Ulkokallan majakka
Ulkokallan majakka on parinkymmenen kilometrin päässä Kalajoen kaupungista, Kallankareihin kuuluvalla Ulkokallan saarella Perämerellä sijaitseva majakka. Saarella on ollut majakka jo vuodesta 1856, jolloin rannikkopitäjien kalastajille annettiin lupa pitää saaressa merkkitulta. Saari on noin 400 metriä pitkä, ja noin 200 metriä leveä. Sen korkein kohta on vain noin neljä metriä merenpinnasta. Nykyisen, vuonna 1871 valmistuneen tiilisen majakkatornin on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan yhteydessä on majakanvartijoiden rakennus.[2]
.jpg)
Ulkokallan majakka vanhassa valokuvassa.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesistö |
| Suunnittelija | |
|---|---|
| Korkeus |
13,7 m [1] |
| Värit |
| Valmistunut | |
|---|---|
| Automatisoitu |
| Valon korkeus |
16,8 m |
|---|---|
| Valonkanto |
12 km |
| Valon ominaisuudet |
Fl(3) W 20s |
| ARLHS | |
|---|---|
| Admiralty |
C4192 |
| List of Lights | |
| MarineTraffic | |
| NGA |
116-18392 |
| Koordinaatit |
|---|
Ulkokallan majakan rakentaminen on osa Luotsilaitoksen Pohjanlahden majakanrakennusohjelmaa. Ensin majakka aiottiin rakentaa läheiselle Maakallan saarelle, mutta monien vastustuksesta johtuen se lopulta päätettiin rakentaa Ulkokallaan, joka oli lähempänä laivareittejä. Majakkaan asennettiin Fresnellin järjestelmän mukainen linssilaitteisto, jonka valonlähteenä oli petroliliekki. Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran 1872. Sähköinen valolaite asennettiin 1961 ja samalla majakkaan asennettiin suuntaamaton radiomajakka.[2]
Majakan henkilökuntaan kuului majakkamestari ja kolme majakanvartijaa. Heidän asuinpaikkanaan olivat hirsiset virkatalot. Saarella oli jo ennestään rakennuksia, sillä kalastajat olivat rakentaneet sinne pieniä harmaita mökkejä. Asukkaat joutuivat keräämään sadevettä, sillä Ulkokallalle ei voinut rakentaa kaivoa. Keväällä ja syksyllä henkilökunta saattoi joutua olemaan jopa yli kolme kuukautta eristyksissä ulkomaailmasta. Kesällä taas saarella oli jopa ruuhkaakin, sillä joskus 1800-luvulla saarella ja sen mökeissä saattoi yöpyä jopa yli sata kalastajaa.[2]
Ulkokallan majakka oli miehitetty vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin saarella asui neljä majakanvartijaa, jotka työskentelivät pareittain kahden viikon vuoroissa. Miehitys lopetettiin 1974, kun majakka automatisoitiin viimeisenä Perämeren majakoista. Sumusireeni ja radiomajakka poistettiin 1976 ja majakka varustettiin tutkamajakalla 1979.
Vuoden 1944 tulipalo muokkaa
Tammikuussa vuonna 1944 saarella syttyi majakkamiesten asuintalossa tulipalo. Luoto oli silloin tyhjillään, ja voimistunut tuuli voimisti tulipaloa. Kun viimein jäiltä tullut palokunta pääsi paikalle, rakennus oli palanut jo maan tasalle. Sinä talvena koko saari oli tyhjillään, ja vielä monta seuraavaakin vuotta majakkaväki joutui asumaan sijaisrakennuksissa. Vasta vuonna 1958 rakennettiin uusi asuinrakennus, joka oli selvästi edellistä parempi ja mukavampi.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ (sv) Uppslagsverket Finland, Svenska folkskolans vänner. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 96. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ulkokallan majakka Wikimedia Commonsissa
- Ulkokallan majakka Merenkulkulaitoksen sivustolla
- Keskipohjalaisia museoita: Maa- ja Ulkokalla[vanhentunut linkki]
| Majakat |
|
|---|---|
| Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja | |
| Suomen entiset majakat |