Wikipedia

Urpalanjoen vesistö

Urpalanjoen vesistö (vesistöaluetunnus 09) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Urpalanjoki laskee Suomenlahteen. Vesistöalue jakautuu sekä Suomen että Venäjän puolelle.[4][1]

Urpalanjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 09)
Valtiot Venäjä, Suomi
Alue Leningradin alue
Maakunnat Etelä-Karjala, Kymenlaakso
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Urpalanjoen vesistö (08)
Vesistöjako Urpalanjoen alaosan alue (ven.)
(09.001R),
Urpalanjoen alaosan alue (09.001),
Suurijärven−Pitkäjärven alue (09.002),
Urpalanjoen yläosan alue (09.003),
Ravinsaaran valuma-alue (09.004),
Saarenpuron valuma-alue (09.005),
Suuri-Urpalon valuma-alue (09.006),
Ihaksenlanjoen valuma-alue (09.007)
Laskujoki Urpalanjoki
Pääuoman jatke ←Kytöjoki ←Lakajoki ←Jussinjoki
Laskupaikka Ala-Urpala, Suomenlahti
Koordinaatit 60°31′26″N, 28°00′25″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 557,34 km² [1]
Järvisyys 5,32 % [1]
Alueen pituus 50 km
Alueen leveys 30 km [2]
Pääuoma 97 km
Keskivirtaama 3,6 m³/s [3]
Kartta
Joki laskee Suomenlahteen lähelle Suomen rajaa.

Yleistä muokkaa

Vesistön sijainti muokkaa

Urpalanjoen vesistön valuma-alueen pinta-ala on 557,34 neliökilometriä, josta 467,18 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 90,16 neliökilometriä Venäjälle. Suomenpuolisen valuma-alueen järvisyys on 5,32 %.[1] Vesistöalueen pituus on noin 50 kilometriä ja sen suurin leveys on noin 30 kilometriä. Sen pohjoisosat kuuluvat Suomessa Etelä-Karjalassa Luumäelle, vaikka idässä se ulottuu hieman Lappeenrannan puolelle. Keskijuoksulla se siirtyy sekä idässä Lappeenrannan että lännessä Kymenlaakson Miehikkälän puolelle. Venäjälle Leningradin alueelle siirryttyään se kuuluu Viipurin piirissä Tienhaaran kuntaan. Valuma-alueen pohjoisosa rajautuu ensimmäiselle Salpausselälle, jonka takana levittäytyy Kymijoen vesistöalue (14) ja suuri Kivijärvi. Valuma-alue on pohjoisessa paljon leveämpi kuin sen eteläosassa. Sen itäpuolella sijaitsee Vilajoen vesistöalue (08). Etelämpänä Vilajoen ja Urpalanjoen vesistöjen väliin tulee Suomenlahdelta työntyvä Santajoen eli Kaltonjoen valuma-alue (86.003). Itäpuolella vesistöllä yhteinen vedenjakaja Vaalimaanjoen vesistön (10) kanssa lukuun ottamatta luoteisosassa, jossa vedenjakajan takana on Virojoen vesistö (11).[4][2][5][6]

Pääuoman kulun ja pituuden määritys muokkaa

Joen alajuoksu on suomalaiselta nimeltään Urpalanjoki, mutta venäläiset kutsuvat sitä Sergaksi (Серьга). Venäjälle kuuluvan osuuden pituudeksi ilmoitetaan Venäjällä 15 kilometriä.[7] Suomalaisten vesistöviranomaisten julkaisemassa verkkopalvelu Paikkatietoikkunan alajuoksun pituudeksi annetaan 13,9 kilometriä.[2] Koska vesistön valuma-alue on alajuoksulla paljon kapeampi kuin se on latvavesistössä, ovat venäläiset ja alajuoksulla myös suomalaiset sivu-uomat lyhyitä ja valuma-alueeltaan pieniä. Urpalanjoki säilyttääkin sekä silmämääräisesti että nimistöllisesti pääuoman asemansa. Sen kolme suurinta sivu-uomaa ovat Kanaoja, Ihakselanjoki ja Kirkkojoki. Kanaoja sijaitsee pääosin Venäjällä, Ihakselanjoki taas keskijuoksulla, mutta Kirkkojoki on latvahaara. Suomessa pääuomaan luetaan jokihaarassa se uoma, jonka virtaama on suurempi. Urpolanjoen vesistöstä ei ole sivu-uomien virtaamatietoja käytettävissä, joten vertailuun on käytettävä sivu-uomien valuma-alueiden pinta-aloja. Lännestä tulevalla Kirkkojoella pinta-ala on noin 56 neliökilometriä ja idästä tulevalla Urpalanjoella 76 neliökilometriä. Urpalanjoki säilyttää pääuoman asemansa Urpalonjärvelle asti. Järveen laskee vain yksi leveä joki Kytöjoki, joka alkaa Pieni-Urpalosta. Siihen laskee kaksi suuojaa. Myllyojan valuma-alue on 6,8 neliökilometrin suuruinen ja Lakajoella se on 20 neliökilometriä. Lakajoki on yläjuoksulla Jussinjoki, joka alkaa Latvasesta. Latvaseen tulevia ojia ei tässä tarkastelussa huomioida enää. Näin määriteltynä pääuoma muodostuu Jussinjoki–Lakajoki–Kytöjoki–Urpalanjoki-vesireitistä, jonka pituus on 97,0 kilometriä. Urpalanjoen osuus, jos se määritetään Urpalonjärvestä mereen kulkevana vesistöreittinä, on 89,9 kilometriä pitkä. Joessa on kuitenkin suuria järviä, jotka on vähennettävä pois joen pituudesta. Silloin on joen pituus vain 72,7 kilometriä.[2][8][5][6]

Vesistöalueen jako muokkaa

Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [4][1]:

  • Urpalanjoen alaosan alue (Venäjän puolella) (09.001R)
  • Urpalanjoen alaosan alue (09.001)
  • Ravinsaaran valuma-alue (09.004)
  • Suurijärven–Pitkäjärven alue (09.002)
  • Ihaksenlanjoen valuma-alue (09.007)
  • Urpalanjoen yläosan alue (09.003)
  • Saarenpuron valuma-alue (09.005)
  • Suuri-Urpalon valuma-alue (09.006)

Vesistöalueen maankäyttö muokkaa

Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 76,6 %, maatalousalueita 12,7 %, kosteikkoja ja soita on 1,8 % ja rakennettuja alueita on 3,6 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 5,3 %. Tässä ei ole tietoa, sisältyykö valuma-alueen lukuihin myös Venäjän puoleiset alueet.[8]

Vesistöalueen jokia ja järviä muokkaa

Venäjän puolella ei joella ole venäläisissä verkkopalveluiden kartoissa nimettyjä sivu-uomia. Yksi sivu-uoma tulee Kanaojan nimellä Suomen puolelle. Sen valuma-alueella sijaitsee kaksi suurempaa järveä: Laihajärvi (Лайхаярви, noin 300 ha) ja Laihalampi (Лайхалампи, noin 50 ha).[9][10] Heti valtionrajalla Urpalanjokeen yhtyy luoteesta tuleva Tuorusoja, joka alkaa Tuorusjärvestä (54 ha). Seuraava sivu-uoma on nimeltään Ravinsaara. Se yhtyy pääuomaan pian Kavalanjärven (49 ha) jälkeen. Salajoki yhtyy Urpalanjokeen Kavalanjärven ja Väkevänjärven (453 ha) välissä. Hujakkalan kylässä pääuomaan yhtyy kaksi ojaa Hujakkalan kylässä. Tässä kohdassa sijaitsee joessa Joutsenkosken vesivoimalaitos. Se patoaa yläpuolelleen Suurijärven (246 ha), jota säännöstellään vesivoiman takia. Suurijärvi jatkuu Pitkäjärvenä (138 ha), jonka perässä tulee Lastenlammesta (14 ha) ja josta on 3,5 kilometriä Ihakselanjoen jokihaaraan. Ihakselanjoen valuma-alueella ovat esimerkiksi Ihaksenjärvi (110 ha) ja Ala-Hirvas (78 ha). Seuraavalla yli 20 kilometriä pitkällä osuudella pääuomaan yhtyy pieniä järvien laskuojia. Ne ovat Valkjärvi (49 ha), Kasarinjärvi (37 ha), Ravikainen (33 ha) ja Hermusenjärvi (37 ha). Ennen Hermusenjärveä pääuomaan yhtyy pitkä Saarenoja. Kymmenen kilometrin päässä yläjuoksulla pääuomaan yhtyy sivu-uoma, jonka valuma-alueella ovat esimerkiksi Salajärvi (42 ha) ja Elkiänjärvi (181 ha). Ennen Urpalonjärveä (351 ha) Urpalanjokeen yhtyy lännestä tuleva Kirkkojoki, joka on suurin sivujoki. Pääuoma jatkuu Urpalonjärven itäpuolella ensin Kytöjoella, joka alkaa Pieni-Urpalosta. Pieni-Urpaloon laskee pieni Myllyoja, mutta pääuoma jatkuu edelleen Lakajokena ja Jussinjokena, jotka alkavat Latvasesta (113 ha).[4][6][5]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. ↑ a b c d Urpalanjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 18.2.2023.
  3. ↑ ”Part IV, Chapter 8”, Drainage Basin of The Baltic Sea, s. 234–235. Second Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters. UNECE, 2011. verkkosivu (PDF) (viitattu 18.2.2023). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Urpalanjoen vesistö (09) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.2.2018.
  5. ↑ a b c Urpalanjoki, rajanylitys (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.2.2023.
  6. ↑ a b c Urpalanjoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.2.2023.
  7. ↑ Серьга, Serga (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2023. (venäjäksi)
  8. ↑ a b Urpalanjoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 18.2.2023
  9. ↑ Лайха-ярви, Laihajarvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2023. (venäjäksi)
  10. ↑ Лайха-лампи, Laihalampi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 18.2.2023. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Urpalanjoen_vesistö&oldid=21317783”