Keitele (järvi)

järvi Keski-Suomessa

Keitele on Kymijoen vesistön Viitasaaren reitin suurin järvi. Keiteleen pituus on noin 85 kilometriä, pinta-ala noin 500 neliökilometriä ja pinnan korkeus 99,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Keitele on kirkasvetinen ja kalaisa järvi. Järven rannalla sijaitsevat Äänekosken ja Viitasaaren kaupungit sekä Konneveden ja Vesannon kunnat. Sen sijaan Rautalammin reitin piirissä oleva Keiteleen kunta ei sijaitse lainkaan Keiteleen (järvi) rannalla, vaan välimatka on lyhimmilläänkin runsaat 10 kilometriä.[2]

Keitele
Kuusisaaresta kuvattu auringonlasku Keiteleellä
Kuusisaaresta kuvattu auringonlasku Keiteleellä
Maanosa Eurooppa
Valtiot Suomi
Maakunnat Keski-Suomi
Kunnat Konnevesi, Vesanto, Viitasaari ja Äänekoski
Koordinaatit 62°56′28″N, 26°01′26″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Keiteleen eteläosan alue (14.41) , Keiteleen keskiosan alue (14.42) ja Keiteleen pohjoisosan alue (14.43)
Lasku-uoma Paatela
Järvinumero 14.421.1.001, 14.431.1.001 ja 14.411.1.001View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 99,5 m
Pituus 85 km
Rantaviiva 1 461 km
Pinta-ala 493,59 km² [1]
Tilavuus 3,429 km³
Keskisyvyys 6,8 m
Suurin syvyys 66 m
Keskivirtaama 30,6 m³/s
Keitele

Keitele on hyvin kirkasvetinen järvi, ja sen ranta on monin paikoin luonnonhiekkainen. Keitele on vedenlaatuluokitukseltaan erinomainen. Keiteleessä on suuria saaria kuten Pängätsalo, Jurvansalo, Luotolansaari ja Vanha Kirkkosaari. Keitele valittiin vuonna 2011 Keski-Suomen maakuntajärveksi.

Laskuväylät ja kanavatMuokkaa

Keiteleen ja 21 metriä alempana sijaitsevan Päijänteen välillä on viisi kanavasulkua: Paatela, Kapeenkoski, Kuusa, Kuhankoski sekä Vaajakoski. Tämä 45 kilometriä pitkä reitti kulkee Mämmenkosken[3] ja Äänekosken kautta[4] Kuhnamoon ja edelleen Vatianjärven, Saraveden ja Leppäveden kautta Päijänteeseen. Keiteleen ja 4,1 metriä alempana olevan Konneveden välillä on 980 metriä pitkä Neiturin kanava. Kummassakin koskessa on padot, Mämmenkoskessa säännöstelypato, Ääneskoskessa voimalaitospato, jonka kautta juoksutus on lähinnä tapahtunut[4].

SisävesilaivatMuokkaa

Laivaliikenne oli ollut Keski-Suomessa tärkeä liikennemuoto 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla se taantui. Keiteleellä laivat Viitasaari ja Ylä-Keitele kuljettivat vuonna 1925 yli 27 000 matkustajaa mutta vuonna 1938 enää 9 600 matkustajaa. Sota ja auto- ja polttoainepula antoi laivaliikenteelle jatkoajan – vuonna 1944 laivat kuljettivat Keiteleellä yli 45 000 ja vuonna 1945 lähes 50 000 matkustajaa. Luvut olivat Keiteleen laivaliikenteen ennätyksiä. Autoistumisen päästyä taas vauhtiin laivaliikenteen kannattavuus heikkeni. Vuonna 1948 kuljetettiin enää vajaat 15 000 matkustajaa ja Viitasaaren Höyrylaiva Osakeyhtiö lopetti toimintansa. Nykyään Keiteleellä on ajoittain turistiliikennettä.[5]

Ylä-Keiteleen Natura-alueMuokkaa

Viitasaaren kirkonkylän pohjoispuolella on erillinen Ylä-Keiteleen järviallas. Se muodostaa 3 641 hehtaarin kokoisen Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan suojelualueen. Ylä-Keiteleen Pihkurinselkä on karu, valtakunnallisesti merkittävä selkävesi, jonka rannat ovat suurelta osin rakentamattomia. Suojelualue käsittää noin seitsemän kilometriä mannerrantaa ja useita kookkaita saaria, pieniä saaria sekä luotoja. Sadinsaari, Marjosaari, Kalliosaaret ja Ukonniemen kärki sijaitsevat erillään muusta alueesta. Rannat ovat vaihtelevia ja maisemallisesti edustavia. Alueen kasvillisuus on pääasiallisesti karua ja lajistollisesti vähäistä. Leimallisia ovat rantoja kiertävät rantakalliot sekä lahtien luhdat ja rantaniityt. Alueen pohjoisosassa suojelualueeseen kuuluu useita maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan tärkeitä niemenkärkiä. Maisemallisesti edustavia niistä ovat esimerkiksi Vehkoosaaren eteläkärjet, Palkonniemi ja Luodeniemi. Jurvansaaren kärjessä on tulvavaikutteista koivikkoa, jossa on siellä täällä lahoa lehtipuuta pökkelöinä ja maahan kaatuneina.[6]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Järviwiki Keitele. Viitattu 4.2.2014.
  2. Viitasaari-Keitele-Vesanto Karttapaikka, Maanmittauslaitos
  3. Facta2001, WSOY 1981, 11. osa, palsta 639
  4. a b Ehdotus Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi vuosille 2015-2021 (pdf)
  5. Erkki Laitinen et al.: Keski-Suomen teillä : Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 34–35 ja 152–153. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. ISBN 951-726-374-0.
  6. Ylä-Keitele. Ympäristö.fi. Viitattu 4.2.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa