Kelkjärvi
Kelkjärvi [1][2] on Etelä-Karjalassa Luumäellä Munteen ja Pukkilan kylien lähellä sijaitseva järvi, jota voidaan pitää myös suvantona.[1][2]
Kelkjärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Etelä-Karjala |
Kunnat | Luumäki |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Kivijärven reitin valuma-alue (14.19) |
Laskujoki | Kalasalmi Tuohtiaiseen [1] |
Järvinumero | 14.191.1.009 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 75 m [1] |
Pituus | 5,1 km [1] |
Leveys | 1,9 km [1] |
Rantaviiva | 18,3727 km [2] |
Pinta-ala | 1,87256 km² [2] |
Tilavuus | 0,0092795 km³ [2] |
Keskisyvyys | 4,96 m [2] |
Suurin syvyys | 16,44 m [2] |
Valuma-alue | 6 120 km² [3] |
Saaria | 3 [2] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Maantietoa
muokkaaJärven pinta-ala on 187 hehtaaria eli 1,9 neliökilometriä ja se on 5,1 kilometriä pitkä. Se sijaitsee kallioperän murroksessa ja sen leveys vaihtelee 60 metristä (Uittosalmi) 720 metriin (Varpalahti). Se alkaa yläjuoksulla Naistinjoen alapuolelta Tanninniemestä, jossa uoma on hetkellisesti 80 metriä leveä. Kaihlasalmi sijaitsee Kaihniemen ja Kaihilaniemen välissä ja sen alta työntyy kaakkoon päin lyhyt Sonjoenlahti. Järven leveimmän kohdan jälkeen näkyy pohjoispäässä Rusinniemi, joka jakaa järven oikealle sivulle 1,5 kilometriä pitkä Pitkäpohjanlahti. Vasemmalle kääntyy 500 metriä pitkä Koitaipaleenlahti. Sen sivusta jatkaa Valkealan reitti Kalamasalmen läpi Tuohtiaisen puolelle. Kalamasalmi kiertää 900 metriä pitkää Kalamaniemeä, jonka jyrkillä kallioseinämillä sijaitsevat Tuohtiaisen kalliomaalaukset. Sillä on kolme saarta, joiden yhteispinta-ala on 0,67 hehtaaria. Ne sijaitsevat vierekkäin Salmen kylän kohdalla. Mäntysaaressa on vapaa-ajan asunto, mutta Koivusaari on autio. Kolmas saari on pieni luoto. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen keskisyvyydeksi on saatu 5,0 metriä ja suurin syvyys on 16,4 metriä. Se on mitattu ilmeisesti Sonjoenlahden edustalla, jossa on 15 metrin syvyyskäyrä. Muita syvänteitä ovat Tanninniemen edustalla olevat 13,3 ja 12,4 metriä syvät kohdat ja järven pohjoispäässä sijaitsevassa laajassa yli 10-metrisessä syvänteessä, jossa on 12,4 ja 14,0 metriä syvät kohdat. Järven tilavuudeksi on saatu 9,3 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0093 kuutiokilometriä. Sen rantaviivan pituus on 18,4 kilometriä. Sen rannat ovat metsämaata ja sillä vuorottelevat jyrkkärinteiset ja matalat rannat toisiaan. Asutus on harvaa ja muodostuu lähinnä vapaa-ajan asunnoista ja kolmesta maatilasta. Järven ylittää lähiseudulla vain yksi tie Salmensiltaa myöten. Itäpuolelle pää Luumäeltä tulevia teitä pitkin ja länsipuolelle Kaitjärven ja Venäläisenkylän suunnalta. Näitä kolme yhdistää valtatie 6.[1][2][4][5]
Historiaa
muokkaaVuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa näkyy itärannalla Salmis by, jonne ei kuitenkaan tule teitä [6][7]. Vuoden 1970 peruskartassa on maatilojen peltoalat niin laajoja, että ne ulottuvat järven rantaan asti Salmessa ja vastarannalla Uitossa sekä Munteella. Salmen silta on merkitty kevyeksi sillaksi. Vuoden 1986 kartassa on Munteen rantapellot pienentyneet ja muualla on peltomaan metsittäminen vähäistä. Rannoille on alkanut ilmaantua vapaa-ajan asuntoja. Järven kautta uitettiin Valkealan eli Väliväylän tukkipuita Saimaan suunnalta. Uiton jäljiltä jääneitä rakenteita on vieläkin näkyvissä [3].[8][9]
Vesistösuhteet
muokkaaJärvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Kivijärven reitin valuma-alueella (14.19), jonka Tuohtiaisen–Ala-Kivijärven alueeseen (14.191) se kuuluu. Se on osa Valkealan reitin pääreittiä, jossa Ala-Kivijärven (920 hehtaaria, ha) vedet tulevat lyhyttä uomaa pitkin Kelkjärven eteläosaan ja vedet poistuvat Kalamasalmin kautta Tuohtiaiseen (468 ha). Järven vedenpinnan korkeus on 75,0 metriä mpy., Ala-Kivijärven 75,1 metriä ja Tuohtiaisen 74,9 metriä mpy. Kelkjärveen tulee lisävettä vain sen omalta lähialueelta. Naistinjoki ei kuulu siihen, mutta seuraava Sonjoenoja virtaa siihen kaakosta päin. Sonjoenojan valuma-alueella sijaitsevat Nikinlampi (1 ha), Keskuslampi (2 ha), Hyypiälampi (1 ha) sekä Närikkorpi ja Suurisuo.[1][2][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Kelkjärvi, Luumäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ a b c Kelkjärvi (14.191.1.009) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Kelkjärvi, Luumäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Kelkjärvi, Luumäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050741.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 5.10.2019) suomi
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050938.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 26.11.2020) suomi
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3131 09 Pentti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1970. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3131 09 Pentti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
Aiheesta muualla
muokkaa- Melontareitti (Arkistoitu – Internet Archive) (kartta, PDF)
- Lindell, Lea: Valkealan reitin vedenlaatu ja siihen vaikuttavat tekijät, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja (nro 44), Kouvola, 1981