Marjaniemen majakka

majakka Hailuodossa

Marjaniemen majakka sijaitsee Hailuodon Marjaniemessä noin 50 kilometrin päässä Oulusta.

Marjaniemen majakka

Luotsiasema, majakka ja tutkamasto

Sijainti
Vesistö
Arkkitehtuuri
Arkkitehti
Korkeus
25 m
Materiaali
Väri
Luokitus
rakennusperintörekisteriin merkitty suojeltu kohde (d)View and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
Automatisoitu
Varustus
Valon korkeus
30,2 m
Valonkanto
29,6 km
Valon ominaisuudet
Fl(2) W 20sView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
Admiralty
C4142.1View and modify data on Wikidata
List of Lights
MarineTraffic
NGA
116-18452View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit

Aika ennen majakkaa muokkaa

1770-luvulla Oulun porvarit rakensivat Hailuodon länsipuolen väylää varten ensimmäisen puisen 16 sylen korkuisen tunnusmajakan Marjaniemen kärkeen. Tämä majakka kunnostettiin Oulun kauppaseuran aloitteesta 1786 ja 1800. Valtio lunasti 1849 haltuunsa majakan ja luotsikohtauspaikan miehittämättömän ns. porttiviitta-aluksen eli porttiprikan. Myrsky vei porttiprikan usein karkuun, vuonna 1881 se korvattiinkin rautapoijulla. Puinen majakka oli tarkoitus muuttaa valomajakaksi jo vuonna 1854 rakentamalla lyhtykoju ja sinne valolaite peiliheijastimineen. Krimin sota esti suunnitelmat. Sodan jälkeen Marjaniemen tunnusmajakkaa korjattiin taas 1857.

Majakkarakennus ja laitteisto muokkaa

1860-luvulla alkaneen majakoiden uudistamishankkeen neljän ensimmäisen joukossa oli Marjaniemi, jonka sai suunniteltavakseen arkkitehti Axel Hampus Dalström yleisten rakennusten ylihallituksesta. Katovuosi 1866 ja sitä seurannut nälänhätä siirsivät majakan ja sen viereen rakennettujen majakanvartijoiden asumusten valmistumisen kesään 1871. Majakan piirustukset olivat tosin valmistuneet jo joulukuussa 1869. Ensimmäisen kerran majakan valo sytytettiin 3. syyskuuta 1871.

Majakkatorni on muurattu tiilestä ja tornin ulkopinta on rapattu valkoiseksi. Tornissa on 110 askelmaa ilman välitasanteita. Majakan korkeus maanpinnasta on 25 metriä ja merenpinnan tasosta 30,2 metriä. Alun perin majakkaan asennettiin Fresnelin järjestelmän mukainen linssilaitteisto, joka näytti valoa 20 sekunnin välein etelän ja koillisen väliseen sektoriin 11 meripeninkulman päähän. Ensimmäinen polttimo toimi naurisöljyllä, jota kului n. 250 litraa vuodessa. Kesällä 1908 se korvattiin kaasuöljypolttimolla, joka pidensi majakan kantomatkaa 16 meripeninkulmaan. Vuonna 1950 majakkaan tuli asetyleenikaasuvalo ja 1962 se sähköistettiin. Vanhat kaasulaitteet asennettiin Säpin majakkaan Porin edustalle. Majakan nykyinen valoteho on 1,36 miljoonaa kandelaa. Majakan tornin ikkunassa on aiemmin ollut myös Marjaniemen kalasataman väylän lisäloisto: lisäloisto on kuitenkin poistettu ja siitä ovat muistona enää ikkunan värilasit. Majakassa on lisäksi nettikamera.

Toiminta muokkaa

Marjaniemessä työskenteli majakkamestari ja kaksi majakanvartijaa aina vuoteen 1962, jolloin majakan viereen rakennettiin myös Marjaniemen luotsiasema. Sitä korjattiin ja laajennettiin 1987 ja siinä toimii Oulun yliopiston Perämeren tutkimuslaitos. Nykyään Marjaniemi on Raahessa sijaitsevan Perämeren luotsiaseman toinen tukiasema, jossa toimii viisi luotsikutterinhoitajaa.

Lähteet muokkaa

  • Laurell, Seppo: Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish light houses, s. 71–75. 6. p. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 1999. ISBN 952-5180-21-2.

Aiheesta muualla muokkaa