijänteeseen laskee Vaajakoskella Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) vedet. Yläjuoksulla pääuoman eri vesistöt kuuluvat Viitasaaren reitin valuma-alue (14.4), jossa pääuoma alkaa Salamajärven lounaispuolella sijaitsevasta Hepolammesta.[b]

Kymijoen alue sijaitsee Kymijoen vesistön alajuoksulla sen alimmaisena vesistöalueena. Sen kautta virtaa samalla myös vesistöalueen pääuoman alajuoksu, joka täällä muodostuu yksinomaan Kymijoesta. Kymijoella tarkoitetaan Kalkkistenkoskesta alkavaa, usean eri järven kautta virtaavaa, suurta jokea, joka laskee Suomenlahteen Kotkassa ja Pyhtäällä useaa suuhaaraa myöten. Kymijoen yläjuoksulla sijaitsevat järvet Ruotsalainen (79 km²), Konnivesi (50 km²) ja Pyhäjärvi (62 km²). Ruotsalaisen ja Kalkkistenkosken välissä on järvimäinen osa, jota kutsutaan Kymijoeksi. Ruotsalaisen ja Konniveden välissä virtaan lyhyt Jyrängönvirta ja Konniveden ja Pyhäjärven välissä on Vuolenkoskelta alkava kapea ja 20 kilometriä pitkä virtamainen virtavesiosuus, jossa siinäkin on järvimäisiä vesialtaita. Pyhäjärvestä alkaa taas Kouvolan läpi virtaava jokimaisen Kymijoen alajuoksun osuus, joka laskee mereen.[5][b]

Vesistöalueen jako muokkaa

Toisen jakovaiheen alueita ovat seuraavat yhdeksän aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan kuuluvat vesistöalueiden linkit on lihavoitu. Kaavioon on lisätty myös merkinnät, mihin vesistöalueeseen yläpuoliset Mäntyharjun reitin valuma-alue ja Suur-Päijänteen alue laskee vetensä [3][1]:

Vesistöalueen rakenne muokkaa

Suomen päävesistö muokkaa

Pääartikkeli: Kymijoen vesistö

Kymijoen vesistö on Suomen päävesistöalue (vesistöaluetunnus 14), jonka valuma-alueen pinta-ala on 37 158,74 neliökilometriä ja sen järvisyys on 18,34 %. Kymijoen alue muodostaa noin 13 % vesistöalueesta.[1]

Pääuoman sivu-uomia muokkaa

Alapuoliseen taulukkoon on luetteloitu alajuoksulta alkaen Kymijoen sivu-uomia, jotka yhtyvät siihen tai sen vesireitillä sijaitseviin järviin. Taulukon tietoja täydennetään sitä mukaan, kun sivu-uomista julkaistaan lisää tietoa. Suistohaaroihin yhtyvissä kohteissa etäisyys mereen tarkoittaa lyhintä etäisyyttä merenrantaan omaa suistohaaraa myöten. Muissa kohteissa etäisyydellä tarkoitetaan matkaa Pernoon haarautumiskohtaan, lisättynä matkalla mereen lyhintä suistohaaraa myöten. Mittausarvot sisältävät yläjuoksulla muutaman kilometrin virheen. Pituus tarkoittaa sivu-uoman pääuoman pituutta.[4]

nimi
 
 
pääuoman
kohta
 
etäisyys
mereen
(km)
pituus
(km)
 
virtaama
(MQ)
(m³/s)
valuma-
alue
(km²)
lähteet
 
 
Kymijoki laskee Suomenlahteen
Suuroja Korkeakoskenhaara 3 2,2,3,–,–,–
Pekanoja Pernoonhaara 12 16 2,2,3,–,–,4
Uksinpekki Ruotsinpyhtää 3 2,2,3,–,–,–
Kukkupekki Suvijärvi 10 2,2,3,–,–,–
Salmi Suvijärvi 10 205 2,2,3,–,–,[1]
Munasuonoja Tammijärvi 18 2,2,3,–,–,–
Tallusjoki Tammijärvi 21 177 2,2,3,–,–,4
Päkinoja Vastila 26 9 2,2,3,–,–,4
Kymijoen uoma haarautuu Pernoossa, josta lyhin etäisyys merelle on 15 kilometriä.
Takajoki Huruksela 23 2,2,3,–,–,–
Juotjoki Huruksela 26 46 2,2,3,–,–,4
Kortesuonoja Koskenalus 38 20 2,2,3,–,–,4
Sorsajoki Myllykoski 44 77 2,2,3,–,–,4
Myllypuro Värälänkoski 55 30 2,2,5,–,–,4
Purhonoja Koria 61 8 2,2,3,–,–,4
Ahkoja Koria 64 13 2,2,3,–,–,4
Akanoja Keltti 69 2,2,3,–,–,–
Myrkkyoja Kuusaanlampi 74 2,2,3,–,–,–
Harjunjoki Voikkaa 77 6,5 1 282 2,2,3,–,[6],[1]
Muronoja Välikymi 85 2,2,3,–,–,–
Kymijoen pitkä uoma alkaa Voikkaalta, josta lyhin etäisyys merelle on 87 kilometriä.
Lintukymi Pyhäjärvi 91 38 5 833 2,2,5,–,[7],[1]
Kollinoja Pyhäjärvi 92 2,2,5,–,–,–
Myllyoja Kimolanlahti 103 2,2,5,–,–,–
Pullonoja Kimolanlahti 101 2,2,5,–,–,–
Mäyränoja Pyhäjärvi 98 2,2,5,–,–,–
Kupparinoja Pellinginselkä 103 2,2,5,–,–,–
Heikkolanjoki Kirkkojärvi 109 31 2,2,5,–,–,4
Myllyoja Sitikkala 115 17 2,2,5,–,–,4
Välijoki Kettujärvi 131 10 2,2,5,–,–,4
Kotojoki Arrajärvi 135 2,2,5,–,–,–
Arrajoki Arrajärvi 133 2,7 344 2,2,5,–,[8],[1]
Kymijoen ylin voimalaitos sijaitsee Vuolenkoskella, josta lyhin etäisyys merelle on 132 kilometriä.
Pato-oja Konnivesi 138 2,2,5,–,–,–
Sulkavankoski Heinolan kirkonkylä 154 6,5 766 2,2,5,–,[9],[1]
oja Kotajärvestä Heinolan kirkonkylä 154 11 2,2,5,–,–,4
oja Läpiänjärvestä Tamppilahti 145 2,2,5,–,–,–
Myllyoja Nyynäistenlahti 159 33 2,2,5,–,–,4
Hanjoki Rutalahti 162 2,2,5,–,–,–
Lauhjoki Ottaselkä 168 127 2,2,5,–,–,4
oja Paljärveen Hopeaselkä 164 16 2,2,5,–,–,4
Pyhäjoki Rauvalanpohja 168 2,2,5,–,–,–
Rumpinoja Kalkkinen 172 18 2,2,5,–,–,4
Sillanpäänoja Kalkkinen 174 7 2,2,5,–,–,4
Kymijoki alkaa Päijänteen eteläpäästä, jossa valuma-alueen pinta-ala on 26 459 km² [1]

Lähteet: 1 = tietoluettu omasta artikkelista, 2 = Karttapaikka-verkkopalvelu [10], 3 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu [4], 4 = VALUE-verkkopalvelu [11], 5 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä

Taulukossa on sivu-uomia, jotka liittyvät vesistöviranomaisten toimittamaan vesistöjakoon seuraavalla tavalla. Salmi on lyhyt joki Teutjärvestä, jotka molemmat kuuluvat Teutjoen valuma-alueeseen (14.15). Harjunjoki on Valkealan reitin laskujoki. Reitin vesistöalueita ovat peräkkäiset Harjunjoen–Lappalanjärven alue (14.18) ja Kivijärven reitin valuma-alue (14.19). Arrajoki on Arrajoen valuma-alueen (14.16) laskujoki. Sulkavankoski laskee Konniveteen tuoden sinne Rievelin valuma-alueen (14.17) vesiä. Suurin sivujoki on Lintukymi, joka tuo koko Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) vedet. Kalkkistenkoski tuo eniten vettä Kymijokeen, mutta sitä ei voi kutsua sivujoeksi, vaan pääuoman yläpuoliseksi osuudeksi.[3][4]

Huomioita muokkaa

  1. Kymijoen vesistön pääuoman pituudelle ei ole kirjallisuuslähteitä. Sen määrittäminen kartasta mittaamalla on hankalaa, jos jokien mutkittelu on voimakasta. Suuri osa pääuomasta on laajoja järvenselkiä, jossa matkan mittaaminen on helppoa. Mittaamisen eri vaiheet on selostettu kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys. Saatu arvo on minimiarvo ja kun vesistöviranomaisten arvio julkaistaan, tämä määrittely voidaan poistaa!
  2. a b Kymijoen pääuoman määrittämistä on käsitelty Kymijoen vesistön artikkelissa kappaleessa Pääuoman kulun ja pituuden määritys.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i j k Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c Korhonen, Johanna: Suomen vesistöjen virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelut, SYKE, 2007, s. 59–66
  3. a b c d e Kymijoen alue (14.1) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 11.2.2018.
  4. a b c d Kymijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 3.3.2023.
  5. Kymijoen yläjuoksu, Vuolenkoski (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2023.
  6. Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 129 (Kannuskosken virtaamatietoja vuosilta 1961–1970), viitattu 8.3.2023
  7. Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 127 (Siikakosken virtaamatietoja vuosilta 1963–1970), viitattu 8.3.2023
  8. Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 123 (Sylvöjärven lähtövirtaama-arvoja vuosilta 1941–1959), viitattu 8.3.2023
  9. Hyvärinen & Gürer: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, 1976, Vesihallitus, s. 122 (Ala-Räävelin Sulkavankosken lähtövirtaama-arvoja vuosilta 1934–1970), viitattu 8.3.2023
  10. Kymijoki, pääuoman haarautuminen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2023.
  11. Kymijoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 21.2.2023