Kalmbergin kartasto

Kalmbergin kartasto on venäläisten sotilastopografien vuosina 1855–1856[1] eversti Gustav Adolf Kalmbergin johdolla laatima kartta Etelä- ja Länsi-Suomesta. Venäläisen yliesikunnan tarkoituksena oli kartoittaa Suomesta ne alueet, jotka ovat seudun puolustamisen kannalta oleelliset.[2]

Keisarillisen Venäjän sotilaskartaston lehtijako vuodelta 1855–1856. Kartasto tunnetaan paremmin Kalmbergin kartaston nimellä.

Kattavuus muokkaa

Kartasto koottiin 86 karttalehdestä, joiden koko oli 56 × 48 senttimetriä. Karttalehtien mittakaava oli 1:100 000. Kartasto kattaa Suomen rannikon kiertäen Pohjanlahtea Oulun korkeudelta Turkuun ja sieltä Suomenlahtea itään Kivennavan ja Raudun pitäjiin saakka. Pohjanlahden korkeudella karttalehtiä on vain 1–3 sisämaahan päin. Etelä-Suomen kartoitustyö ulottui korkeudelle, jossa olivat Pori, Tampere ja Mäntyharju.[2]

Taustatiedot ja esitystapa muokkaa

Kartaston pohjatietoina käytettiin jo 1840-luvulla laadittuja sotilaskarttoja, pitäjänkarttoja ja kihlakunnankarttoja. Voidaan sanoa, että pitäjänkartat olivat tarkempia ja niissä esitettiin enemmän kohteita ja asioita.[2] Pitäjänkartat perustuivat edelleen maanmittaustoimitusten karttoihin kuten isonjaon karttoihin, ja siksi maastotieto Kalmbergin kartoissa on moneen kertaan kopioituna epätarkkaa ja heikkolaatuista, ja suuri osa karttojen tiedosta samasta syystä myös edustaa varhaisempaa ajankohtaa kuin kartan tekoajankohta, käytännössä useimmiten isonjaon ajankohtaa. Karttojen valmistusajankohtaa edustavia tietoja saattavat olla ainakin tiedot kylien taloluvuista.

Karttoja painettiin kahta eri versiota. Yhdessä painoksessa kartan pohjaväri oli metsien osalta vihreä. Pellot jätettiin valkoisiksi, suot viivoitettiin heikosti ja väritettiin laikuttaen ja järvet viivoitettiin vahvemmin. Asutuksesta merkittiin kartanot, talot ja torpat sekä erityiset rakennelmat kuten myllyt tai majakat. Pitäjän- ja lääninrajat merkittiin erikseen. Eri tietyyppien ja vesistöjen reittien laatu eroteltiin erilaisin viivoin. Toisessa painoksessa metsien pohjaväri oli ruskea, mutta pellot, niityt, järvet ja rajat väritettiin käsin. Kartoissa ei esitetty korkeussuhteita tai vedenjakajia.[2]

Saatavuus ja tekijäinoikeudet muokkaa

Kansalliskirjastolla on alkuperäisiä karttakirjoja ja se ilmoittaa Doria-sivuillansa luopuneensa kaikista karttasarjan digitaalikopioiden tekijäinoikeuksista ja julkaisee ne ilman tekijäinoikeuksia (CC 0).[3]

Lähteet muokkaa

  1. Maanmittaushallitus: Kalmbergin kartasto – Aloitussivu (Arkistoitu – Internet Archive), luettelo sivuista
  2. a b c d Rantatupa, Heikki: Kalmbergin kartasto Krimin sodan ajoilta – JYX/Historialliset kartat, 2009, Verkkomakasiini, Jyväskylän yliopiston kirjasto
  3. Kansalliskirjasto: Kalmbergin kartasto, Doria

Aiheesta muualla muokkaa