Tutkamajakka[1] eli racon (engl. radar beacon) on kiinteälle merenkulun turvalaitteelle asennettava elektroninen lisälaite, joka otettuaan vastaan tutkan lähetyssignaaleja lähettää takaisin tutkan kuvapinnalla näkyvän Morse-vastauskoodin.[2]

Racon-signaali näkyy säteen suuntaisena viiruna tutkan näytöllä. Tässä tapauksessa morsekoodina Q.
Racon-tutkamajakkaa asennetaan.

Tutkamajakka auttaa merenkulkijaa tunnistamaan vesiväylän varrella olevia kiinteitä kohteita aluksen omaa tutkaa käyttäen. Se on toisiotutkaperiaatteella toimiva tutkavastaaja, joka käynnistyy merenkulkututkan lähettimen pulssista ja vastaa samalla taajuudella omalla koodillaan, jolloin se näkyy tutkan näytöllä selvästi tunnistettavana, lyhyistä viivoista ja pisteistä koostuvana morsekoodina.[3] Aluksella ei siis tarvita tavallisen tutkan lisäksi muita lisälaitteita.

Huomattavaa on, että uuden sukupolven (vuodesta 2008 lähtien) ns. laajakaistatutkat (broadband radar) eivät aktivoi racon-majakoita, ts. tutkan kuvaruudulla ei näy raconin morsekoodia. Syynä tähän on laajakaistatutkan erilainen tekniikka verrattuna magnetroniin perustuvaan perinteiseen pulssitutkaan. Näin ollen laajakaistatutka (kuten Lowrance BR24) ei voi olla meripelastusaluksen ainoa tutka; muutoin jäävät esim. aktivoidut SART-hätämajakat näkymättä etsintätehtävissä.

Racon-kohteet on merkitty merikarttaan turvalaitteen symbolilla (esim. tutkamerkki, kummeli tai reunamerkki), jonka yhteydessä on sana racon.[4]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Vesiväyliin liittyviä käsitteitä (pdf) (Dnro 4956/1021/2011) Ohje. 31.10.2011. Helsinki: Liikennevirasto. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 3.1.2012.
  2. Merenkulun oppikirja. 1984 Helsinki. Ammattikasvatushallitus. ISBN 951-46-1412-7 (nid.)
  3. ”Capter 13, Radar Navigation”, The American Practical Navigator - An Epitome of Navigation, s. 194. (Pub. No. 9) Maryland, USA: National Imagery and Mapping Agency, 2002. American Practical Navigator, Download Publication (pdf) (viitattu 3.1.2012). (englanniksi)
  4. ”IS. Tutka, radio, elektroniset paikantamisjärjestelmät”, Merikarttamerkit, s. 77-78. Merenkulkulaitos, 2003. ISBN 951-49-0868-6.