Majakka
Majakka on merenkulun turvaksi tarkoitettu yleensä tornimainen rakennus.[1] Ne ovat joko valottomia tunnusmajakoita eli pookeja tai valolla varustettuja loistomajakoita.
Tunnusmajakat on rakennettu päivänvalossa tapahtuvan navigoinnin ja saarten tunnistamisen helpottamiseksi. Valomajakat varoittavat karikoista ja ohjaavat aluksia esimerkiksi kaupunkien sisäänmenoväylien alkuun pimeällä.
Nykyisin majakoiden merkitys turvalaitteina on vähäinen johtuen uusista navigointitekniikoista, ja osa majakoista onkin siirtynyt matkailukäyttöön.
Aiemmin majakoiden toiminnassa pitämiseen tarvittiin henkilökuntaa, majakanvartijoita. Nykyaikaiset automaattiset majakat eivät vaadi miehitystä.
Majakoiden historia
muokkaaEräänlaisia majakan esiasteita olivat luodoille ja rannoille sytytetyt tulet, joiden tarkoitus oli kertoa laivoille rannikon tai saaren läheisyydestä. Valottomien tunnusmajakoiden esiasteina taas voidaan pitää esimerkiksi pohjolassa esiintynyttä tapaa merkitä omia alueita tai sopivia kauppapaikkoja isoilla kivikasoilla kallion päällä. Ensimmäisiä varsinaisia majakoita olivat tornit, joiden huipulla paloi tuli. Tätä tulta saatettiin heijastaa johonkin suuntaan esimerkiksi peilin avulla.
Historian kuuluisin majakka on Faroksen majakka Aleksandriassa. Se rakennettiin 300-luvulla eaa. ja tuhoutui maanjäristyksissä 1300-luvulla.
Ruotsalainen keksijä Gustaf Dalén (1869–1937) kehitti 1900-luvun alussa kaasulyhtyihin aurinkoventtiilin, eräänlaisen hämäräkytkimen, jonka avulla kaasumajakat ja loistot pystyttiin automatisoimaan.
Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753 Utön luodolle. Majakanhoitajia oli aluksi kaksi. Myöhemmin lukumäärä nousi neljään. Ensimmäiset automatisoidut majakat rakennettiin Suomeen 1920-luvulla.[2]
Majakkatyypit
muokkaaLoistomajakka
muokkaa- Pääartikkeli: Loisto
Loisto on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustetun, kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.
Majakkalaiva
muokkaa- Pääartikkeli: Majakkalaiva
Majakkalaiva on navigoinnin avuksi tarkoitetulla valolaitteella varustettu kelluva merenkulun turvalaite, joka on ankkuroitu paikkaan, jonne kiinteän turvalaitteen pystyttäminen ei ole ollut mahdollista.
Merimajakka
muokkaaPohjamajakka
muokkaaPohjamajakka on suoraan merenpohjaan perustettu majakka. Niitä alettiin rakentaa 1950-luvun alussa ja ne syrjäyttivät vedenalaisten matalien merkkeinä siihen asti toimineet majakkalaivat.[3]
Tunnusmajakka
muokkaa- Pääartikkeli: Tunnusmajakka
Tunnusmajakka eli pooki on merenkulun optinen apuväline. Tunnusmajakassa ei ole valolaitetta eli sektoriloistoa, vaan kyseessä on valaisematon, vain valoisana aikana selkeästi havaittava rakennelma.
Suomalaisia majakoita
muokkaa
- Bengtskärin majakka, Pohjoismaiden korkein majakka.
- Bogskärin majakka, Pohjois-Itämerellä Suomen eteläisimmällä luodolla.
- Flötjan
- Gustaf Dalén
- Gustavsvärn
- Harmajan majakka Helsingin edustalla.
- Helsingin majakka
- Isokarin majakka ohjaa laivoja Uuteenkaupunkiin Selkämereltä.
- Jussarön majakka
- Kaijakarin majakka
- Kalbådagrund
- Kallan
- Kallo
- Kemi I
- Kemi II
- Keminkraaseli
- Kokkolan majakka
- Kotkan majakka
- Kristiinan majakka
- Kylmäpihlajan majakka
- Kökarsören
- Lågskär
- Längdenin majakka
- Marjaniemen majakka Hailuodossa Perämerellä
- Merikarvian majakka
- Märketin majakka Ahvenanmaan länsipuolella Ahvenanmerellä.
- Nahkiainen
- Norrskär
- Nyhamnin majakka Ahvenanmaan lounaiskulmassa.
- Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3, Hiidenniemen väylän uloimmat loistot
- Pietarsaari
- Pori
- Porkkala
- Porvoo
- Raahe
- Rauma
- Ritgrund
- Russarön majakka Hangon edustalla, missä Suomenlahti vaihtuu Pohjois-Itämereksi
- Rönnskär
- Sandbäck
- Strömmingsbådan
- Stubben
- Suomen leijona, avomerellä 46 kilometriä Utöstä lounaaseen.
- Suomenlinnan majakka Suomenlinnan kirkossa
- Sälgrund
- Sälskär
- Säppi
- Söderskär
- Tainio
- Tankar
- Tauvo
- Tiiskeri
- Ulkokalla
- Utgrynnan
- Utön majakka, Suomen vanhin valomajakan paikka Utön saarella.
- Vaasa
- Valassaaret
- Yttergrund
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Lighthouse | Definition, History, Equipment, & Facts | Britannica www.britannica.com. 2.8.2023. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Mäntylä, Eveliina: Valoa kansalle. HS TEEMA, 2022.
- ↑ Harri Nyman: Majakat (ISBN 978-951-616-201-3) Meriväylien rakennusperintö. 2009. Museovirasto. Viitattu 9.6.2016.
Kirjallisuutta
muokkaa- Laurell, S. 1999. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses. (6. painos). Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki. Painopaikka: Gummerus, Jyväskylä. 351 s. ISBN 952-5180-21-2
- Laurell, Seppo (pääkirjoittaja): Valo merellä – Suomen majakat 1753–1906. (Toimituskunta: Petri Porkola ym) Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2009. ISBN 978-952-9745-28-9
- Nyman, Harri, Meriväylien rakennusperintö, Helsinki: Museovirasto, 2009. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja, ISSN 1236-6447 ; 21. Verkkojulkaisuna, ISBN 978-951-616-200-6 (pdf)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat alueittain Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta majakat Wikimedia Commonsissa
- Veneily.fi: Majakat (Arkistoitu – Internet Archive) – kaikki Suomen majakat
- Väylien varsilta Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat, Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- Nyman, Harri, Uloimmalla rannalla: Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan (väitös), (pdf)
- Harri Nyman kertoo videolla tutkimuksestaan, majakoista ja niiden ajankohtaisuudesta
- Sostratoksen ihmetornista Dalénin ihmevaloon. Majakat kautta aikojen, Seura, 05.07.1939, nro 27, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot